Timo Laaninen jättää sunnuntaina 30.5. haikeat jäähyväiset Malmin seurakunnan päivätyölleen. Kun hän kolme vuotta sitten aloitti, työhuoneeksi annettiin aseman seutu, kadut ja kuppilat. Aluksi hänellä ei ollut papin valkoista pantaa kaulallaan ja moni kysyi hänet nähdessään, onko alkamassa Keskustapuolueen tilaisuus. Edellinen ura politiikassa teki hänet tunnetuksi, mutta opetti papille tärkeitä taitoja kohdata tuntematon ihminen.

”Malmin ostarilla, torikahvilassa ja Teboililla kokoontuu porukoita, joissa syntyi hyviä keskusteluja. Luottamuksen syntymisessä kesti kuukausia, mutta nyt kysellään, kai tulen vielä joskus käymään”, Laaninen kertoo. Työn tarkoituksena oli näkyä ja olla läsnä katukuvassa ja se onnistui, vaikka pandemia ehtikin viimeisen vuoden aikana vaikeuttaa ihmisten tapaamista.

”Tehtäväkseni annettiin vahvistaa kirkon läsnäoloa katukuvassa ja se onnistui. Malmin seurakunnan motto Älä pelkää on merkinnyt omalla kohdallani rohkaisua mennä sinne, missä ihmiset ovat. Kyky jalkautua kadulle ei ole minulle mikään syntymäominaisuus, vaan kokemuksen ja sitkeän opettelun mukana tuoma kyky mennä puhumaan ventovieraiden kanssa. Siinä poliittisesta urasta ja etenkin vaalityöstä on ollut paljon hyötyä. Tuntemattomien pariin meneminen on vaatinut uskallusta ja seurakunnan tunnuslause on tarkoittanut itselleni: Älä pelkää mennä ihmisten luo, älä pelkää lähteä liikkeelle. Kirkolla on hyvä sanoma, jonka kanssa pitää uskaltaa lähteä”, hän sanoo.

Teboilpapin mentävän aukon Malmille jättävä Laaninen toivoo, että kirkko löytäisi tulevaisuudessa entistä paremmin myös miehet, ”karheimmatkin”.

”Suomi on täynnä huoltoasemia ja pubeja, joissa äijät kokoontuvat puhumaan keskenään maailman asioista. Niihin pitää mennä mukaan. Toinen tärkeä asia on tekeminen ja toiminta. Puhe miesten tarpeesta omille tiloille, mancaveille, ei ole pelkkää höpöpuhetta”, Laaninen sanoo. Hän on huolissaan siitä, että kirkon ovissa on jokin vika, miksi ne eivät helposti aukea miehille.

Työyhteisö jää kaipaamaan tarkkanäköistä pappia, joka on yhdistänyt yhteiskunnallisen työotteen ja uskon toisiinsa. Laaninen on myös perustanut keskustelusarjan, jossa hän on haastatellut kirkossa tunnettuja poliitikkoja eri puolueista.

Laaninen rohkaisee kollegojaan menemään sinne, missä ihmiset ovat.

”Maailmassa on paljon aitoja huolenaiheita. Seurakunnan tehtävä on sanoa ihmisille: Älä pelkää, kyllä tästä selvitään yhdessä – ja lopulta kaikki on korkeemmas käres.”

Lähtöjumalanpalveluksessa soi sunnuntaina sama virsi 924, jonka Laaninen valitsi aikoinaan läksiäisiinsä puoluetoimistoon. ”Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa. Olen kahden maan kansalainen”, siinä lauletaan.