Paastonajan kohtauksia kahvihuoneessa seuraa hapuilevaa paastomatkaa | koko paastomatka nähtävissä täällä
Paastomatkalla
Paastolla on kristikunnassa pitkät perinteet. Se voi olla juhlaan valmistautuessa luopumista jostakin. Yksinkertaista elämää. Arvojen asettamista kohdalleen. Luomakunnasta ja toisista huolehtimista.
Paasto voi olla myös vaikea pala. Mistä aloittaa? Miten paastota? Mitä se paasto edes on?
Paastonajan kohtauksia kahvihuoneessa -sarja pohtii paastoa sekä pilke silmäkulmassa, että vakavammin ajatuksin. Se on matka epäonnistumisista onnistumisiin, oman paastotien löytämiseen.
Sarjassa paastomatkaa kulkevat Vuosaaren seurakunnan kanttori Hanna ja tiedottaja Jonna.
Olet tervetullut mukaan hapuilevalle paastomatkallemme!
Paastomatka jatkuu aina keskiviikkoisin
Uusi osa paastomatkastamme julkaistuu aina keskiviikkona. Siihen kuuluu pilke silmäkulmassa tehty video, ja Paastomatkalla kirjoitus. Tämän sivun alaosaan koostetaan linkkeinä koko paastomatka.
Paastomatka oli jo alkamassa, kun se piti punnita uudelleen
Paastonaika voi monelle olla tuntematonta aikaa. Paastoon on ohut side, tai sitä ei ole ollenkaan. Siksi halusimme rakentaa paastosarjan, jossa pohdimme pilke silmäkulmassa paastoa ja paastomatkaamme, unohtamatta kuitenkaan syvällisempää pohdintaa sen rinnalla.
Torstai 24. helmikuuta 2022 muutti kaiken. Pimeys laskeutui itäiseen Eurooppaan. Syttyi sota. Olimme sanattomia ja epäuskoisia. Kevyt paastosarjamme piti puntaroida uudelleen. Miten se keveydessään sopisi paastoon, jota elämme sodan läheisyydessä. Olisiko sarjaa sopivaa julkaista ollenkaan?
Tästä pohdinnasta voit lukea enemmän täällä.
Meistä lyhyesti
Jonna | Ruuhkavuosien kuormittama, kahden nuoren ja villakoiran äiti, sekä pastorin vaimo, kirjoittaa paastosta, sen vaikeudesta ja uuden oivalluksesta. Vuosaaren seurakunnan palveluksessa jo vuodesta 2002, joista ensimmäiset viisitoista vuotta nuoriso- ja rippikoulutyössä, ja viimeiset vuodet viestinnässä.
Hanna | Pikkulapsiperheen äiti, viherpiipertäjä, intohimoinen kierrättäjä ja metsätilkun omistaja intoilee Ekopaastosta ja haluaa etsiä paastoamisen keinoja, joilla on vaikutusta ympäristön hyvinvointiin. Unelma-ammatissaan kanttorina vuodesta 2012, Vuosaaren seurakunnan palveluksessa vuodesta 2014.
Paastonajan kohtauksia kahvihuoneessa sarjan julkaisut
Tässä alla on koostettuna kaikki pohdiskelevat paatotekstit ja sarjan videot. Tervetuloa mukaan paastomatkalle!
Osa 1 | Paasto on vaikea pala
Tässä sarjan ensimmäisessä pohdiskelevassa paastokirjoituksessa mietitään miten paasto on niin vaikea pala.
Paasto on vaikea pala
Paasto. Miten vaikeaa sitä on ymmärtää ja omaksua. Kun ei oikein tiedä mitä se paasto on, niin minulla ainakin jää helposti paastoamatta. Harrastuksistani osaan löytää vertailukohdan: näen upeat villasukat, jotka haluaisin kutoa, mutta ohje on niin salaperäisellä koodilla kirjoitettu, etten ymmärrä sitä. Luovutan. Pärjään ilmankin, ajattelen.
Olenhan minä tietysti useasti paastonnut, siis lyhyesti ja tasan tarkkaan tietystä syystä: lääkärin määräyksestä ennen laboratoriokokeita. Se on ollut helppoa paastoamista, sillä ohjeistus on ollut lyhyt ja selkeä. Niistä paastoista olen selvinnyt kunnialla, vaikka aamukahvin väliin jääminen onkin joskus harmittanut.
