− Yhä useampi muuttaja tulee ulkomailta. Seurakuntien yhteistyö maahanmuuttajien kanssa tulee todennäköisesti lisääntymään, arvelee yhteisen seurakuntatyön johtaja Pentti Miettinen.

Tulevaisuudessa kirkon pitäisi Miettisen mielestä edelleen varautua jatkuvaan muutokseen. Kristillisen arvomaailman perusasiat pitäisi jotenkin saada välitettyä seuraavalle sukupolvelle.

Suurin osa kirkosta eronneista on 18–39-vuotiaita, joiden tulotaso ei ole niin suuri; verokertymä näyttäkin pysyvän melko hyvänä vielä jonkin aikaa, jos yleinen taloustilanne säilyy nykyisellään. Silloin jäsenien maksamat verot pitävät kokonaisveropotin kohtuullisena.

Kirkon jäsenmäärän vuosia jatkunut väheneminen pääkaupunkiseudulla on hallintojohtajana toukokuuhun 2018 toimineen Jussi Muhosen mielestä suurin tulevaisuusriski. Yksittäinen julkinen kohu voi nostaa kirkostaeroamisaallon, mikä puolestaan vaikuttaa verotuloihin.

Jos verotulojen lasku jatkuu todella jyrkästi, on Muhosen mukaan pakko käyttää säästöjä menojen kattamiseksi.

– Säästötkään eivät pitkän päälle elätä. Yhtenä uhkakuvana on verotusoikeuden menetys, jos jäsenmäärä laskee koko maassa alle 50 prosentin, Muhonen sanoo.

Menot pitää suhteuttaa tulojen tasolle

− Vuonna 2017 seurakuntayhtymä oli varakas, mutta jäsenmäärän ja sen myötä verotulojen vähentyessä tulot ja menot pitää saada tasapainoon, yhteisen kirkkoneuvoston jäsen Pertti Sundberg sanoo.

Kun kirkon tulot vähenevät, pitää menoille tehdä jotakin. Sundbergin mielestä on syytä harkita seurakuntarakenteen muutosta. Samalla asiat pitää priorisoida – mitä tehdään enemmän ja mitä vähemmän. Henkilöstökulut ovat suurin kuluryhmä ja tulevaisuudessa niitä pitää pystyä pienentämään.

Eläköityminen on tulevaisuuden haaste

Henkilöstösäästöjä on tehty viime vuosina niin, että seurakunnat eivät ole aina palkanneet uutta työntekijää eläkkeelle jääneen tilalle. Täyttämättä jätettävistä tehtävistä tulisi ongelma, jos vuoden sisällä samasta seurakunnasta vaikkapa usea suntio tai kanttori jäisi eläkkeelle. Osaamisen kehittämisen lisäksi työkiertoon ja henkilöstön liikkuvuuteen pitää tulevaisuudessa kiinnittää huomiota.

Linjaavampi henkilöstösuunnitelma olisi yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajan Kaisa Raittilan mielestä paikallaan. Seurakunnat voisivat miettiä tarkemmin omia painopisteitään.

− Seurakunnan, joka ottaa vakavasti helsinkiläisen hädän, ei tarvitse välttämättä palkata erityisen paljon diakoniatyöntekijöitä. Myös muut työntekijät ja toimijat voivat keskittyä elämään tukea tarvitsevien kanssa, Raittila sanoo.

Seurakunnat eivät yhdisty väkisin

Helsingissä oli vuonna 2017 yhteensä 21 seurakuntaa. Moni valtuutettu on sitä mieltä, että seurakuntia on liikaa. Esimerkiksi Pertti Sundbergin mielestä kolme suomenkielistä seurakuntaa ja yksi ruotsinkielinen seurakunta olisi ihan riittävää määrä Toivomus suurista seurakunnista on Sundbergille etenkin talouskysymys.

− Silloin henkilökunnan liikkuminen yhden ison seurakunnan sisällä olisi helppoa. Isojen seurakuntien jäsenet voisivat muodostaa yhteisöjä yksittäisten kirkkojen ympärille, Sundberg pohtii.

Raittila kannattaa myös muutaman ison seurakunnan mallia. Nyt kun seurakuntia on paljon, voimavarat hajaantuvat ja työvoimaa on vaikea siirtää tarpeen mukaan.

Seurakunnat eivät yhdisty väkisin, vaan siihen pitää löytää kaikilta yhteistä tahtoa. Vuonna 2017 Pakilan seurakunta päätti, että se ei lähde viemään eteenpäin yhdistymistä Oulunkylän seurakunnan kanssa. Sen sijaan Töölön ja Meilahden seurakunnat yhdistyvät uudeksi Töölön seurakunnaksi vuoden 2019 alusta.