12.12. Onneksi olkoon: Tuovi | Palaute | På svenska | In English

Koko Helsinki

Pala taivasta: Taivaallinen olento

27.11.2019, 19:59 /  päivitetty 29.11.2019, 10:51
Tässä sarjassa etsitään pyhän hippuja tavallisuuden keskeltä, sillä lopulta arjessa on usein huomaamatonta pyhää.

On liikaa kaikkea. Paljon hyvää, mutta aivan liikaa.

Kävelen umpiuupuneena työpäivän jälkeen bussipysäkille. Taivas on sakean harmaa ja paleltaa. Tuuli käyttää väsyneen suojauskyvyttömyyttäni hyväkseen ja tunkeutuu joka napinraosta jäädyttämään voipunutta. Vilkuilen lähestyvälle bussipysäkille. Tyhjä pysäkki tarkoittaa todennäköisesti juuri lähtenyttä bussia ja koleaa odotusta. Täysi pysäkki puolestaan lupaa nopeampaa kyytiä kotiin.

Pysäkillä seisoo yksi värisevä matkustaja. Huokaisen, vedän hupun narun tiukemmalle ja laahustan viimeiset askeleet lasikatoksen suojaan. Nojaudun katokseen ja suljen hetkeksi silmät. Samassa kuulen tutun hurinan. Tyhjä lämmin bussi kurvaa pysäkille. Bussikuski vilkaisee minua peilistä ja nyökkää hajamielisesti. Käperryn lempipaikalleni ja suljen silmäni: ”Voi kunpa tietäisitkin kuski! Sinä taivaallinen olento.”