20.04. Onneksi olkoon: Lauha, Nella | Palaute
Koko Helsinki

Kuuntele Senni Valtosen hiljaisen viikon virsihetket

Munkkiniemen seurakunta

27.03.2021, 21:10 /  päivitetty 01.04.2021, 17:49
Keltaisia narsisseja violettia taustaa vasten.

Kanttorimme Senni Valtonen esittää hiljaisen viikon ja pääsiäisen ajan virsiä joka päivä la 27.3.- ma 5.4.2021. Julkaisemme virren joka päivä tällä sivulla ja Facebookissa klo 8. Historian saatossa Kristuksen kärsimystä on kuvattu monipolvisin sävelin ja välillä rajuinkin sanoin. Virittäydy pääsiäistunnelmaan näiden sävelten avulla!

Virsi 75: Jeesus, turva ainoa (säkeistöt 1, 4, 6, 7)

Aloitamme tämän virsiprojektin tutustumalla tähän pohjoissavolaiseen perinnesävelmään. Kyseessä on herännäisten eli körttien traditiosta nouseva laulu eli Siionin virsi.

Itse en ole tähän virteen juuri aiemmin tutustunut, mutta minusta tuntuu kiehtovalta se jännite, joka syntyy iloisehkon duurimelodian ja raskaiden, itsesyytöstä sisältävien sanojen yhdistelmästä. Sanat on kirjoittanut Johan Kahl 1743 ja ne on suomentanut Elias Lagus 1790 sekä uudistanut körttien laulutradition vahva vaikuttaja Wilhelmi Malmivaara 1893.

Virsi 62: Sinua, Jeesus, piinattiin (säkeistöt 1, 8, 11)

Tämän virren myötä sukellamme suoraan virsikirjamme historiaan. Virsi 62 on ollut pysynyt hämmentävän kauan suomalaisen virsikirjan sivuilla. Se on ollut mukana jo legendaarisen Hemminki Maskulaisen virsikirjassa vuonna 1605.

Maskulaisen itse runoilemien sanojen alkuperäismuodosta ei tosin ole hirveästi enää jäljellä, sillä tekstiä on uudistettu moneen kertaan niin itse Elias Lönnrotin kuin virsikirjakomiteoidenkin puolesta. Itselleni tämä virsi ei ole tullut ehkä koskaan vastaan jumalanpalveluselämässä, vaikka sen ylvään haikea tanskalainen perinnemelodia sen kyllä ansaitsisi.

Virsi 63: Oi rakkain Jeesukseni (säkeistöt 1, 2, 3, 6)

Tämä monien rakastama kaunis kärsimysvirsi on Hans Leo Hasslerin säveltämä alun perin maallinen rakkauslaulu. Sittemmin sävelmä on siirtynyt myös hengelliseen käyttöön.

Sanoituksen juuret on 1200-luvun luostarielämässä, apotti Arnulf Louvainilaisen nimissä olevissa runoelmissa. Niiden pohjalta tekstin on koonnut tunnettu ja tuottelias virsirunoilija Paul Gerhardt, jonka runoja virsikirjassamme on runsaasti.

Tämä virsi on ensimmäinen tässä aamuvirsisarjassa, jota olen usein ennenkin soittanut ja laulanut, monien mielissä se kuuluu olennaisena osana hiljaisen viikon jumalanpalveluksiin. Nyt kun kuitenkin syvennyn virren äärelle, minua hätkähdyttää ja kutkuttaa kontrasti linjakkaan haikean melodian ja veristen sanojen välillä.

Virsi 58: Kas Karitsata Jumalan! (säkeistöt 1, 2, 3, 5)

Kun virsi alkaa sanalla "kas", alkaa mieltäni hykerryttää ja mietin, että tekstillä täytyy olla jo melkoisen paljon ikää. Samoin kuin eilinen virsi, on myös tämä suuren mestarivirsirunoilijan Paul Gerhardtin käsialaa, tämä teksti vuodelta 1647.

Karitsalla tarkoitetaan tekstissä itse kärsivää Kristusta, uhrikaritsaa ihmiskunnan pahuuden puolesta. Suomalaisessa virsikirjassa tämä virsi oli mukana jo 1800-luvulla. Virren pitkä ja polveileva sävelmä on laitettu Strasbourgin tuomiokirkon urkuri Wolfgang Dachsteinin nimiin, vaikkei asiasta ole täyttä varmuutta.

Tässä virressä on mielestäni suuria ulottuvuuksia: kiitollisuus ja kärsimys, tähtitarhat, meri, maa ja sydän.

Virsi 69: Voi, tuskassaan nyt nähdä saan (säkeistöt 1, 2, 4 ,8)

Pysymme saksalaisissa virsimaisemissa jo kolmatta päivää. Tähän virteen tutustuessani mietin sitä, miten tapa ilmaista asioita on muuttunut aikojen saatossa. Samaan aikaan kun sosiaalisessa mediassa ihmiset kirjoittavat vihapuhetta käsittämättömän rumin ja törkein sanoin, tuntuu taas uskonnollisessa vanhassa laulukielessä jo tuskasta, nääntymisestä ja pilkasta puhuminen minusta usein jotenkin liian kovalta ja hätkähdyttävältä.

