Miksi pitäisi antaa anteeksi? Miten elämäni muuttuu, jos annan anteeksi? Mitä anteeksiantaminen on? Miten voin oppia antamaan anteeksi? Näihin kysymyksiin etsitään vastauksia kirjallisuusterapeuttisessa päivässä, jossa luetaan anteeksiantamukseen liittyviä tekstejä, sekä kirjoitetaan ja keskustellaan niistä. Päivään kuuluu myös hiljentymistä.

Kirjallisuusterapeuttinen päivä Anteeksiantamisen ilo ja kipu Katukappelissa lauantaina 14.3. klo 9–16.

Hinta 10e, sisältää kahvit.

Ilmoittautuminen ja lisätiedot: pastori, kirjallisuusterapeuttiohjaaja Tuula Paasivirta, 040 556 9079, ext-tuula.paasivirta@evl.fi.

Päivässä luetaan mm. Anna-Liisa Valtavaaran tekstejä, joka on kirjoittanut kirjan Ainako anteeksi? Sana-lehden artikkelissa hän sanoo: Anna anteeksi -pääset vapaaksi. Anteeksianto on mahdollista vasta, kun muistaa, ymmärtää, tunnistaa tai tunnustaa olevansa loukkaantunut ja väärin kohdeltu. Unohtaminen, selittely, itsensä syyllistäminen ja kärsimään tyytyminen – saati kostaminen – eivät tuo vapautusta koetusta vääryydestä. Anteeksiantaminen sen sijaan tuo, vaikka lähes aina se on pitkä, ehkä vuosien prosessi, jossa yhä uudelleen on palattava jo tehtyyn valintaan antaa anteeksi tunteiden ja joskus myös muiden ihmisten vastaväitteistä huolimatta.

Anteeksianto tuo elämään paljon hyvää: iloa, levollisuutta, tyytyväisyyttä, jaksamista, armollisuutta, kykyä yhteyteen. Se vaikuttaa fyysiseen, henkiseen, sosiaaliseen sekä hengelliseen hyvinvointiin.

Anteeksiannon kohteita miettiessä ei kannata unohtaa itseään. Jos ei armahda itseään, on mahdoton uskoa toisten ihmisten tai Jumalankaan anteeksiantoon. Koska anteeksiantaminen on vaikeaa, on hyvä, että voimme pyytää Jumalaa auttamaan, vaikuttamaan tahtoomme ja tekemiseemme. Hän varmasti auttaa, koska anteeksianto on hänen ideansa ja hän itse kykenee antamaan ongelmitta anteeksi jokaiselle, joka sitä häneltä pyytää. Rembrandtin maalaus ”Tuhlaajapojan paluu” kuvaa koskettavasti Jumalan anteeksiantamusta.

‍