”Luottamuksen voi menettää vain kerran.”

Nuo ex-työnantajani toimitusjohtajan sanat ovat jääneet minulle ikuisesti mieleen. Se tarkoitti suomeksi sanottuna, että jos menetti johdon luottamuksen, menetti myös työpaikkansa - ainakin jos toimi johtavissa tehtävissä. Olin jo edellisessä työpaikassa todistanut tilannetta, jossa lähtöpassit saanut pomo tiputti avaimet pöydälle, ja katosi sen siliän tien. Joku muu siivosi jäljet.

Myös parisuhteessa luottamuksen menettäminen saa aikaan pahaa jälkeä. Yleensä syynä on uskottomuus, mutta kumppanin luottamuksen voi rikkoa myös valehtelemalla tai hukkaamalla yhteistä omaisuutta. Luottamuspula rikkoo tuhansia koteja, ja tekee uudelleen sitoutumisen vaikeaksi. Vaikka tehtäisiin vuosia töitä suhteen jälleenrakentamiseksi, se ei koskaan palaudu ihan ennalleen.

Mitä tapahtuu, kun luottamus katoaa laajemmin, koko yhteiskunnasta?

Entä kun luottamus katoaa yhteiskunnasta? Ei tarvitse kuin kurkistaa lahden yli Viroon, missä koronaepidemia on riehunut ennätyslukemissa. Minä ja moni muu suomalainen ihmettelee, miksi ihmiset eivät pidä siellä maskeja. Miksi ihmeessä he eivät noudata ohjeita – omaksi ja muitten parhaaksi?

Yhden vastauksen sain luettuani mielenkiintoisen jutun, jossa analysoitiin sitä, mitä seurauksia oli siitä, kun Neuvosto-Viron aikana maasta haluttiin kitkeä järjestelmällisesti kristilliset kirkot. Lähimmäisenrakkaudesta tuli kirosana, ja pelon ilmapiirissä kylvettiin kansaan epäluottamuksen siemenet. Kun viranomaisiin eikä edes omiin naapureihin ole voinut luottaa, on ollut paras turvata oma nahkansa. Heikkoutta ei sikäläisessä kulttuurissa haluta näyttää, koska se on merkki siitä, että on luuseri.

Suomessa lähimmäisenrakkaudesta ei ehkä puhuta juuri tuota sanaa käyttäen kuin kirkossa, mutta rohkenen väittää, että toisten auttaminen ja heikommista huolehtiminen on yhteiskunnassamme edelleen keskeinen arvo. Moni asia yhteiskunnassa perustuu luottamukseen, ja suomalaiset arvostavat edelleenkin rehellisyyttä. Emme ehkä tajua, miten arvokasta luottamus on, koska olemme saaneet elää kristityssä maassa. Se on oikeasti suuri kiitollisuuden aihe.

Niin, ja mitä sanoo vastavalittu johtaja ensimmäiseksi?

”Kiitän luottamuksesta”.

Outi Jaakkola

Kirjoittaja on luottavainen itähelsinkiläisissä seurakunnissa työskentelevä alueviestijä.