Tämä pääsiäistä edeltävä paasto on taas paljon vaikeampi pala. Ennen ajattelin, että paastoon aikana kiinnitän katseeni siihen, elänkö sellaista elämää, jota haluan elää. Paasto voisi tarjota mahdollisuuden elämäni tarkastelemiseen ja suunnan korjaamiseen.
Sittemmin tuo ajattelu on alkanut tuntua minusta itsekeskeiseltä, individualismilta, joka kurkistaa aikamme ajattelussa, keskusteluissa ja elämän tavoissa. En ole ollut enää vakuuttunut siitä haluanko paastota, katsoa ja tarkastella itseäni ja elämääni neljänkymmenen päivän ajan. Jotta paasto voisi olla osa elämääni ennen pääsiäistä, minun on löydettävä sille uusi merkitys ja toteutustapa.
JONNA | Ruuhkavuosien kuormittama, kahden nuoren ja villakoiran äiti, sekä pastorin vaimo, kirjoittaa paastosta, sen vaikeudesta ja uuden oivalluksesta.
Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: "Tässä minä olen". - Jesaja 58
Video 1 | Paastotkaa!
Tässä sarjan ensimmäisessä videossa ollaan paaston aloituksen äärellä.
...
Osa 2 | Tsemppiä ja metsätilkkuilijan ekopaastoa
Pohdiskelevassa paastokirjoituksessa mietitään, miten tehdä paastonaikana tietoisia valintoja ympäristön hyväksi. Videolla puolestaan kaveria ei jätetä vaan tsempataan paastossa.
Metsätilkkuilija ekopaastoaa
Minulla on ikioma metsätilkku ja mökki keskellä kauneinta Järvi-Suomea. Paikka on suvun perintöä: samoissa metsissä ovat kävelleet isäni ja isoisäni. Mökki on minun aarteeni, siellä sieluni lepää. Vaikka maailma ympärillä muuttuu, vaikka levottomuus lisääntyy, omassa elämässä tapahtuu muutoksia – mökillä mikään ei koskaan muutu. Samat kivet, jotka ovat vuosisatoja tai jopa -tuhansia seisseet paikoillaan, odottavat ja tervehtivät minua joka kesä. Voin luottaa siihen, että elämässä on jotakin pysyvää. Tämä metsä ymmärtää minua: tämä kuusi oli täällä jo kauan ennen kuin synnyin. Tuo kivi järvessä, sillä on jo melkein oma persoona – niin monta kertaa olen sen päälle kiivennyt.
Mökin pihassa muurahainen nipistää minua varpaasta ja harmistun. Äitini huomauttaa, että ne olivat täällä ennen meitä. Näinhän asia on: muurahainen on muurahainen, minä olen muukalainen. Olen tullut heidän valtakuntaansa, ja minun on kunnioitettava sitä. Luonnon helmassa tietoisuus ihmisen vastuusta luomakunnan varjelijana kasvaa. Mikä oikeus minulla on tulla tänne ja jättää jälkiäni ympäriinsä? Omilla pienillä valinnoillani voin vaikuttaa siihen, että tämäkin paikka säilyy muuttumattomana omille jälkeläisilleni.
Hiljattain löysin ekopaaston ja riemastuin: tämä on ihan minun tapani paastota! Tehdä neljänkymmenen päivän ajan tietoisia valintoja ympäristön – ja itseni – hyväksi. Oma metsäni on minun aarteeni, jota on helppo pitää mielessä ekopaastoa toteuttaessa. Millainen luonto on jättänyt jälkensä sinun sydämeesi? Millaista maisemaa haluaisit varjella?
HANNA | Pikkulapsiperheen äiti, viherpiipertäjä, intohimoinen kierrättäjä ja metsätilkun omistaja intoilee Ekopaastosta ja haluaa etsiä paastoamisen keinoja, joilla on vaikutusta ympäristön hyvinvointiin. Unelma-ammatissaan kanttorina vuodesta 2012, Vuosaaren seurakunnan palveluksessa vuodesta 2014.
Maat, metsät hiljenneinä ja meret tyyntyneinä kiittävät Jumalaa. On laannut voima tuulten. Vaikene, puhe huulten, vain sydän puhua nyt saa. - Virsi 560:1
Ah, jos joka puulla ja pensaallakin ja ruoholla äänensä oisi, jos järvet ja metsät ja vainiotkin kuin enkelit veisata voisi, ei Jeesusta Kristusta, Herraamme, ne taitaisi kylliksi kiittää. - Virsi 532:4
Video 2 | Tsemppiä!
