Vartiokylän seurakunta sai kevättalvella käyttöönsä palstan Puotilan kappelin takana sijaitsevalta Juorumäen viljelypalsta-alueelta usean vuoden jonottamisen jälkeen. Miten ensimmäinen kesä sujui?

-Emme yhtään tienneet mitä palstalla kasvaa, ja missä kunnossa maa on. Sieltä löytyi ärhäkkäästi levinneitä vieraslajeja ja hurjasti rikkaruohoja, mutta myös isoja marjapensaita, perennoja ja ruusuja, kertoo kanttori Katri Vanhamäki.

Vapaaehtoisten ja työntekijöiden voimin maa käännettiin ja sinne kylvettiin mm. perunaa, juureksia, vihanneksia ja kukkia. Eläkkeellä oleva suntio Tapio Sipilä teki säilytyspenkin työkaluille. Sen päällä voi myös istua.

-Kesäkerholaiset kävivät kylvämässä myös herneitä ja retiisejä. Jotkut heistä piipahtivat myöhemmin kesällä niitä ylpeinä poimimassa. Joka perjantai meillä oli termoskahvit palstalla. Siellä kävi ohikulkijoita, ja kesän mittaan tuli juttua monien palstanaapureiden kanssa. Aina löytyi keskusteltavaa.

-Yksi kullanarvoinen seurakuntalainen kävi kastelemassa palstaa helteiden aikana. Omaa palstaa odotellessaan hän on voinut toteuttaa puutarhahaaveitaan seurakunnan palstalla.

-Ensi kesäksi tarvittaisiin jokin aurinkovarjo, sillä paikka on tosi paahteinen helteellä. Jos jollain sattuisi olemaan sellainen joka lähtee kiertoon, niin ottaisimme sellaisen kiitollisina vastaan, Katri Vanhamäki mainitsee.

Viimeisenä kukkii auringonkukka.

Kun aiempaa kokemusta palstasta ei ollut, niin ensimmäinen kesä meni kokeillessa.

–Nyt olemme viisaampia maaperän suhteen. Myös sääolosuhteet vaikuttivat viljelyyn: Ensin oli ihan liian kuivaa, ja sateiden alkaessa kesäkurpitsat homehtuivat. Tuholaisiinkin tutustuttiin.

-Jäniksiä, etanoita, porkkanakemppi, Katri Vanhamäki luettelee.

Saatiinko satoa?

-Kyllä vaan: perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, lanttua, viinimarjoja, retiisejä, pensaspapuja, kukkia. Vieläkin siellä kukkii yksi ihana auringonkukka ja komea rivi samettikukkia. Viinimarjoja saatiin pakkaseen niin paljon, että niistä saa piirakan johonkin tilaisuuteen.

Sato on nyt säilötty Vartiokylän kirkolle tai vapaaehtoisten pakastimiin. Vapaaehtoiset emännät Merja Totro ja Anne Sarlin huolehtivat, että ne tulee käytettyä maanantain iltaruuan aineksiin.

Teksti: Outi Jaakkola

‍