Pääsiäiseen liittyy meidän ihmisenä olemisemme kipeä kysymys ihmisen kuolevaisuudesta. Samalla siihen liittyy myös toivo, joka näkyvästi puhuttelee meitä kuoleman tilasta heräävässä luonnossa. Pitkän, pimeän ja kylmän talven jälkeen auringon valo voittaa ja lumet sulavat. Linnut palaavat etelästä ja kohta nousevat puiden oksista esiin ensimmäiset silmut.

Seurakunnan elämässä kuljemme paastonajan hiljaisesta surumielisyydestä ja Jeesuksen kärsimystien muistelemisesta kohti pääsiäisen kirkkautta ja meidät yllättävää iloa. Pääsiäisyön messussa toistamme yhdessä: Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! Pappi lukee Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnaa: "Tuonela kukistui kohdatessaan sinut alhaalla" (Jes.14:9). Se kukistui ja niin se kohtasi loppunsa. Se kukistui ja se saatettiin häpeään. Se kukistui ja niin se kuoletettiin. Se kukistui ja niin se menetti valtansa. Se kukistui ja pantiin kahleisiin. Se otti ruumiin, mutta kohtasi Jumalan. Se otti maan tomua, mutta kohtasi taivaan. Se otti, mitä näki mutta kukistui siihen, mitä ei nähnyt. "Kuolema, missä on sinun otasi? Tuonela, missä on sinun voittosi? Kristus nousi kuolleista ja hävitti voimasi. Kristus nousi kuolleista ja pahuuden henget tuhoutuivat. Kristus nousi kuolleista ja elämä hallitsee. Kristus nousi kuolleista, eikä kukaan kuollut ole haudassa. Sillä Kristus nousi kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista." (1 Kor. 15:20).

Pääsiäismunat ja kukat muistuttavat meitä siitä, että kuolema ei voinut pitää elämän ruhtinasta, Jeesusta Kristusta hallussaan, vaan hän voitti kuoleman.

Pimeä kirkko valaistuu, kun seurakuntalaiset saavat sytyttää tuohuksiin ja kynttilöihin palavan liekin. Kuoro laulaa iloista gospelia ja alttari koristellaan kukkasin. Kotiin lähtiessä saamme vielä muistoksi pääsiäismunan tai kukkia, jotka muistuttavat meitä siitä, että kuolema ei voinut pitää elämän ruhtinasta, Jeesusta Kristusta hallussaan. Hän voitti kuoleman. Tervetuloa iloitsemaan pääsiäisen sanomasta pääsiäisen messuun!

Marketta Antola, kappalainen

2018