Onneksi on sosiaalinen media. Kuka tietää, mitä Maunulan legendaariselle ulkoilumajalle mahtaisi kuulua ilman Facebookia.

Alkuvuodesta helsinkiläinen ravintola-alan yrittäjä Jenni Seppälä-Sahravuo näki somessa julkaisun, jossa kerrottiin Maunulan majan kahvilalle haettavan uutta pyörittäjää. Edellinen yrittäjä oli jäänyt eläkkeelle, ja kanta-asiakkaat olivat jo ehtineet murehtia, mistä talvella saisi hiihtolenkin päälle munkkikahvit.

20 vuotta alalla työskennellyt Seppälä-Sahravuo oli pidemmän aikaa etsinyt toista toimipistettä Haltialan kotieläintilalla toimivan Wanha Pehtoori -ravintolansa rinnalle. Ennen Maunulan majaa yksikään kahvila ei ollut puhutellut yrittäjää. Viimein somessa tuli vastaan paikka, joka kannatti ottaa puheeksi puoliso Jussi Sahravuon kanssa.

– Minulla on vahva intuitio, johon olen tottunut yrittäjänä luottamaan, Jenni Seppälä-Sahravuo sanoo. – Olen myös tottunut ottamaan riskejä.

Vaikka punamultainen ulkoilumaja on valmistunut jo vuonna 1914, oli se Jennille ja Jussille täysin uusi tuttavuus. Jussi Sahravuo ei ollut aiemmin edes kuullut Maunulan majasta.

Keskuspuiston siimeksessä sijaitsevaa majaa hallinnoi Helsingin Latu ja Polku ry, yksi maamme suurimmista liikuntaseuroista. Yhdistys keskittyy liikuntaan, ei kahvilatoimintaan. Neuvottelut Sahravuon pariskunnan ja yhdistyksen välillä etenivät rivakasti. Maaliskuun ensimmäisenä päivänä vietettiin jo avajaisia.

– Saimme niin paljon kukkia, etteivät ne mahtuneet autoon.

Ensimmäisinä kuukausina Maunulassa Jussi Sahravuo on vallan hakeutunut kassan taakse kohtaamaan asiakkaita. Vaikutuksen ovat tehneet erityisesti rouvashenkilöt, jotka ovat käyneet majalla 1960-luvulta lähtien. Helpotus kahvilatoiminnan jatkumisesta on näkynyt jopa kanta-asiakkaiden tirauttamina ilon kyynelinä.

Pariskunta toteaa kuin yhdestä suusta:
– Saamamme vastaanotto on ollut huima.

Asiakkaat kertovat mieluusti muistoja ja kokemuksia majalta. Yrittäjäpariskunta kuuntelee puheita tarkasti. Tarkoitus on jatkaa Maunulan majan tuttua toimintaa säännöllisine lauluiltoineen, eikä keppijumppakaan ole pihapiiristä katoamassa.

Monet Maunulan majan kanta-asiakkaat toki tietävät jo entuudestaan Wanhan Pehtoorin, Haltialan pellon laidalla sijaitsevan kahvila-ravintolan, josta saa tuoreita, itse leivottuja leivonnaisia. Etäisyyttä kahden toimipisteen välillä on yhdeksisen kilometriä.

Tänä päivänä ei kuitenkaan kummassakaan iäkkäässä rakennuksessa pullia paistella. Samaan syssyyn yrittäjät tulivatkin hankkineeksi leipomotilat Lassilasta. Siellä kuusi leipuria pitää huolen, että sekä Majan että Haltialan asiakkaille riittää tuoreita leivonnaisia joka päivä.

Vaikka Maunulan maja onkin mielletty talvisten hiihtolenkkien kahvittajaksi, on Jenni Seppälä-Sahravuolla ja Jussi Sahravuolla aikomus pitää kahvila avoinna keskiviikosta sunnuntaihin ympäri vuoden. Vain etäällä siintävä marraskuu mietityttää. Yrittäjät kuitenkin lupaavat, että kahvila pysyy auki jopa marraskuussa, mikäli tuolloin saadaan lunta.

Mikä ihme saa pariskunnan jaksamaan?

– Tämä ala on elämäntapa, sanoo Jussi Sahravuo. – Me molemmat tykätään uusien ihmisten kohtaamisesta.

Niin taitaa tykätä myös puolitoistavuotias Eemeli, joka on usein vanhempiensa mukana.

– Poitsu pyörii tuolla asiakkaiden seassa ja tarttuu milloin kenenkin kävelysauvaan, Jenni Seppälä-Sahravuo naurahtaa.

Teksti: Tiiu Pohjolainen
Kuvat: Antti Rintala