Nyt on uuden uskonpuhdistuksen aika

9‍.11.2025 | Jussi Mäkelä

Tänään saamme iloita sekä isänpäivästä, että Lutherin aloittamasta reformaatiosta eli uskonpuhdistuksesta. Mutta eilen kun valmistelin tätä saarnaa, itkin. Itkin kirkkomme nykytilaa, sekä omaa hengellistä tilaani. Mieleeni muistui Jeesuksen kovat sanat fariseuksille: ”olette hurskaita ulkonaisesti, ihmisten silmissä, mutta sisältä täynnä teeskentelyä ja vääryyttä.” (Matt. 23:28). Tämä sana satutti ja pysäytti. Aina kun sana satuttaa, meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko hylkäämme sen, tai otamme vastaan. On niin helppo nähdä tämän sopivan toisiin ihmisiin; paljon vaikeampaa mutta hyvin terveellistä on nähdä sen sopivan myös itseensä. Vain silloin pystymme ottamaan Jumalan rakkaudellista nuhtelua vastaan. Niinpä minä syntisistä suurin – kuten apostoli Paavalikin itseään kutsui – tahdon ottaa Jumalan rakkaudellisen nuhtelun vastaan, ja toivon myös kirkkomme korkeimpien viranhaltijoiden niin tekevän. Sillä kirkkomme tila on tällä hetkellä erittäin huolestuttava, ja se tarvitsee uutta uskonpuhdistusta. Aikanaan reformaatio puuttui juuri sen ajan kirkon väärinkäytöksiin, nyt tarvitaan puuttumista tämän hetken kirkkomme laittomuuksiin.

Esimerkkejä kirkkomme surullisesta tilasta

‍Piispainkokouksen omavaltainen vallankäyttö ohi korkeimman päättävän elimemme eli kirkolliskokouksen, on yksi suurimmista kirkkomme laittomuuksista. Viime vuonna piispainkokous esitti ns. kahden avioliittokäsityksen mallia, jonka kirkolliskokous kuitenkin hylkäsi tänä vuonna. Sen sijaan, että piispainkokous olisi ohjeistanut noudattamaan tätä kirkolliskokouksen päätöstä, se sivuutti sen antamalla tuomiokapituleille pastoraalisen ohjeen samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä. Tällä viikolla arkkipiispa Luoma, joka on myös piispainkokouksen puheenjohtaja, selitti Kirkolliskokouksen kyselytunnilla, että piispainkokous ei ole muuttanut kirkkomme avioliittokäsitystä. Hänen mukaansa koska pastoraalinen ohje ei ole hallinnollinen päätös, vaan sielunhoidollinen suositus, niin se ei ole muuttanut hallinnollisesti mitään, joten se ei ole vastoin kirkolliskokouksen päätöstä. Näin hän siis selitti laittomuuden oikeutetuksi teoksi.

”Kuulkaa, te johtajat! Eikö teidän tulisi tietää, mikä on oikein… Te väännätte suoran vääräksi ja pidätte oikeutta pilkkananne…” (Miika 3:1, 9)

Miten on mahdollista, että julkisoikeudellisessa yhteisössä korkeimmat viranhaltijat toimivat näin saadakseen juuri hylätyn esityksen moraalisesti arveluttavalla tavalla vietyä eteenpäin? Kirkon avioliittokäsityksen – siis opin muuttaminen olisi edellyttänyt ¾ enemmistöä eli 75 % annetuista äänistä. Esitys kaatui saatuaan vain 61 %. Koska suurin osa edustajista toivoi esityksen läpimenoa, heitä ei haittaa, että piispainkokouksen ohje ei vastaa äänestystulosta. Näin siis kirkossamme saa edistää asioita kyseenalaisella tavalla. Piispainkokous näytti huonoa esimerkkiä, että tarkoitus saa pyhittää keinot, ja laillinen päätöksentekoprosessi voidaan ohittaa, kunhan vain omasta mielestä tai enemmistön mielestä päämäärä on oikea ja hyvä.

Tällainen epärehellinen toiminta murentaa ihmisten luottamusta kirkkoa sekä erityisesti sen piispoja kohtaan. Piispainkokouksen teko vastaa samaa, kun jos eduskunnan hylkäämä perustuslain muutosesitys ei olisi mennyt läpi, mutta valtion virkamiehet lähtisivät kuitenkin sitä viemään eteenpäin ohjeistuksillaan. Mitä luulette, olisiko tähän puututtu? Takuuvarmasti, mutta kirkossa ei. Piispainkokouksen ohitettua kirkolliskokouksen päätöksen kyse ei siis ole mistään vähäpätöisestä asiasta. Onneksi edes kaksi piispaa kymmenestä jätti eriävän mielipiteensä ohjeistuksesta. Jeesus sanoo

”Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa.” (Luuk. 16:10)