Tässä sarjan toisessa videossa kaveria ei jätetä, vaan tsempataan paastohaasteissa.
...
Osa 3 | Hengästyttävä maratonpaasto
Armollisuus itseä kohtaan on etsinnän takana. Tästä saan epäonnistuneiden paastoyritysten listalle yhden ranskalaisen viivan lisää. Miten voi olla, etten onnistu tässä, en vaikka olisi paastokalenteri mitä noudattaa.
Jokunen vuosi sitten löysin valmiiksi tehdyn paastokalenterin. Ajattelin, että nyt on paastoelämä tehty helpoksi! Ei muuta kuin paastokalenterin luukku auki joka aamu ja suorittamaan paastotehtävää: Soita ystävälle jota et ole nähnyt pitkään aikaan. Puhu tuntemattomalle. Päästä irti katkeruudesta (kamalan vaikeaa). Nauti laskiaispullasta (tämän osaan!). Korjaa jokin vääryys. Ilahduta naapuriasi. Sano, että rakastat. Mieti, onko elämässäsi jotain, mitä pitäisi vähentää.
Hengästyttää. Muutaman huhkitun ja urakoidun päivän jälkeen totean, että tähän en pysty. Jotenkin tämä ei toimi minulla, että joka päivälle on uusi haaste. Tuskin on edes edellisestä selvinnyt, kun uutta jo pukkaa! Kaiken ruuhkavuosien vastuiden ja kuormien lisäksi, en pysty suorittamaan enää yhtään mitään lisää. Armollisuus itseä kohtaan on etsinnän takana. Tästä saan epäonnistuneiden paastoyritysten listalle yhden ranskalaisen viivan lisää. Miten voi olla, etten onnistu tässä, en vaikka olisi paastokalenteri mitä noudattaa.
Ehkä tässä olin väärällä tiellä, ehkä paaston ei kuulu olla suorittamista, vaan jotain muuta. Mitä?
Päätän rukoilla. Paastokalenterin sijaan luen joka päivä rauhanrukouksen, ja suljen sen piiriin koko maailman.
JONNA | Ruuhkavuosien kuormittama, kahden nuoren ja villakoiran äiti, sekä pastorin vaimo, kirjoittaa paastosta, sen vaikeudesta ja uuden oivalluksesta.
Pyhä Jumala, rauhan ja oikeudenmukaisuuden lähde, anna sovinto erimielisille ja rauha levottomuuden ja sodan keskelle. Paranna haavoitetut ja sairaat. Tuo rakkautesi meissä näkyväksi. Armahda meitä! Anna rauha maailmaan. Kanna taakkojamme. Auta meitä palvelemaan ja auttamaan toisiamme. Avaa kotimme ja sydäntemme ovet. Vapauta meidät. Kuule meitä Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden.
Video 3 | Paastokalenteri
Tässä sarjan kolmannessa videossa hengästytään ja suoritetaan paastoa.
...
Osa 4 | Superpaastoa ja silakkaa
Pohdiskelevassa paastokirjoituksessa mietitään, voiko pienillä valinnoilla pelastaa vaikka Itämeren. Videossa puolestaan syödään silakkaa – tai ainakin suunnitellaan sitä.
Syö silakkaa!
Ekologista elämäntapaa tavoitellessani minua viehättää se, kuinka mitättömän pienillä teoilla ihminen voi edistää luonnon hyvinvointia. Ekologisten valintojen tekeminen ei tarkoita säkkiin pukeutumista, nälkään nääntymistä tai tiukkapipoista askeettisuutta. Minä teen pieniä valintoja ympäristön puolesta joka päivä, ja väitän, että jokaisella meistä on siihen mahdollisuus. Minä myös innostun ja iloitsen valinnoistani: taas tein pienen hyvän teon! Hyvä minä!
Jokin aika sitten pohdin, kuinka järjetöntä suomalaisen on syödä norjalaista lohta, joka lennätetään Kiinaan pakattavaksi ja sitten Suomeen syötäväksi. Lohestakaan en ole täysin luopunut, mutta sen rinnalle on uinut lapsuuteni vanha tuttava, silakka! Tiesitkö tämän hämmästyttävän faktan: jos jokainen suomalainen söisi vain yhdenkin kerran viikossa Itämeren silakkaa, niin Itämeri pelastuisi.
