‍Vartiokylän kirkko oli yksi Itä-Helsingin ensimmäisistä kirkoista. Rakennus suunniteltiin alun perin Malmin seurakunnan työkeskukseksi, mutta siitä kehitettiin moderni monitoimikirkko arkkitehti Pekka Laurilan johdolla. Alun perin kirkkosali oli yhdistetty voimistelusaliin liukuovilla. Suunnitteluvaiheessa rakennukseen lisättiin urkuparvi ja kellotorni. Budjettileikkausten vuoksi osa kirkon viimeistelystä jäi tekemättä. Kattoon ja lattiaan jäi betonipinta ja seinät maalattiin kalkkimaalilla.

Vuonna 1986 kerhohuoneet muutettiin 70 hengen seurakuntasaliksi. Karin Krokfors ja Heli Virkamäki uudistivat kirkkosalin 1999–2000, jolloin alttari irrotettiin seinästä, penkit vaihdettiin tuoleihin ja parvea laajennettiin. Vuonna 2017 kirkon siivessä sijainneita asuntoja muutettiin lasten kerhotiloiksi ja toimistotiloiksi.

Eteisen kattovalaisimet ovat alkuperäiset.

Kirkon esineistö‍

• Alttarin krusifiksi: Gunnar Uotila 1958

• Kirkkotekstiilit: Raija Rastas 2000. Pappien stolat ja kasukat sekä kalkkiliinat Anna Lehto 2025

• Maalaus Suojaavan taivaan alla: Jarmo Mäkilä 2000

• Hitsattu peltityö Pääskyset: Mauno Mattila 1980

• Pronssipatsas Viisaat neitsyet: Kari Juva 2004

Urut‍

Vartiokylän kirkon alkuperäinen soitin oli urkuharmoni. Vuonna 1961 hankittiin Jehmlichin 16-äänikertaiset urut Itä-Saksasta. Nämä korvattiin vuonna 2022 Mixtuurin digitaaliuruilla. Hollannissa valmistetuissa uruissa ei ole pillejä, vaan soittimen sisältämään tietokoneeseen on tallennettu keskenään erilaisten urkujen ääniä. Käytössä ovat historiallisesti merkittävät ranskalaisromanttisten Cavaille-Coll-urut Caenin St. Etienne-kirkosta Ranskasta sekä maineikkaat barokkiajan Silbermann-urut Freibergin St. Petri -kirkosta Saksasta. Lisäksi mukana on St. Anne -kirkon Brindley & Foster -urut vuodelta 1907 Britanniasta ja St. Carlo -kirkon Antegnati -urut vuoden 1600 tienoilta Italian Bresciasta.

‍