‍Ongelman ymmärtää heti. Kun kysyn Anna Rautiaiselta kysymyksen, katson häntä silmiin. Mutta sen jälkeen Rautiainen kääntää katseensa Päivi Korhoseen, joka tulkkaa kysymykseni viittomakielelle. Sitten Rautiainen vastaa viittomakielellä Korhoselle, joka tulkkaa äsken sanotun puhutulle kielelle.

Ei se vain ole sama asia.

– Tulkin välityksellä keskustellessa ei saa kunnon katsekontaktia keskustelukumppaniin. On helpompi keskustella omalla äidinkielellä, Rautiainen toteaa.

Helsingin seurakuntien kuurojentyössä toimii nyt kaksi työntekijää, joista molemmille viittomakieli on tuttuakin tutumpi. Helsingin piirin pappi Janne Rissanen on itsekin kuuro, diakoniatyöntekijä Päivi Korhonen taas syntyi kuurojen vanhempien lapseksi ja oppi viittomakielen äidinkielenään.

Isä seisoi selän takana ja huusi, paukutti käsiään ja laittoi herätyskellon pirisemään korvan juureen. Ei reaktiota. Parivuotiaan Anna-tytön puhe ei kehittynyt, hän vain hymyili. Vanhemmat epäilivät kuuroutta ja lääkärit vahvistivat epäilyksen.

Koulussa Anna Rautiainen ei välittänyt uskonnontunneista, mutta rippikoulua pitäneen kuurojenpapin opetus innosti hänet mukaan kirkkoon. Papista tuli niin tärkeä, että Rautiainen halusi nimenomaan hänet vihkipapikseen.

Lasten kanssa Rautiainen kävi kuurojen perhekerhossa, ja sitten löytyi viittomakielinen raamattupiiri.

– Ajattelen, että hengellinen opetus on kuin enkeli, joka suojelee minua.

Nyttemmin vuorotyö siivoojana estää osallistumisen raamattupiiriin. Sen sijaan Anna Rautiainen avustaa kuurojen messuissa ja toimii aktiivisesti kuurojen seurakuntaneuvostossa. Neuvoston asema on epävirallinen.

– Suunnittelemme ohjelmaa ja tuomme esille, mitä kuurot haluavat seurakunnan toiminnalta, Rautiainen kertoo.

Kuurojentyön diakoniatyöntekijä Päivi Korhonen kohtaa työssään mitä erilaisimpia tarinoita: on työttömyyttä, vaikeuksia ihmissuhteissa, päihdeongelmaa. Korhonen tarjoaa keskusteluapua ja ohjaa avuntarvitsijoita eteenpäin oikeille avun lähteille. Moni kuuro ei tiedä kaikista kuuroille tarjottavista palveluista, esimerkiksi omasta työhönvalmentajasta.

Sekä Rautiaista että Korhosta huolettaa erityisesti ikääntyneiden tilanne.

– On paljon yksin asuvia kuuroja vanhuksia. Olisi mukavaa, jos he saisivat seuraa. Jossain

Helsingin palvelutalossa voisi tarjota keskitetysti kodin kuuroille vanhuksille. Tärkeää olisi myös, että löytyisi viittomakielentaitoisia työntekijöitä, Rautiainen painottaa.

Viittomakielinen messu su 4.3. klo 13 Hermannin diakoniatalolla, Hämeentie 73. Viittomakieli tulkataan suomeksi. Seuraava saavutettava Saavu-messu su 15.4. klo 10 Pitäjänmäen kirkossa, Turkismiehenkuja 4. Messussa otetaan huomioon eri tavoin vammaiset ihmiset.

Teksti: Saila Keskiaho

Kuva: Esko Jämsä