Lue edellinen lause uudestaan ja mieti.
No miten sitä silakkaa sitten syödään? Hae kaupan kalatiskiltä valmiita silakkafileitä. Kääntele ne korppujauhoissa ja paista pannulla rypsiöljyssä rapeiksi. Vastustamattoman hyvää! Tästä myös kukkarosi tykkää, sillä silakka on halvempaa kuin moni muu kala. Ei ole montaa syytä olla kokeilematta tätä – mitä jos ihan kokeilumielessä tällä viikolla Norjan lohi vaihtuisikin Itämeren silakkaan?
Ala silakkasyöjäksi ja samalla pönttöneutraaliksi – lue lisää Ylen jutusta täältä.
HANNA | Pikkulapsiperheen äiti, viherpiipertäjä, intohimoinen kierrättäjä ja metsätilkun omistaja intoilee Ekopaastosta ja haluaa etsiä paastoamisen keinoja, joilla on vaikutusta ympäristön hyvinvointiin. Unelma-ammatissaan kanttorina vuodesta 2012, Vuosaaren seurakunnan palveluksessa vuodesta 2014.
Kiittäkää, te Luojan linnut, erämaiden eläimet, retkillänne, loukoissanne, kesyt, villit, nälkäiset! Merten, virtain kalaparvet, valasparvet, laulakaa, kaikki luodut laadullanne Herraa kunnioittakaa! - Virsi 461:1
Video 4 | Syö silakkaa
Tässä sarjan neljännessä videossa syödään silakkaa – tai ainakin suunnitellaan sitä.
...
Osa 5 | Mitä Jeesus tekisi?
Pohdiskelevassa paastokirjoituksessa päätetään seurata Jeesuksen esimerkkiä paastossa. Videolla puolestaan päästään lähemmäs kahvia kuin Jumalaa.
Mitä Jeesus tekisi?
Joskus kymmenisen vuotta sitten oli nuorten kristittyjen piirissä muodikasta kysyä asiasta kuin asiasta: ”mitä Jeesus tekisi?”. Sen kai ajateltiin laittavan asiat kristityn näkökulmasta oikeaan mittasuhteeseen ja oikeaan suuntaan, sillä Jeesuksen esimerkkiähän me monessa seuraamme. Kaikesta emme tiedä tai osaa edes arvella mitä Jeesus tekisi, koska kaikkea samaa ei maailmassa ollut vielä hänen aikanaan. Mutta paasto oli. Siinä siis voisi seurata Jeesuksen esimerkkiä. Innostun, tässäkö suunnan näyttäjä minulle, toivottomalle ja jatkuvasti epäonnistuvalle paastoajalle? Kaivan Raamatun esiin ja etsin evankeliumeista ne kohdat joissa Jeesus paastoaa.
Hiljaiseksi vetää. Totean, etteivät paastoon liittyneet haasteet varsinaisesti tästä helpota. Tuo sinnikäs mies kesti kaikki ne kiusaukset, joilla häntä nälässä, janossa ja varmasti heikossa olossa houkuteltiin lankeamaan. Ja paastosi neljäkymmentä päivää. Neljäkymmentä! Tarkistan kalenterista kauanko meillä paastoaika kestää. Saman verran, nelisenkymmentä päivää.
Mahtoi Jeesuksella olla nälkä ja jano tuon paaston jälkeen. Mitenköhän edes selvisi siitä. Minä, toivoton pätkäpaastoaja, en selviä.
On kuitenkin toinenkin näkökulma Jeesuksen paastoon, sen oivaltaminen helpottaa minua. Jeesuksen paastoa ei tule katsoa vain niiden raamatunkohtien kautta, missä siitä puhutaan. Sillä Jeesuksen elämä ei keskittynyt paastoon, se oli paljon muutakin. Oikeastaan enemmän kaikkea muuta. Se oli ihmisiä, arkea, kohtaamisia, rakkautta. Matkoja, kaupunkeja, ruokaa ja juomaa. Opetuslasten seuraa, suurten kysymysten pohdintaa. Elämistä. Elämistä niin elävästi, että joku takakireä taisi häntä syömäriksi ja juomariksikin haukkua. Ehkä liika ilo elämästä kiristi hermoa. Ja juuri siellä, kaiken sen elämän keskellä, Jeesus myös paastosi.
