HANNA | Pikkulapsiperheen äiti, viherpiipertäjä, intohimoinen kierrättäjä ja metsätilkun omistaja intoilee Ekopaastosta ja haluaa etsiä paastoamisen keinoja, joilla on vaikutusta ympäristön hyvinvointiin. Unelma-ammatissaan kanttorina vuodesta 2012, Vuosaaren seurakunnan palveluksessa vuodesta 2014.

Metsätilkkuilija ekopaastoaa

Minulla on ikioma metsätilkku ja mökki keskellä kauneinta Järvi-Suomea. Paikka on suvun perintöä: samoissa metsissä ovat kävelleet isäni ja isoisäni. Mökki on minun aarteeni, siellä sieluni lepää. Vaikka maailma ympärillä muuttuu, vaikka levottomuus lisääntyy, omassa elämässä tapahtuu muutoksia – mökillä mikään ei koskaan muutu. Samat kivet, jotka ovat vuosisatoja tai jopa -tuhansia seisseet paikoillaan, odottavat ja tervehtivät minua joka kesä. Voin luottaa siihen, että elämässä on jotakin pysyvää. Tämä metsä ymmärtää minua: tämä kuusi oli täällä jo kauan ennen kuin synnyin. Tuo kivi järvessä, sillä on jo melkein oma persoona – niin monta kertaa olen sen päälle kiivennyt.

Mökin pihassa muurahainen nipistää minua varpaasta ja harmistun. Äitini huomauttaa, että ne olivat täällä ennen meitä. Näinhän asia on: muurahainen on muurahainen, minä olen muukalainen. Olen tullut heidän valtakuntaansa, ja minun on kunnioitettava sitä. Luonnon helmassa tietoisuus ihmisen vastuusta luomakunnan varjelijana kasvaa. Mikä oikeus minulla on tulla tänne ja jättää jälkiäni ympäriinsä? Omilla pienillä valinnoillani voin vaikuttaa siihen, että tämäkin paikka säilyy muuttumattomana omille jälkeläisilleni.

Hiljattain löysin ekopaaston ja riemastuin: tämä on ihan minun tapani paastota! Tehdä neljänkymmenen päivän ajan tietoisia valintoja ympäristön – ja itseni – hyväksi. Oma metsäni on minun aarteeni, jota on helppo pitää mielessä ekopaastoa toteuttaessa. Millainen luonto on jättänyt jälkensä sinun sydämeesi? Millaista maisemaa haluaisit varjella?

www.ekopaasto.fi

Maat, metsät hiljenneinä ja meret tyyntyneinä kiittävät Jumalaa. On laannut voima tuulten. Vaikene, puhe huulten, vain sydän puhua nyt saa.

Virsi 560:1

Ah, jos joka puulla ja pensaallakin ja ruoholla äänensä oisi, jos järvet ja metsät ja vainiotkin kuin enkelit veisata voisi, ei Jeesusta Kristusta, Herraamme, ne taitaisi kylliksi kiittää.

Virsi 532:4

‍

Paastonajan kohtauksia kahvihuoneessa –sarja

Paastolla on kristikunnassa pitkät perinteet. Se voi olla juhlaan valmistautuessa luopumista jostakin. Yksinkertaista elämää. Arvojen asettamista kohdalleen. Luomakunnasta ja toisista huolehtimista.

Paasto voi olla myös vaikea pala. Mistä aloittaa? Miten paastota? Mitä se paasto edes on?

Paastonajan kohtauksia kahvihuoneessa -sarja pohtii paastoa sekä pilke silmäkulmassa, että vakavammin ajatuksin. Se on matka epäonnistumisista onnistumisiin, oman paastotien löytämiseen.

Voit myös katsoa pilke silmäkulmassa tehtyä Paastonajan kohtauksia kahvihuoneessa videosarjaa.

Videot löydät seurakunnan YouTube kanavalta.

Linkki videoon.

Tämä videosarja on tehty pilke silmäkulmassa, mutta sillä on syvempikin tavoite: tuoda paasto arkisella ja todellisuutta toistavalla hapuilevalla tavalla läsnä olevaksi, jotta se voisi johdattaa pohtimaan paastoa ja viemään yhä syvemmälle sen ääreen.

Tässä sarjan toisessa videossa kaveria ei jätetä, vaan tsempataan paastohaasteissa.