Sodan pitkät varjot -päivänavaukseen sopiva kuvasarja löytyy täältä.

1. Suomessa vietetään kansallista veteraanipäivää huhtikuun 27. päivänä (vaihda tähän sopiva päivä). Tuolloin Suomen sotatoimet loppuivat toisessa maailmansodassa, ja päivällä halutaan muistaa kaikkia Suomen talvi-, jatko- ja Lapin sotiin osallistuneita sotilaita, joita kutsutaan veteraaneiksi. Sota vaikutti myös suureen joukkoon muita ihmisiä jopa vuosikymmeniksi eteenpäin. Siksi kaikilla sodilla on aina pitkä varjo.

2. Sotien aikana kaatui yli 80 000 sotilasta. Lähes jokaiselta suomalaiselta hautausmaalta voit löytää sankarivainajien hautoja ja muistomerkin. Osa kaatuneista haudattiin luovutetuille alueille, osa katosi lopullisesti. Vieläkin kadonneita etsitään Venäjältä ja tuntolevyjen ja DNA-tutkimusten avulla vainajia on tunnistettu, tuotu kotimaahan ja haudattu oman kotiseudun hautausmaalle.

3. Kaikki sotiin osallistuneet sotilaat ovat saaneet veteraanitunnuksen. Sota kuitenkin kosketti koko Suomen kansaa eikä kenenkään tuona aikana eläneen voi sanoa selviytyneen vähällä.

4. Sodassa pysyvän vamman sai lähes 100 000 ihmistä. Pääsääntöisesti heistä kaikki palasivat työelämään ja kärsivät sotavammasta koko loppuelämänsä. Monelle jäi lisäksi käsittelemättömiä mielenterveysongelmia, jotka vaikuttivat koko myöhemmän elämän. Koska osa haavoittuneista oli hyvin nuoria, sotainvalideja on arvioitu olevan joukossamme aina 2020- luvulle asti.

5. Sodan aikana noin 200 000 naista osallistui vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. Heitä kutsuttiin lotiksi. Lotta Swärd -järjestö kiellettiin ja lakkautettiin sodan jälkeen Neuvostoliiton vaatimuksesta. Järjestön toiminta siirrettiin muihin järjestöihin. Nimi palautettiin 1990-luvulla ja lottien työhön voit käydä tutustumassa lottamuseossa Tuusulassa

6. Sodassa moni nainen menetti puolisonsa, moni lapsi isänsä. Sotalesken ja sotaorvon elämä ei ollut helppoa, kun perhe menetti elättäjänsä köyhässä Suomessa. Elämä ei välttämättä ollut helppoa, vaikka puoliso olisi palannutkin kotiin. Alun helpotuksen tunteen jälkeen vaimo saattoi todeta saaneensa kotiin muuttuneen miehen, joka ei kyennytkään unohtamaan sodan kauhuja. Puoliso saattoi olla myös vaikeasti vammautunut ja kotona olikin yksi uusi hoidettava lisää.

7. Suomalaisia sotavankeja Neuvostoliitto sai vähän. Osa suomalaisista vangeista kuoli vankileireillä huonoissa oloissa tai heidät tapettiin. Vapautuneet sotavangit otettiin vastaan helpottuneena, koska he olivat katoamisen sijaan löytyneet elävinä.

8. Suomesta lähetettiin 60 000 lasta pommituksia pakoon ja terveellisempiin oloihin ensisijaisesti Ruotsiin, mikä oli poikkeuksellista sotaa käyvässä Euroopassa. Lapset pääsivät kyllä turvaan ja saivat aineellisesti ehkä paremmat olot. Ummikkoina he joutuivat kuitenkin tuntemattomien aikuisten hoidettavaksi. Vaikka ruokaa olikin enemmän ja olot olivat turvalliset, oman kodin ikävä oli varmasti valtava eikä se voinut olla jättämättä jälkiä lasten myöhempään elämään. Suurin osa lapsista palautettiin Suomeen sodan jälkeen. Monelle lapselle myös kotiinpaluu oli valtavan traumaattinen. Lapsi oli saattanut 4 vuoden aikana unohtaa biologiset vanhempansa.

9. 400 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa rajan taakse ja heille osoitettiin paikka uudelle kodille joko maaseudulta tai kaupungista. Lähtö omasta kodista oli usein kiireinen ja suurin osa omista tavaroista jäi entiseen kotiin. Muutto uudelle paikkakunnallekaan ei ollut aina helppoa. Ensin jouduttiin asumaan väliaikaisesti jossakin - ehkä vieraiden ihmisten nurkissa, mikä sekään ei ollut helppoa puolin ja toisin, koska kaikesta oli puutetta. Kun uusi asuinpaikka sitten löytyi, muu väestö saattoi suhtautua nuivasti toisenlaista murretta puhuviin, erilaista ruokaa syöviin ja eri tavalla käyttäytyviin ihmisiin. Monin paikoin evakoille pakko-otettiin maata ”alkuperäisväestöltä”, toki moni tila oli myös sodan takia jäänyt tyhjäksi.

10. Sodan jälkeen ei ollut mahdollisuutta jäädä murehtimaan mennyttä. Suomen oli maksettava sotakorvaukset, rakennettava sodan runtelema maa, ja jokaisen oli myös rakennettava oma elämänsä. Sotien jälkeen maata luovutettiin myös rintamamiehille sekä maalta että kaupungeista tontteja. Niille rakennettiin vieläkin tuttuja, saman mallin mukaisia rintamamiestaloja.

Koska sodan traumojen läpikäyminen jäi monen veteraanin oman selviytymisen varaan, 40- 60- luvulla syntyneiden veteraanien lapset kantavat niitä omassa elämässään vielä tänäkin päivänä. Sodan varjot voivat ulottua vuosikymmenien päähän eikä niitä voi ymmärtää ilman, että ymmärtää sotien aikaa Suomessa.

Lähteet:

https://tammenlehva.fi/

https://www.reservilaisliitto.fi/files/49/Veteraaniopas.pdf

http://www.veteraanienperinto.fi/vepe/index.php/fi/ct-menu-item-6