Paasto oli Jeesukselle työkalu, jolla hän irtautui elämän hälinästä. Väline, jonka avulla hän pystyi lähestymään Jumalaa, hiljentyä kuulemaan.
Sitä jään miettimään, sitäkö se paasto voisi jollain omalla tavalla toteutettuna olla minullekin: irrottautumista elämän hälinästä, mahdollisuutta olla lähempänä Jumalaa, mahdollisuutta kuulla, mitä hän minulle sanoo.
Lähden kävelylle keskuspuistoon. Otan kaveriksi Jumalan, jos sillä on aikaa. Ja onhan sillä, se tulee mielellään.
JONNA | Ruuhkavuosien kuormittama, kahden nuoren ja villakoiran äiti, sekä pastorin vaimo, kirjoittaa paastosta, sen vaikeudesta ja uuden oivalluksesta.
Otan kaveriksi Jumalan, jos sillä on aikaa. Ja onhan sillä, se tulee mielellään.
Video 5 | Lähemmäs kahvia
Tässä sarjan viidennessä videossa päästään lähemmäs kahvia kuin Jumalaa.
...
Osa 6 | Oivalluksia ja järjestämisen iloa
Pohdiskelevassa paastokirjoituksessa mietitään lajittelun iloa ja ekopaastoa. Videolla kuunnellaan hiljaista kirkkosalia ja mietitään, onko tällä kokeilevalla paastomatkalla oivallettu jotain.
Järjestämisen ilo
Jo lapsena tykkäsin järjestellä kaikenlaista: ei väliä, olivatko kohteena asiat, tavarat vai jopa jonkun toisen tavarat – minä halusin järjestää ne. Järjestämisen ilo on säilynyt elämässäni: haluan, että kaikella on paikkansa kodissani. Jollekin se voi tuottaa stressiä, mutta minulle se tuottaa puhdasta iloa. Ja todellakin: haluan järjestellä myös jätteet. Miten suunnatonta iloa minulle tuottaakaan se, kun saan lajitella roskat eri astioihin. Iloitsen siitä, että maailman mittakaavassa kierrätys on Suomessa edistyksellistä.
Ennen kuin omassa taloyhtiössäni kerättiin muovijätettä, minulla oli silti tapana lajitella ja viedä omat muovijätteeni muualle. Joskus hiivin salaa pimeällä naapuritaloyhtiön roskakatokseen ja vein muovini sinne. Eihän se nyt ihan oikein ollut – mutta mitä muutakaan olisin voinut tehdä, jos kerran halusin tunnollisesti kierrättää? Myöhemmin äitiyslomalla ollessani vein aina lastenvaunullisen muovijätettä vanhempieni taloyhtiön roskakatokseen (mikä ei käynyt omalletunnolleni ehkä niin raskaaksi). Jonkun mielestä olin hullu, mutta sain tästä itselleni iloa: onnistuin kierrättämään muovijätteeni. Nykyään onneksi omassa taloyhtiössänikin kierrätetään muovia.
Helppo tapa osallistua ekopaastoon on kierrätys. Mitä jos tarkastelisit omia kierrätystapojasi? Voisitko lajitella, vaikka vain yhdenkin lajin lisää? Jos et esimerkiksi ole kokeillut muovijätteen keräämistä, olen varma, että hämmästyt huomatessasi, kuinka paljon sitä oikeasti tulee. Lajittelu on ihmisen kokoinen pieni askel kohti puhtaampaa planeettaa. Ja se pienikin askel auttaa.
HANNA | Pikkulapsiperheen äiti, viherpiipertäjä, intohimoinen kierrättäjä ja metsätilkun omistaja intoilee Ekopaastosta ja haluaa etsiä paastoamisen keinoja, joilla on vaikutusta ympäristön hyvinvointiin. Unelma-ammatissaan kanttorina vuodesta 2012, Vuosaaren seurakunnan palveluksessa vuodesta 2014.
