01.12. Onneksi olkoon: Oskari, Oskar | Palaute
Vuosaaren seurakunta

On aika kiittää | Merirasti-kappelin jäähyväisjuhla

02.11.2022, 13:45
Merirasti-kappelin jäähyväisjuhlaa vietettiin 30.10.2022
Merirasti-kappeli kuvattuna ulkoapäin sinisävyisessä valossa

On aika kiittää

Saarnaajan kirja muistuttaa meitä siitä, miten kaikella on määrähetkensä tässä maailmassa. Seurakunta on viime kuukausina ollut haikean luopumisen äärellä, kun olemme tietäneet, että meille rakkaasta Merirasti-kappelista luovutaan vuodenvaihteeseen mennessä. Lokakuun viimeisenä sunnuntaina kokoonnuimme kappelille hyvästelemään sen. Vietimme ensin yhteistä jumalanpalvelusta ja sen jälkeen joimme viimeiset kappelikahvit. Jumalanpalvelusten esineistö kannettiin kappelista, sillä siellä vietettiin nyt viimeinen jumalanpalvelus. Muistoja ja tervehdyksiä kirjoitettiin. Haikeiden tunnelmien keskellä oli myös paljon iloa kohtaamisista, sillä kappeli toi yhteen monia, jotka eivät aikoihin olleet kohdanneet.

On siis aika kiittää. Kiittää kaikista ilon ja surun hetkistä, joita kappelissa on eletty. Aika kiittää kaikista kohtaamisista, ja ihmisistä jotka se on johdattanut tuntemaan toisensa. Aika kiittää kappelista, siitä miten se on pelkällä läsnäolollaan muistuttanut Jumalan rakkaudesta, ja koonnut syleilyynsä häntä etsiviä.

Sanotaan, että loppujen lopuksi on vain yksi rukous: Kiitos.‍

Ripaus kappelin historiaa

Merirasti-kappelin suunnitteli arkkitehti Kaarlo Leppänen, joka on yksi merkittävimmistä Alvar Aalto koulukunnan edustajista. Se näkyy erityisesti kappelissa ja siihen liittyvissä tiloissa. Rakennus edustaa orgaanista arkkitehtuuria; sisätiloista ei löydy montakaan suoraa kulmaa. Viisi metriä korkean kappelin päävärit ovat sininen, valkoinen ja musta. Betlehemin tähteä kuvaavan viisisakaraisen kattoikkunan alta löytyy alttari - ja myös vastasyntynyt lapsi, aina silloin kun sellaista kastemaljan ääressä kastetaan. Alttarin risti on yksinkertaisen kaunis. Alttarin toisella puolella on sinisävyinen ikkunataideteos ”Elämänpuu” ja toisella puolella pienen ikkunan kyyhkynen ja urut. Kirkkotekstiilit on suunnitellut Päikki Priha ja kappelin seinällä olevan ”nuoren tytön ryijyn” Eva Mannerheim-Sparre.

Kappelin vihki käyttöön piispa Eero Huovinen iltamessussa 12.9.1993. Sitä ennen pidettiin konsertti ja koulun ruokalassa tarjottiin kahvit. Näiden tilojen käyttäminen vihkimisen yhteydessä kuvastaa hyvin sitä, miten kiinteä osa kappeli oli koko korttelitaloa. Merirasti-kappeli rekennettiin nimittäin osaksi alueen korttelitaloa, jossa kappelin lisäksi vuosien saatossa toimivat koulu, päiväkoti, asukaspuisto, nuorisotalo ja kulttuuriasiain keskus.

Merirasti-kappeli on ollut suosittu kirkollisten toimitusten paikka. Niihin liittyvät kahvi- ja juhlatilaisuudet on usein pidetty seurakuntasalissa tai takkahuoneessa. Konsertit ja erilaiset hiljentymishetket saivat kappelista myös suotuisan miljöön. Arkisin, vuosien mittaan, tiloissa oli monenlaista tohinaa: päivä- ja perhekerhoja, kouluikäisten harrastekerhoja, korttelitalon ryhmiä, diakonian vastaanotto, kokouksia, teematapahtumia, kuoroharjoituksia ja monenlaisia ryhmiä.

Kaikella on määrähetkensä

Kaikella on määrähetkensä,

aikansa joka asialla taivaan alla.

Aika on syntyä ja aika kuolla,

aika on istuttaa ja aika repiä maasta,

aika surmata ja aika parantaa,

aika on purkaa ja aika rakentaa,

aika itkeä ja aika nauraa,

aika on valittaa ja aika tanssia,

aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä,

aika on syleillä ja aika olla erossa,

aika etsiä ja aika kadottaa,

aika on säilyttää ja aika viskata menemään,

aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen,

aika olla vaiti ja aika puhua,

aika rakastaa ja aika vihata,

aika on sodalla ja aikansa rauhalla.

Saarnaajan kirjasta, luvusta 3