Sitten vielä kesällä Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli hylkäsi Sleyn ehtoollislupa-anomuksen jumalanpalveluksiinsa, vaikka Länsi-Porin seurakuntaneuvosto sitä puolsi. Ja Lapuan tuomiokapituli päätti lopettaa Seinäjoella Sleyn ja seurakunnan välisen yhteistyösopimuksen, jonka perusteella Hyvän Paimenen kappelissa on vuosien ajan vietetty viikoittain messua. Samoihin aikoihin, kun kapitulit ovat luvanneet, ettei virkavirheistä anneta kenellekään rangaistuksia, jos papit vihkivät vastoin kirkon oppia ja kirkolliskokouksen päätöstä samaa sukupuolta olevia, niin kaksi kapitulia päätti estää kirkkomme virallista lähetysjärjestöä viettämästä luterilaisen opin mukaisesti Herran pyhää ehtoollista. Jokin on todella pahasti pielessä kirkossamme, todella surullista.

Vielä surullisempaa on, että eläkkeellä oleva piispa Wille Riekkinen kertoo julkisesti, ettei hän usko Jeesuksen ylösnousemukseen, vaan opettaa sen olevan vain metafora eli kielikuva. Hän ei myöskään usko, että Jeesus on Jumala. Hän väittää, että vasta Johanneksen evankeliumissa Jeesuksesta tehtiin Jumala. Hänelle Jeesus on vain veli, mutta siis kuollut ja kuopattu. Kirjassaan hän hylkää Nikean uskontunnustuksen juhlavuonna kristillisten kirkkojen yhteisen uskon, ja julkaisi sen tilalle omansa tänä vuonna.

Miksi kukaan piispoista ei ole julkisesti sanonut, että emeritus piispa on nyt mennyt pahasti harhaan? Vaikenemalla he antavat ymmärtää Riekkisen olevan oikeassa ja heidän olevan samaa mieltä hänen kanssaan! Kirkkomme etääntyy yhä kauemmaksi Jumalan sanasta, jos kirkkomme papit ja piispat eivät usko Jeesuksen olevan Jumala.

Ihmisen Poika Jeesus on Jumala

‍Jeesuksen ylösnousemus on koko uskomme ydin, jota ilman ei koko kristinuskoa olisi! Jeesuksen ylösnousemukselle oli paljon todistajia. Jos opetuslapset eivät olisi kohdanneet ylösnoussutta Jeesusta, niin miten ihmeessä nuo pelokkaat ja oppimattomat miehet olisivat muuttuneet niin täydellisesti, että he lähtivät pian rohkeasti julistamaan ilosanomaa Jeesuksen ylösnousemusta?

Usko Jeesuksen jumaluuteen ei perustu valheellisiin väittämiin. Miksi opetuslapset olisivat valehdelleet Jeesuksen nousseen kuolleista, sillä tuon sanoman levittäminen merkitsi heille varmaa kuolemaa? Kuka viitsisi tapattaa itsensä valheen vuoksi? Ei kukaan, vaan he kuolivat Totuuden tähden – Totuuden, josta he eivät voineet vaieta.

Usein ne ihmiset, jotka uskovat Jeesuksen seuraajien tehneen Hänestä jumalan, väittävät, että Jeesus itse ei koskaan sanonut olevansa Jumala. Jeesus kuitenkin kutsui itseään Ihmisen Pojaksi. Vuosisatojen ajan länsimaiset tutkijat erehtyivät siinä, että Jeesus olisi tällä ilmaisulla kertonut olevansa vain tavallinen ihminen – siltähän se toki kuulostaa. Tämä perustui puutteelliseen sen ajan juutalaisuuden tuntemiseen. Asia on nimittäin todellisuudessa täysin päinvastainen, sillä juuri tällä ilmaisulla Jeesus vihjasi kuulijoilleen olevansa Jumala! Danielin kirjassa sanotaan näin:

"Minä näin yöllisessä näyssä kuinka taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen. Hän saapui Ikiaikaisen luo, ja hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen. Hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, jolla ei ole loppua, eikä hänen valtakuntansa häviä.” (Dan 7:13-14)

Satoja vuosia ennen Jumalan syntymistä ihmiseksi Daniel näki tämän näyn, jossa Messias näytti olevan kuin tavallinen ihminen, mutta Hän oli kuitenkin jumalallinen hahmo, jolle annettiin ikuinen valta koko maailman. Juuri tähän Jeesus viittaa lähetyskäskyssään, kun Hän ylösnousemuksensa jälkeen sanoi opetuslapsilleen: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni...” (Matt. 28:18–19)

Kun siis Riekkinen väittää, että Johanneksen evankeliumissa, joka on nuorin Raamatun evankeliumeista, Jeesuksesta oltaisiin tehty Jumala, niin hän vaikenee siitä, että jo vanhimmassa evankeliumeista, eli Markuksessa, Jeesuksen selvästi kerrotaan olevan Jumala. Jo Markuksessa Jeesus puhuu itsestään – useaan otteeseen – arvonimellä Ihmisen Poika. Esimerkiksi kun halvaantunutta miestä tuotiin Jeesuksen luokse (Mark. 2:1-12), ”Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ’Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.’” Tästä lainopettajat suuttuivat ja sanoivat: ”Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?"… Jeesus sanoi ”jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi”. Ja Jeesus sanoi halvaantuneelle: ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Ja mies parani! Jeesus ei siis vain ilmaissut Ihmisen Poika nimityksellä olevansa Jumala, vaan Hänen tekonsa puhuivat myös sen puolesta.

