Eläkkeelle jääminen on yksi elämän suurista muutoksista. Työvuosien jälkeen kalenteri tyhjenee, arjen rytmi muuttuu ja moni huomaa pohtivansa aivan uudenlaisia kysymyksiä: Kuka olen, mitä haluan vielä tehdä ja mitä kaikkea elämässä voi vielä olla edessä?

Näitä kysymyksiä pohdittiin tänä keväänä äskettäin eläkkeelle jääneiden Mitä vielä -ryhmässä, joka kutsui keskustelemaan uudesta elämänvaiheesta. Ryhmän ohjaajina toimivat Marja Lindholm ja Auli Tynkkynen. Osallistujia ryhmässä oli yksitoista. Ryhmän keskusteluissa oli paljon uteliaisuutta, huumoria ja jopa innostusta siitä, mitä kaikkea elämässä voisi vielä kokeilla.

– Ehkä tämä oli vähän sellainen utelias ajatus, että mitähän täällä oikein on, osallistuja Jukka kertoo, kun häneltä kysytään, miksi hän lähti ryhmään mukaan.

– Ei ollut mitään valmista ajatusta, että tätä minä haluan, vaan enemmänkin kiinnostus nähdä, mitä tästä voisi saada.

Irma kuvaa mukaan lähtemistä “toiveikkaaksi hypyksi tuntemattomaan”.

– Eläkkeellä olemisessa yksi hieno puoli on se, ettei enää tarvitse miettiä koko ajan, onko kaikesta hyötyä. Voi vähän niin kuin lapsena kokeilla erilaisia asioita uudestaan, hän sanoo.

Ajatus pysäyttää. Työelämässä tehokkuus ja hyödyllisyys määrittävät helposti kaikkea tekemistä. Eläkkeellä ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin voi syntyä tila tehdä asioita vain siksi, että ne kiinnostavat.

Mitä vielä -ryhmä perustuu Kirkkohallituksen kehittämään malliin, jonka tapaamiskertoja ryhmän ohjaajat muokkasivat osallistujien näköisiksi. Kahdeksan kerran aikana puhuttiin muun muassa työelämästä, omasta elämäntarinasta, selviytymiskeinoista, sosiaalisista verkostoista, toivosta ja tulevaisuudesta.

Yksi suurimmista teemoista oli identiteetti.

Työ määrittelee ihmistä usein enemmän kuin huomaa. Kun tapaa uusia ihmisiä, ensimmäisiä kysymyksiä on lähes aina: “Mitä teet työksesi?”

Kun työ jää pois, moni huomaa pohtivansa, mitä jää jäljelle.

– Yksi tämän ryhmän anneista oli se, että ihmiset kyllä sivusivat työelämää, mutta aika yleisellä tasolla. Ei ollut tärkeää, mitä kukin oli tehnyt työkseen, Irma kertoo.

Ryhmässä syntyi yllättävän nopeasti tunne siitä, että yhteys ihmisiin voi rakentua aivan muullekin kuin ammatille.

– Oltiin hyvin erilaisista taustoista ja koettiin eläkeläisyys eri tavoin. Silti oli ihmeellistä huomata, että voi keskustella syvällisesti ilman että puhutaan ihmisen työstä.

Työyhteisön katoaminen mietitytti monia.

– Ajattelin itsekin, että kun jäin eläkkeelle, niin onko minulla enää mitään yhteisöä muuta kuin perhe. Mutta sitten alkaa avautua tällainen eläkeläismaailma, jossa voi olla yhteisöllisyyttä ja kiinnostavia asioita, Irma sanoo.

Moni osallistuja yllättyi siitä, kuinka avoimeksi keskustelut muodostuivat. Ryhmän alussa laadittiin yhteiset pelisäännöt, joissa korostettiin luottamuksellisuutta.

– Mitä täällä kerrotaan, sitä ei viedä ulkopuolelle, ohjaaja Auli kertoo.

Ryhmän ohjaaja Marja kertoo yllättyneensä siitä, kuinka nopeasti osallistujat sitoutuivat toimintaan.