Tämä virsi on minulle melkoisen tuntematon ennestään, melodiassa käytettävä tauotus ensimmäisten fraasien jälkeen on jännittävä. Saksalaiseen perinnemelodiaan on sanat kirjoittanut ruotsalainen Haqvin Spegel 1686, suomennokset ovat virsikirjakomiteoiden käsialaa.

Virsi 947: Niin vähän pieni siemen kaipaa

Toisin kuin viime päivien virsistä, tästä kappaleesta minulla on jo hieman käyttökokemusta ennestään. Lena Frilundin teksti yllättää minut silti herkkyydellään ja luontokuvillaan. Polveilevan ja pulppuavan sävelmän on laatinut suomalainen muusikko Camilla Cederholm vuonna 2006.

Ruotsinkielisen alkutekstin on suomentanut virsikirjan lisävihkoon Tytti Issakainen. Monessa seikassa näkyy hyppy 1600-luvulta 2000-luvulle: Piinan, veren ja vaivan sijaan puhutaan luopumisen ihmeestä.

Kaikki säveltäjän, sanoittajan ja suomentajan nimet ovat oletettuja naisten nimiä. Sanat löytyvät virsikirjassa myös toisella kotimaisella kielellämme, ruotsiksi. Sävelmä kulkee koraalimaisen etenemisen sijaan virtaavana kerronnallisena helminauhana.

Virsi 78: Vieraalla maalla kaukana

Tämä virsi ei monien kohdalla paljon esittelyjä kaipaa, eikä minun alun perin pitänyt sisällyttää sitä tähän aamuvirsisarjaan - tarkoitushan oli tutustua johonkin hiukan tuntemattomaan. Mutta näin pitkäperjantain tunnelmissa virsi vain lipui mielessäni esiin ja antoi mahdollisuuden tutkailla sitä aamun valossa.

Virsiteksti on kategorisoitu lasten virreksi jo silloin, kun se alun perin syntyi Irlannissa. Itse olen kuitenkin kokenut kappaleen aina kaikenikäisten lauluna.

Hädänalaisten auttamistyötä tehnyt Cecil Frances Alexander on kirjoittanut tekstin 1848 erään sairaan lapsen vuoteen äärellä. Mielenkiintoista on se, että myös Britanniassa tämä virsi on erittäin suosittu lasten virsi, mutta eri sävelmällä kuin meillä täällä. Meillä käytettävä sävelmä on silti myös brittiläinen.

Virren suomenkieliset sanat on tehnyt Jaakko Haavio 1962 ruotsinkielisen, Britt G. Hallqvistin, laatiman käännöksen mukaan.

Virsi 81: On taisto tauonnut Golgatalla

Ilmari Krohnin vuoden 1923 virsimelodia yllättävine käänteineen edustaa aivan eri polven äänimaisemaa kuin aikaisempien vuosikymmeniensä virret. Näennäisesti perinteinen melodia liikkuu omintakeisesti yllättäviin suuntiin, aivan niin kuin Krohnin muissakin virsissä.

Kirjailijasuvun kasvatti Rurik Calamnius on kirjoittanut käytännönläheisen ja ihmisenkokoisen kuvauksen ristiinnaulitsemisen jälkeisistä tapahtumista, mikä pysäytti minut tämän laulun äärelle.

Virsi 88: Lensi maahan enkeli

Olemme siirtyneet kärsimysajasta pääsiäisen riemuun! Tässä virressä näkyy myös Jaakko Haavion kynän jälki, kuten toissapäiväisessäkin virressämme Vieraalla maalla kaukana.

Alun perin lasten pyhäkoululauluksi tehdyssä kappaleessa on voimaa ja iloa, Hämeenlinnassa kanttorina toiminut Kaarlo Voipio on tehnyt kappaleeseen ytimekkään melodian. Montaa lasta askarruttaa edelleen kuulovirheestä nouseva kysymys: Mikä on "sampituuli" (joutuiSAMPI TUULTA).

Minua puhuttelee tässä virressä tänään tuo kotoisan arkinen lause enkelistä: "Kivelle hän istahti". Taidan itsekin vain istahtaa johonkin hetkeksi tarkastelemaan kaikkea ihmeellistä ympärilläni.

Virsi 943: Sylin täydeltä kukkia kannat

Tämä sarjamme päättävä virsi on minulle myös uusi tuttavuus. Hauska, italialainen Marcello Giombinin kappale vuodelta 1970 tuntuu kevyeltä ja jollakin suloisella tavalla hiukan inhimillisen kauniin höpsöltäkin: Kukkia olin menossa viemään haudalle, syli niitä pullollaan taapersin, muttei siellä ollut ketään, mitäs ihmettä. Sanat on suomentanut Anna-Mari Kaskinen.

Virren säkeistössä on aina ensin kysymys ja sitten vastaus, joten fraasit voidaan jakaa eri laulajaryhmille.

Sellaisia nyt ei korona-aikana ole tietenkään täällä samassa tilassa, joten joudun odottamaan, että pääsen taas laulamaan teidän kanssanne yhdessä. Sitä on hyvä odottaa, yhteistä laulamista, toivottavasti se aika tulee pian! Haastakaa minua jatkossakin tutustumaan erilaisiin virsiin, on ollut mukavaa kanssanne näitä aamujen iloksi tutkia.