Osallistaminen on tapa kertoa toiselle, että hän on tärkeä ja hänestä välitetään. Seurakuntien monikulttuurisen työn osaamisen kautta kristillinen hyväntahtoisuus ja vilpitön välittäminen ulottuvat kaikkein heikompiosasten arkeen ja elämään täällä Suomessa.

Työskentelen Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymien MoniNainen arki- projektissa, jonka tarkoituksena on tukea maahanmuuttajataustaisten äitien monilukutaitoa. Viikoittaiset kahvilahetket ja muut kokoontumiset kokoavat yhteen kymmeniä maahanmuuttajataustaisiä äitejä harjoittelemaan suomen kieltä ja kulttuuria. Samalla seurakunnat oppivat valtavasti uutta.

Seurakunnan työntekijöiden on tärkeä oppia tunnistamaan ilmiöitä ympärillään. Pääsin ilokseni oppimaan lisää kotouttamistyötä kaupungin kotoutumiskoordinaattoreiden matkaan, ja tässä kirjoituksessa nostan esille joitain matkani aikana esille nousseita havaintoja kuvitteellisen tapaus- Hamidin kautta.

Ennakkoluulojen jäljillä

Kuvitteellinen Hamid on tullut maahan kiintiöpakolaisena. Hänellä on fyysinen vamma, joka ei näy ulospäin. Parhaassa työiässä oleva Hamid ei tule koskaan toipumaan työkykyiseksi. Hamidilla on oikeus jäädä maahan ja saada turvaa. Hamid elää keskuudessamme.

Tehdään pieni harjoitus; et tunne Hamidia, etkä hänen taustaansa. Kohtaat hänet sattumalta. Millaisia mielikuvia tai ennakkoluuloja liität häneen?

Suomessa työelämälle annetaan valtavasti merkityksiä. Hamidin kaltaiset työttömät maahanmuuttajat joutuvat herkästi arvioivan katseen alle. Hamid joutuu kohtaamaan kulttuurimme vaiettuja puolia arkisissa tilanteissa.

Entä oletko sinä kuullut näitä yleisiä kommentteja;

’’ Nuoret miehet täällä… miksi? Missä ovat naiset ja lapset?’’

’’ Turvapaikanhakijoilla oli hienot puhelimet ja vaatteet, ei heillä voi oikea hätä olla.’’

Koska yksilön olosuhteita ei voida arvioida ulkoa käsin, kumpuavat edellä mainitut kommentit tiedon sijaan ennakkoluuloista. Asia on hyvä tiedostaa, sillä tarvitsemme sekä tietoa että ymmärrystä voidaksemme toimia kunnioittavasti suhteessa toisiimme.

Hädänalaisuus voi tarkoittaa monenlaisia asioita. Osa pakenijoista on kokenut sellaista pahuutta, jota emme tunnista omasta arjestamme. Siksi meidän on välillä vaikea tunnistaa heidän arkitodellisuuttaan ja toimia heidän parhaaksensa.

Suomessa työelämälle annetaan valtavasti merkityksiä. Hamidin kaltaiset työttömät maahanmuuttajat joutuvat herkästi arvioivan katseen alle.

Toiveena hyvä elämä

Lähtömaassa tapahtunut vaino vaikuttaa monella tavoin yksilön elämänkulkuun ja mahdollisuuksiin. Uuden kielen ja kulttuurin oppiminen vievät yksilöllisen aikansa, ja toimenpiteitä, joiden järjestäminen on uuden kotimaan harteilla.

Pelkkä turvapaikka ei riitä hyvän elämän evääksi. Vaikka kuvitteellinen Hamid on selvinnyt akuutista vaarasta, uhkaa häntä Suomessa syrjäytyminen. Hänen ei tule tavoitella tyydyttävää elämää hinnalla millä hyvänsä.

Ihmisellä on syvä tarve kokea kuuluvansa yhteisöön. Hamid voi olla onnekas, ja omata lähiyhteisön, perheen ja ystäviä. Yhteiskunnan tukiverkosto voi silti olla riittämätön suhteessa hänen taloudelliseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen tuentarpeeseensa, ja siksi hän tarvitsee apuamme ja ystävyyttämme.

Pelkkä turvapaikka ei riitä hyvän elämän evääksi.

Yhteiskunta, joka hylkää heikoimmat on kehno tekele

Yhteiskunnan turvaverkot viestittävät maahanmuuttajalle hänen olevan merkityksellinen. Yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen taas aiheuttaa maahanmuuttajalle ristiriitaisia tuntemuksia ja kokemusta osattomuudesta. On selvää, että ulkopuolisuuden tunteet aiheuttavat tunnetusti huonoja seurauksia.

Heikoimmista huolehtiminen on kuulunut yhteiskuntamme arvoihin. Jos yhteiskunta epäonnistuu tässä tärkeässä tehtävässä, seurauksena on yhteiskunta, johon kuuluvat vain etuoikeutetut ja vahvimmat.

Hyväntahtoisuus yhteiskunnassa lähtee sen jäsenistään. Siksi sillä, mitä ajattelemme ja teemme on väliä.

Olen oppinut työssäni, että riippumatta lähtömaasta, ihmiset haluavat pohjimmiltaan samoja asioita; turvaa, rakkautta ja terveyttä. On hyvä kysymys, suommeko näitä myös Hamidille?

Pohjimmiltaan kyse on yksinkertaisista ja perustavanlaatuisista asioista. Riittävä taloudellinen tuki, tarpeenmukainen apu, ja aidot ja ystävälliset kohtaamiset tukevat tasapainoisen ja kelvollisen arjen rakentumista.

Kirkon monikulttuurisen työn kautta lisätään maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten välistä vuorovaikutusta ja uskontojen välistä dialogia.

Kirkko rakentamassa osallisuuden yhteisöä

Lähimmäiseksi kasvetaan yhdessä. Kristillisyydestä on mahdollista ammentaa loputtomasti hyvyyttä. Esimerkiksi kirjeessä Efesolaisille meitä kehotetaan olemaan ystävällisiä ja lempeitä toisiamme kohtaan.

Kirkon monikulttuurisen työn kautta lisätään maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten välistä vuorovaikutusta ja uskontojen välistä dialogia. Mitä avoimempi seurakunta on, sitä paremmin se voi olla osallisuuden yhteisö. Aito osallisuuden yhteisö tarkoittaa, että kirkkomme ovet ovat konkreettisesti auki kaikille avuntarvitsijoille.

Seurakuntien MoniNainen arki -projekti on toiminut hyvänä kohtaamisalustana alueen muunkielisille. Myös Lauttasaaren seurakunta järjestää kansainvälisiä iltoja. Hyvä niin!

Työtä on edelleen tehtävänä, ja olet tervetullut rakentamaan välittävää yhteisöä kanssamme.

Monikulttuurisen työn kautta voimme oppia ymmärtämään enemmän toisiamme, ja samalla huomaamaan, että yhteisen hyvän haluaminen ja jakaminen kaikille yhteiskunnan jäsenille on välittävää ja kristillistä ihmisyyttä, joka tuo meille kaikille siunattuja asioita.

Hyvää viikkoa kaikille!

Teksti: projektipäällikkö Niina Marjanen

Valokuva: Eija Härkänen

MENOVINKKI: Teemaluento: Monikulttuurinen kirkko ja seurakunta. 5.3. klo 13–14.30 Lauttasaaren kirkolla. Tervetuloa kuulemaan tarinoita kentältä, ja lisää kirkon monikulttuurisesta työstä. Vieraana projektipäällikkö Niina Marjanen. Kahvitarjoilu.