– Usein ryhmiin pitää houkutella osallistujia, mutta tämä täyttyi heti. Ja ihmisten avoimuus ja rohkeus jakaa omia kokemuksiaan yllätti minut.

Yksi keskustelujen aiheista oli se, miten eläkeläisyys on muuttunut. Kun aiemmin 50 vuotta täyttävälle saatettiin antaa keinutuoli tai kristallimaljakko lahjaksi, niin nyt eläkeläisille markkinoidaan festarilippuja edulliseen 1,50 euron hintaan.

– Tästä voi tulla vielä festarikesä! Auli huudahtaa.

Ryhmän keskusteluissa näkyi vahvasti se, ettei eläkeläisyys näyttäydy enää samanlaisena kuin aiemmille sukupolville. Eläkkeelle jääminen ei tarkoita välttämättä vetäytymistä vaan uudenlaista aktiivisuutta.

– Täällä on ollut hauskaa kuulla, mitä kaikkea ihmiset ovat lähteneet kokeilemaan. Joku käy sirkuskoulussa, joku tekee jotain muuta. Se on tosi piristävää, Auli kertoo.

Samalla ryhmässä puhuttiin myös eläkeläisyyden varjopuolista. Talous nousi esiin.

– Töissä ollessa voi vielä ajatella pyytävänsä palkankorotusta tai vaihtavansa työpaikkaa. Eläkkeellä toimeentuloon ei enää samalla tavalla voi vaikuttaa, Irma sanoo.

Moni huomaa vasta eläköitymisen jälkeen, kuinka paljon pienempi eläke lopulta on. Kaikki eivät ehkä seuraa taloudellista puolta niin tarkasti, jolloin eläkkeelle jäädessä tulojen pienentyminen saattaa tulla yllätyksenä.

Monille eläkeiän haaveille talous asettaa reunaehdot, mutta samalla ryhmä pohti myös toista näkökulmaa: pitääkö eläkeläisyyttäkin suorittaa?

– Pitääkö koko ajan tehdä jotain suurta ja ihmeellistä? Vai voisiko ajatella, että on ihan hyvä, ettei ole kiirettä minnekään? Marja kysyy ja kuvaa eläköitymisen tuomaa rauhaa.

– Voi huomata, että valkovuokot ja leskenlehdet kukkivat. Että ehtii pysähtyä katsomaan luontoa eikä pää ole täynnä työasioita.

Keskusteluissa nousi esiin myös se, miten pitkä elämänvaihe eläkeläisyys nykyään voi olla.

– Jos hyvin käy, tämä on vasta pieni murto-osa loppuelämästä, Marja toteaa.

Ajatus konkretisoituu nopeasti: ihminen voi olla eläkkeellä lähes yhtä pitkään kuin työelämässä.

– Sehän voi olla melkein työuran mittainen jakso elämästä, ryhmässä todetaan.

Siksi moni koki tärkeäksi sen, ettei eläkkeelle jäämistä nähdä vain yhtenä päätepisteenä.

– Eri asiat ovat eri aikaan merkityksellisiä. Täytyy muistaa, että elämä koko ajan virtaa, Jukka sanoo.

Eläkkeelle jääminen ei ole pysähtymistä. Se on uusi vaihe, joka voi sisältää iloa, epävarmuutta, yksinäisyyttä, vapautta, uusia ystäviä, uusia harrastuksia ja uusia kysymyksiä. Ja kaikkea sitä ei tarvitse ratkaista yksin.

Raija kiteyttää ryhmän merkityksen.

– Tässä ryhmässä oli yhteensä ehkä 700 vuotta elämänkokemusta, hän sanoo hymyillen.

Ja juuri siksi toisten tarinoiden kuunteleminen tuntui niin arvokkaalta.

‍

Kiinnostuitko?

‍Uusi Mitä vielä -ryhmä äskettäin eläkkeelle jääneille aloittaa Vuosaaren seurakunnassa keväällä 2027. Lisätietoa ryhmästä tulossa syksyn aikana.

‍