Jeesus, metsän heleydessä, rantaniityn rauhassa, nousee hätä sydämessä kaiken kauniin puolesta. Miksi lahjat Jumalamme ahneudella tuhoamme? Auta meitä. Sinä itse, Mestarimme, näytit tietä nöyryyteen. Auta, että tyytyisimme vähään, yksinkertaiseen. Valinnoissa, toimissamme lisää vastuuntuntoamme. Auta meitä. - Virsi 962:1,3
Video 6 | Oivalluksia
Tässä sarjan kuudennessa videossa kuunnellaan hiljaista kirkkosalia ja mietitään, onko tällä kokeilevalla paastomatkalla oivallettu jotain.
...
Osa 7 | Paasto joka kantaa rukoukset taivaisiin
Pohdiskelevassa paastokirjoituksessa mietitään mitä on sellainen paasto, joka vie rukoukset taivaisiin ja videolla ollaan jo pääsiäisilon tunnelmissa.
Paasto, joka kantaa rukoukset taivaisiin
Kun kevään kynnyksellä saa paksun talvitakin vaihtaa kevyempään, intoutuu muutenkin päivittämään arkivaatteitaan keväisemmäksi. Luonnon herääminen ja valon lisääntyminen herättävät minutkin. Hieman pettyneenä tunnustelen viime vuotisten farkkujen vyötäröä. Tuntuu kireältä. Jos ei ihan aina paastomatkalla tullut onnistumisia, niin en onnistunut tässäkään. Vieläköhän sitä ehtisi kesäkuntoon? Vai tarvitseeko sitä?
Suorittamisesta on tullut tämän ajan ansio ja jollain tavalla menestyksen mittari. Autuaita ovat ne, joilla on aina kiire, ja jotka pärjäävät ja menestyvät. Itsemme rakastamisessa jos-sana on hyvä alentaja, jos olisin sitä enemmän ja tätä vähemmän, kelpaisin itselleni paremmin.
Pääsiäisen sanoma palauttaa tämän oikeisiin mittasuhteisiin. Jeesuksen seuraan eivät kelvanneet vain onnistujat, enemmänkin päinvastoin: keskinkertaiset, hyljeksityt ja surkeat kutsuttiin. Ne ihan tavalliset. Jeesus myös tiesi, että pääsiäisen koettelemuksista vain harva heistä selviäisi urheana ja pää pystyssä, katumatta, piiloutumatta tai pelkäämättä. Kieltäjät ja kavaltajat olivat hänelle silti rakkaita.
Meidät jokainen kutsutaan pääsiäisen iloon yhdestä yksinkertaisesta syystä: Jumalan rakkaudesta.
Jumala ei katso meitä arvostelevin silmin, vaan rakastavin. Hän ei aseta ehtoja: rakastaisin sinua enemmän, jos olisit jotain muuta, kuin mitä juuri tässä hetkessä olet. Hän sanoo vain: rakastan sinua.
Jumalan rakkauteen riittää yksi syy: se, että olet olemassa.
Minä odotin toisenlaista paastoa kuin minkä sain. Paastonajan matkani ei ollut sarja onnistumisia tai valtaisia oivalluksia. Olisin halunnut osata ja pystyä paljon enemmän. Hyväksyn silti keskinkertaisuuteni, koska juuri tällaisena olen kutsuttujen joukossa.
Paaston alkaessa luin Jesajan 58 luvun. Se kertoo oikeasta paastosta ja pyhäpäivän vietosta. Siinä sanotaan paljon ja vaativasti. Paastonaika paketoi sen minulle pähkinänkuoreen jotakuinkin näin:
Pidä paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin. Rakasta ja auta lähimmäistäsi, lähellä ja kaukana. Silloin valosi puhkeaa esiin ja haavasi kasvavat umpeen. Ja Jumala vastaa, kun kutsut häntä, hän sanoo: tässä minä olen.
Paastonaika päättyy nyt pääsiäisen riemuun, Kristus on ylösnoussut! Hänen rakkautensa askeleissa haluan silti jatkaa pientä arkipaastoa ihan joka päivä, ja pyrkiä – siis ainakin pyrkiä – elämään tuon paastopähkinänkuoreni mukaista elämää. Pitämään paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin.
JONNA | Ruuhkavuosien kuormittama, kahden nuoren ja villakoiran äiti, sekä pastorin vaimo, kirjoittaa paastosta, sen vaikeudesta ja uuden oivalluksesta.
Paasto joka kantaa rukoukset taivaisiin.
Video 7 | Pääsiäisiloa!
Tässä sarjan seitsemännessä ja viimeisessä videossa ollaan pääsiäisen ilon äärellä.
