Hiljaisen viikon polku pääsiäisen iloon

Hiljaisen viikon polulla kuljemme yhdessä Kristuksen kanssa kohti pääsiäisen iloa.

Tule mukaan matkalle näiden pienten minuuttihartauksien myötä.

Palmusunnuntai

Hoosianna! Minä huudan muiden tavoin tien varressa. Iloitsemme, kun sinä kuningas saavut. Sinua on odotettu! Tule ja auta meitä! Kun sinä Jeesus ratsastit Jerusalemiin, kansa heilutti sinulle palmunoksia, teki tien tervetulleeksi tulla. Minullakin käsissäni pohjoisen maan asukkaan palmunoksat: pajunkissat. Hoosianna! Tule tänäänkin tänne, vaatimattomana, voimallisena, kuninkaana. Lähden kulkemaan sinun kanssasi hiljaisen viikon askelia. Minun elämäni, sinun elämäsi, rinnakkain. Rakkaus ja ilo, suru ja kipu, toiveet, pelot ja pettymykset. Kaikki se, mitä on olla ihminen. Sen kaiken minä lasken tiellesi, kun tulet. Ja huokaan, kuiskaan ja pyydän: Hoosianna! Auta minua!

”Seuraavana päivänä levisit tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen: – ”Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!” Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu: – ”Älä pelkää tytär Siion, sinun kuninkaasi tulee! Hän ratsastaa nuorella aasilla.” Johannes 12:12–15

Malkamaanantai

Hiljainen viikko on alussa. Haluan kulkea sen kanssasi, Kristus. Jeesus, sinun elämäsi ihmisenä lähenee loppuaan. Aivan kohta sinä otat kantaaksesi kaiken, minunkin syntini. Sen kaiken, mikä erottaa minua sinusta Jumala, ja sen kaiken, mikä erottaa minua toisista ihmisistä. Pahat tekoni ja ajatukseni. Itsekkyyteni. Kaiken sen hyvän, minkä olisin voinut tehdä, mutta jätin tekemättä. Kaiken sen sinä kannat ristinpuulle. Sinä tiedät tulevan tiesi, ihmisenä se pelottaa sinua. Silti Getsemanen puutarhassa rukoilit: Isä, toteutukoon sinun tahtosi. Sinä pyysit opetuslapsia valvomaan ja rukoilemaan. Eivät he jaksaneet. Jaksaisinko minä? Et silti ollut yksin, sillä Jumala valvoi kanssasi. Hän ei väsy, hän ei nuku. Hän lähetti enkelin vahvistamaan sinua. Tuskasi vuosi hikenä kuin veripisarat maahan. Yhdeltä lähimmistäsi sait petoksen suudelman. Toinen tarttui miekkaan suojellakseen sinua. Mitä minä olisin tehnyt? Suudelmalla kavaltanut vai tarttunut miekkaan? Missä minä olin silloin, kun sinut vangittiin?

”Murhe alkoi nyt ahdistaa häntä, ja hän joutui tuskan valtaan. Hän sanoi heille: »Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani. Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: »Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” Matteus 26:38–39

Tikkutiistai

Hyvä Jumala, armahda heitä, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. He peittävät silmäsi, pilkkaavat ja lyövät. Profetoi nyt, kuka sinua löi! Syytöksiä, väitteitä ja vääriä todistuksia. Tuomio, se on jo valmiiksi päätetty, vain rikos puuttuu. Hän ansaitsee kuoleman! Kuulen kun kysyt: Pietari, seuraatko minua? Miksi piiloudut varjoihin? Vielä ennen aamua sinä kiellät minut. En tuomitse sinua siitä, sinäkin pelkäät. Juudas, miksi sinä piiloudut varjoihin? Kadutko sinä? Etkö ymmärtänyt mitä teit? Aamu sarastaa jo. Minä kuulen, kun kukko laulaa. Anna minulle anteeksi, en tiennyt mitä tein.

