Kantava voima

‍Vuodenaikojen vaihtelu kertoo Jumalan uskollisuudesta – kevään lupauksesta, kesän kasvusta, syksyn kypsymisestä ja talven levosta, kutsusta hiljentyä. Elämän rytmiin mahtuu monenlaista tapahtumaa ja tunnetta.

Syksy on luopumisen aikaa. Puut hehkuvat ruskan väreissä, ikään kuin ne hetken kirkastaisivat sitä, mistä ovat valmiita luopumaan. Vähitellen lehdet irtoavat ja laskeutuvat maahan.

Luopuminen koskettaa, kun joudumme jättämään jotakin tuttua ja rakasta – muistoina, tottumuksina ja kaipuuna. Seurakuntana olemme luopuneet kirkkomme käytöstä muutamaksi vuodeksi. Tänä syksynä kokoonnumme väistötiloissa ja odotamme remontin valmistumista. Samalla avautuu uusi näkökulma: kirkko ei ole vain rakennus, vaan yhteys, joka kantaa paikasta riippumatta.

Kirkko ei ole vain rakennus, vaan yhteys, joka kantaa paikasta riippumatta.

‍Syksy on myös sadonkorjuun ja arvioinnin aikaa. Marraskuun 2026 seurakuntavaalit kutsuvat ottamaan vastuuta yhteisestä kirkosta. Äänestäjät valitsevat luottamushenkilöt vuosille 2027–2030. Samalla katse ulottuu pidemmälle: valitut valmistelevat seurakunnan tulevia askelia, myös seuraavaa kirkkoherranvalintaa.

Jumalan työ ei pysähdy, vaan versoo uutta silloinkin, kun kuljemme totutusta poikkeavia polkuja. Meitä kannattelee lupaus: “Älkää enää menneitä muistelko… Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa?” (Jes. 43:18–19). Siksi luvan kanssa ja kiitollisina menneestä, me annamme tilaa uudelle.

Yhdessä kulkien ja Jumalaan turvaten eletään hetki kerrallaan.

‍Vuodenaikojen tavoin jokaisella vaiheella on merkityksensä. Niin kuin puu luopuu lehdistään ja silti elämä säilyy sen rungossa ja juurissa, myös meitä kannattelee toivo. Yhdessä kulkien ja Jumalaan turvaten eletään hetki kerrallaan.

Värikästä syksyä ja siunausta Sinulle toivottaa

Virpi Koskinen, Kannelmäen kirkkoherra, rovasti