Kauhon lapsen lautaselle pasta bolognesea, arjen pikaruokaa. Pakkasesta vain purkki tomaattikastiketta ja valmiiksi paistetut jauhelihat pannulle. Pastan kypsyessä ehtii kastike valmistua ja minä pilkkoa salaatin. Kymmenessä minuutissa valmis ateria.

Vaikka totta puhuen ei tämä ihan pikaruokaa ole. Ennen pakastamista tomaattikastike on kypsynyt yli kolme tuntia. Muistan hymyillen keskustelua ystävän kanssa. Kuvailin hänelle innoissani tomaattikastikerutiinejani: ”Kato, jos on kotona muutenkin pitkää iltaa, niin on hyvää aikaa heittää sipulit ja valkosipulinkynnet kattilaan kypsymään. Ne voi olla ihan suuriakin lohkoja kun myöhemmin soseutetaan koko sotku. Sit kaadetaan kaupan tomaattisäilykkeitä ja muutama porkkana perään ja lisätään suolaa, pippuria ja yrttejä. Tomaattikastike on ihan eri makusta, kun sitä on keittänyt monta tuntia. Lopuksi koko hoito pakasterasioihin ja arki on pelastettu!”

Ystävä katsoi minua nauraen ja totesi: ”Sä oot tollanen arjen esteetikko.” ” Ai miten niin arjen esteetikko?” kysyn. Millasia ne muka on? ” No ne on just sellasia, jotka tarjoilee perheelleen tiistai-iltana tuntikaupalla haudutettua tomaattikastiketta.” ystävä vastaa.

Tomaattikastike lautasella mietin ystävääni ja arjen estetiikkaa. Minusta arjen esteetikot, ovat kyllä myös sellaisia, jotka havainnoivat toisia ihmisiä kauniista ja sanovat sen ääneen.

Lue lisää Pala taivasta -tekstejä.