”Miehet, joiden käsissä Jeesus oli, pilkkasivat ja löivät häntä. He peittivät hänen silmänsä ja sanoivat: "Profetoi nyt! Kuka sinua löi?" Monella muullakin tavalla he herjasivat häntä. Kun päivä koitti, kokoontuivat kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat neuvoston istuntoon. Jeesus tuotiin heidän eteensä, ja he sanoivat hänelle: "Jos olet Messias, niin sano se meille." Hän vastasi: "Jos sen teille sanon, te ette usko. Ja jos jotakin kysyn, te ette vastaa. Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Kaikkivaltiaan oikealla puolella." Silloin he kaikki kysyivät: "Oletko sinä siis Jumalan Poika?" Jeesus vastasi heille: "Itsepä te niin sanotte." Silloin he sanoivat: "Mitä me enää todisteita tarvitsemme! Mehän olemme kuulleet sen hänen omasta suustaan." He lähtivät sieltä kaikki yhdessä, veivät Jeesuksen Pilatuksen eteen ja rupesivat esittämään syytöksiä häntä vastaan. He sanoivat: "Me olemme todenneet, että tämä mies johtaa kansaamme harhaan. Hän kieltää maksamasta veroa keisarille ja väittää olevansa Messias, kuningas." Pilatus kysyi Jeesukselta: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" "Sinä sen sanoit", Jeesus vastasi. Pilatus sanoi ylipapeille ja väkijoukolle: "En voi havaita tämän miehen syyllistyneen mihinkään rikokseen." Mutta he pysyivät itsepintaisesti syytöksissään ja sanoivat: "Hän villitsee kansaa, kulkee opettamassa joka puolella Juudeaa, Galileasta tänne asti." Luukas 22:63–23:5

Kellokeskiviikko

Vesi astiassa on kirkas. Kun varjo lankeaa, se värjäytyy verenpunaiseksi. Pilatus, pesetkö kätesi? ”En näe syytä tuomita tätä miestä”, hän sanoo. ”Ruoskikaa, se riittää.” ”Ei! Lähetä hänet ristille”, he vastaavat. Valta vapauttaa ja valta tuomita kuolemaan. Ihmisen valta, vaatimusten valta. Mikä minä olen tästä päättämään? Tässä kruunusi, orjantappuraa. Tässä viittasi, purppuraa. Ole tervehditty, sinä juutalaisten kuningas! He tervehtivät sinua lyömällä kasvoihin. Pilatus luovuttaa. ”Olkoon, ristiinnaulitkaa, tämä on teidän asianne. Minä en ole syyllinen tämän miehen vereen. Minä pesen käteni.”

”Vielä Pilatus kysyi kansalta: Mitä minä sitten teen tälle, jota te sanotte juutalaisten kuninkaaksi? He huusivat: Ristiinnaulitse! ”Mitä pahaa hän on tehnyt?” kysyi Pilatus. Mutta he huusivat entistä kovemmin: Ristiinnaulitse se mies!” Markus 15:12–14

Kiirastorstai

Viimeisen illan ateria. Yhdessä koolla, me kaikki sinulle rakkaat, sinä meille rakas. Saman pöydän ääressä uskolliset ja petturit, uskovat ja epäilijät. Saman tien kulkijat. Otat käsiisi leivän ja siunaat sen. Leipä murtuu niin kuin ruumiisi, jonka annat meidän puolestamme. Otat käsiisi maljan ja kiität. Viini helmeilee niin kuin veresi, jonka vuodatat meidän puolestamme. Leipä ja viini, rakkaus ja armo. Sinä annat itsesi kokonaan, minunkin puolestani. Tällä aterialla, tänäänkin yhdessä koolla, me kaikki sinulle rakkaat ja sinä meille rakas. Saman pöydän ääressä uskolliset ja petturit, uskovat ja epäilijät, saman tien kulkijat.

”Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa. Hän sanoi heille: "Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa." Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut." Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.” Luukas 22:14–20

Pitkäperjantai

Kärsimyksen tie. Sinä kuljit sen rakkaudesta. Rikottu ja särjetty Kristuksen ruumis, ihmisen kädenjälki maailman Vapahtajassa. Tähänkö me pystiimme? Pimeyteen, rakkaudettomuuteen, kuolemaan. Kuudennella tunnilla maailma pimeni. Pimeys kesti yhdeksänteen tuntiin asti. Sen halkaisi huuto: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni. Se on täytetty. Sinä todella olit Jumalan Poika. Sinä kannoit meidän kipumme, otit taakaksesi meidän sairautemme. Sinun haavojesi kautta, me olemme parantuneet.

”Keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Elohi, Elohi, lema sabaktani?" Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Tämän kuullessaan muutamat paikalla olevista sanoivat: "Kuulkaa, hän huutaa Eliaa. Joku kävi kiireesti kastamassa sienen hapanviiniin, pani sen kepin päähän ja tarjosi siitä juotavaa sanoen: "Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia ottamaan hänet alas." Mutta Jeesus huusi kovalla äänellä ja antoi henkensä. Silloin temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Kun vastapäätä seisova sadanpäällikkö näki Jeesuksen tällä tavoin kuolevan, hän sanoi: "Tämä mies oli todella Jumalan Poika!" Mark. 15:33–39

Lankalauantai

Pimeä painava kivi. Ahdistuksen, kuoleman ja pelon portti. Sen takana syntyy pääsiäisen ihme. Ylösnousemuksen kirkkaus voittaa kuoleman. Pimeä, painava kivi. Minun käteni on pieni sen pintaa vasten. Sinun kätesi Kristus kättäni vasten, sen toisella puolella. Sinäkin olet seissyt tässä, haavoitettuna kuoleman portilla. Sinäkin olet ollut ihminen. Pimeä, painava kivi. Kuulen, kuinka kirkkauden valo kohisee. Ojennan käteni kohti ja kosketan karheaa pintaa. Kivi värähtää, suru särkyy ja muuttuu ihmetykseksi, iloksi. Jeesus haudassa. Sen sisällä syntyy pääsiäisen ihme. Kuoleman puutarhasta nousee tie.

”Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle. Matkalla he puhuivat keskenään: "Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta? Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi. Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. Mutta nuorukainen sanoi: "Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: 'Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.'” Markus 16:1–8

Pääsiäispäivä

Kristus on ylösnoussut! Totisesti ylösnoussut! Kaikista ahdingoista, koettelemuksista ja kuolemasta hän antaa riemuvoiton. Ristiinnaulittu, ylösnoussut Vapahtaja, sinä nousit kuolleista. Voitit kuolemalla kuoleman, ja annoit meille elämän. Myös me, niin kuin naiset pääsiäissunnuntaina haudalla, saamme kuulla lohdun sanat: Älä pelkää! Minä tiedän, että etsit ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista!

”Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: 'Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.'" Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut. Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.” Luukas 24:1–12

Toinen pääsiäispäivä

Mitä itket? Ketä sinä etsit? Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin kerro missä hän on, minä haen hänet. Silloin Jeesus sanoi hänelle: Maria! Maria kääntyi. Yhtäkkiä seisot edessäni. ”Minä se olen”, sanot. Sinäkö se olet? kysyn. ”Minä se olen, etkö tunne minua?" Tunnen! Tunnen! Sinä se todella olet, pääsiäisen ihme!

”Samana päivänä oli kaksi opetuslasta menossa Emmaus-nimiseen kylään, jonne on Jerusalemista noin kahden tunnin kävelymatka. He keskustelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan. He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut. - - - He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa, mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: "Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan." Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään. He sanoivat toisilleen: "Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?" Heti paikalla he lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin. Siellä olivat koolla yksitoista opetuslasta ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat. Nämä sanoivat: "Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille." Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän.” Luukas 24:13–13, 28–35