Oivan sivarivuosi - Tiistairuokailujen huumaa
Mikaelin seurakunta
Aurinkoista toukokuuta ja tervetuloa takaisin sivariblogiini, hyvät lukijat. Tällä kertaa käsittelen lähes kolmen kuukauden mittaista jaksoa työssäni, joka kevään osalta tuli päätökseen: tiistairuokailuja Mikaelinkirkolla. Ne ovatkin olleet viikon kohokohtia minulle, joten haikeutta en lupaa säästellä sanoissani.
Perusidea yhteisöruokailuissa on hieno, mielestäni diakoniatyön arvostettavuuden konkreettisin osoitus.
Kaupan hävikkiaineksista valmistetaan vapaaehtoistiimillä viikottain ruokaa yhdessä syötäväksi aivan kaikille halukkaille, ei vain niille joilla on varaa, sillä tilaisuus on kaiken lisäksi ilmainen. Omasta mielestäni ruoka on myös oikein maukasta, mikä häivytti ennakkoluuloni vähävaraisten leipäjonojen yksipuolisesta ruuasta.
Tiistairuokailupäiväni alkavat osaltani kahdeltatoista kauppareissulla lähimarketissa. Ostamme päivän ruokaan puuttuvat ainekset kirkon rahoilla ja viemme ne Mikaelinkirkolle. Siellä tehtäväkseni on vakiintunut veitsen ja värikoodein merkattujen leikkuulautojen esillepano, sekä usein vihannesten kuorinta. Työn tohinassa vapaaehtoistiimin kanssa on tullut niin hykerryttävän hauskoja, kuin liikuttaviakin keskusteluja vaikeista aiheista. Ne ovat todellakin lähettäneet meitä työkavereina.
Ruuan maustaminen on myös tärkeä osuus ja tähän olen saanut viikkojen varrella hyviä vinkkejä. Kiitos vapaaehtoistiimin oppien, keittiötaitoni ovat nousseet kohisten yleisesti ja olen saanut tarkkuutta ennen vähän hutiloivaan tekemiseeni.
Tarkkuutta vaatii myöskin ruuan jakaminen illalla, jolloin jono saattaa olla pitkä.
Taloustilanne ja samalla kirkon yhteiskunnallinen asema turvan ja avun tyyssijana näkyy kävijämäärissä, sillä ne ovat huimia; yli viisikymmentä henkeä melkein joka kerta.
Tälle suurelle yleisölle esiintyy ruokailumusiikkiyhtye, jossa olen päässyt itsekin hyrryyttelemään virsiä ja meneviä hittejä. Maestromme Paco kysyi minut ohimennen mukaan laulamaan ensimmäisellä kerrallani tiistairuokailussa ja pian minusta tulikin bändin vakiojäsen. Se on ollut taiteellisen puoleni mitä piristävintä ylläpitämistä Kallion lukion jälkeen. Myös kielitaitoni on saanut jumppaa, sillä olen jutellut kaikilla latinaperäisillä kielillä ja monella muullakin Pacon kanssa.Palkitsevinta tiistairuokailuissa on ollut jokapäiväinen prosessi raaka-aineiden hankkimisesta tiskaamiseen kätevällä pikatiskikoneella. Tällaisessa rajatun ajan tavoitteessa on jotain ihanan konkreettista ja valmiin tuloksen näkeminen on motivoivaa. Työn touhuun ja mitä parhaimpaan seuraan on aina uppoutunut ja aika on juossut nopeammin, kuin voisin työtehtäviltä toivoakaan. Jään lämpimästi tätä kokkikevättä muistelemaan ja odottamaan syksyn suurta paluuta tähän lempipuuhaani.
Lue myös aikaisemmat kirjoitukseni:
1. Oivan sivarivuosi Mikaelin seurakunnassa 2. Oivan sivarivuosi - arkea ja juhlaa