Kirkkomme tarvitsee uutta uskonpuhdistusta

‍1500-luvulla uskonpuhdistus ei syntynyt mistään kapinasta, vaan se syntyi katumuksesta ja paluusta takaisin Jumalan sanan totuuteen. Meidän uskomme mukaan ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Ilman reformaatiota me ihan tyytyväisinä uskoisimme, että ”kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”. Kun Lutherin teesit herättivät silloin nukkuvan kirkon, niin mikä herättäisi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tässä ajassa?

Me tarvitsemme uutta uskonpuhdistusta siten, että uskomme siihen, mitä Jumala meille Raamatussa sanoo. Sillä vain usko totuuteen pelastaa. Jokainen saa uskoa, mitä haluaa, mutta ei mikä tahansa usko pelasta ihmistä. Usko on totuudesta kiinni pitämistä. ”Mikä on totuus”, kysyi aikanaan Pontius Pilatus, vaikka hän katsoi Totuutta suoraan silmiin. Totuus ei ole ehdotus, eikä se ole suhteellista, se ei ole tieteellinen tutkimustulos, eikä demokraattinen päätös. Totuus on persoona. Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6)

Joten vain usko Totuuteen pelastaa meidät kadotukselta. Siksi Jeesuksen kysyessä ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Meidän tulisi vastata apostoli Pietarin tavoin: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.” (Matt. 16:15) ja uskoa kuten hän, että ”ei kukaan muu voi pelastaa kuin Hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.” (Apt. 4:12)

Jeesus on siis ainoa, joka voi syntisen pelastaa. Ilmestyskirjassa Jeesus puhuu seitsemälle seurakunnalle, joista hengellisesti huonoimmassa tilassa oli Laodikean seurakunta, joka itse luuli olevansa kaikista parhaassa tilassa, sillä se oli rikas. Mutta Jumalan arvio siitä oli aivan toinen. Sille Jeesus sanoo: ”Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston.” (Ilm. 3:17)

Tämä seurakunta oli muuttunut niin sokeaksi, että vaikka he luulivat seuraavansa Jeesusta, olivat he todellisuudessa ajaneet Hänet pois. Tähän tilanteeseen Jeesus itse antoi neuvon: ”Osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet.” (Ilm. 3:18)

Kulta kuvaa uskoa, joka joutuu kärsimysten keskellä koetukselle. Valkeat vaatteet kuvaavat Jeesuksen meille valmistamaa pelastusta, joka saamme vain uskosta Häneen. Ja silmävoide tarkoittaa Pyhää Henkeä, joka avaa uskovien silmät näkemään oman surkean hengellisen tilansa. Jeesus ei nuhdellut Laodikean seurakuntaa tuomitakseen sitä, sillä Hän sanoo: ”Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi!” (Ilm. 3:19)

Jeesuksen nuhtelun tarkoitus on, että myös meidän kirkossamme silmät avautuisivat, jotta emme sulkisi elävää Jumalaa pois kirkostamme. Jeesus jatkaa näin: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm. 3:20) Mikä ihana lupaus!

On aika palauttaa Jumalan Sana kirkossamme sille paikalle, joka sille kristillisessä kirkossa ja uskossa kuuluu. Sillä uskomme perustus on Jumalan Sana. Kirkko, jonka perusta ei ole Raamattu, ei ole Kristuksen kirkko.

Meidän kirkkomme tarvitsee herätystä ja uskoa Jeesukseen, jotta ihmiset voisivat pelastua. Kirkon tehtävä on kertoa Jumalan sanan totuus, sillä me – erityisesti papit ja piispat – olemme vastuussa siitä, että ihmiset kuulevat aidon evankeliumin, eikä jotain maailman evankeliumia, joka ei ketään pelasta. Oikea evankeliumi on sitä, että Jumala syntyi ihmiseksi, Hän kantoi meidän syntimme ristille, kuoli meidän syntiemme tähden ja nousi kuolleista. Ja Hän on kerran tuleva takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Päivän evankeliumissa sanottiin: ”Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi”, ja niin tulisi meidän kaikkien kirkossamme uskoa, sillä

”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.” (Room. 10:9-10)