Kun Alex Anttila aloitti 23-vuotiaana diakonissana Raahen seurakunnassa, hän mietti, tulisiko kukaan juttelemaan hänenlaiselleen pojanklopille.

-Mietin, vaadittaisiinko työssä enemmän omaa elämänkokemusta, kuin mitä minulle oli ehtinyt kertyä. Minulle tultiin kuitenkin paljon juttelemaan aroista ja vaikeista asioista, ja koin, että pystyin olemaan ihmisille avuksi. Saatoin suhtautua itseeni ikärasistisesti, mutta muut työkaverit eivät siihen lähteneet, Alex kertoo siirtymisestään työelämään pari vuotta sitten.

Diakonissan eli sairaanhoitajan ja diakoniatyöntekijän kaksoistutkinnon saaneena hänellä oli aluksi opettelemista taloudellisen neuvonnan asioissa. Niihin saa hänen mielestään paremman pohjan sosionomin koulutuksesta, joka on toinen ammatillinen reitti diakoniatyöhön.

- Vajaassa kahdessa vuodessa opin todella paljon talousneuvonnasta ihan käytännön työssä. Ihan hyvin tässä on pärjätty.

Sairaanhoitajan pohjakoulutuksella on historialliset juurensa, ja sen tarpeellisuutta on viime aikoina myös kyseenalaistettu. Alex ajattelee, että perussairauksien ja lääkitysten tunteminen on sellaista pääomaa, josta on hyötyä esimerkiksi kotikäynneillä.

Kuusi vuotta sitten minulla oli ihan erilaiset unelmat. Työ rajavartiostossa kiinnosti.

Alex kertoo alun perin olleensa kiinnostunut työstä rajavartiostossa.

-Armeija-aikana minulla todettiin kuulonalenema, joka sitten esti etenemisen. Pyrin Ouluun opiskelemaan sairaanhoitajaksi, koska ihmisten auttaminen kiinnosti ja työnsaanti olisi varmaa. Vähän aikaa opiskeltuani motivaatio alkoi kuitenkin rapista. Juttelin oppilaitospastorin kanssa ja päädyin aloittamaan diakoniaopinnot samassa koulussa. Tajusin heti, että tämä on mun juttu. Motivaationi kasvoi niin, että loppukoulu sujui kuin vettä vaan, hän kuvailee käännekohtaa opinnoissaan.

-Jo sairaanhoidon kursseilla oli tuotu esille diakonista näkökulmaa. Se tarkoittaa ihmisen kokonaisvaltaista auttamista, niin että myös heidän hengelliset tarpeensa nähdään. Kun olin sairaalassa harjoittelemassa, ymmärsin, että potilaiden hengelliset tarpeet voi ottaa huomioon, vaikka he eivät olisi edes kristittyjä. Diakoniatyöntekijänä olen myös käynyt esimerkiksi saattohoidossa olevan potilaan luona, Alex kertoo.

Täydelliseksi auttajaksi ei voi valmistua, mutta diakonian opinnoista saa hyvät eväät.

-Diakonian opinnoilla varustetaan kokonaisvaltaiseen auttamiseen. Täydelliseksi auttajaksi ei voi valmistua, mutta siitä saa hyvät eväät. Huomasin myös olevani kiinnostunut kirkollisista opinnoista, kristinuskosta ja Raamatusta. Monipuoliset ja mielenkiintoiset kurssit tempaisivat mukaansa, ja kouluumme tuli aina Helsingistä asti erinomaisia opettajia, hän kiittää.

Roihuvuoreen Alex palaa melkein juurilleen, sillä hän on nuorena osallistunut seurakunnan kerhoihin ja leireille sekä toiminut isosena.

-Kun työpaikkailmoituksessa luki, että työhön kuuluu rippikoulutyötä, se kuulosti heti kivalta. Pelkkä konttorityö olisikin vihoviimeistä. Minulle sopii paljon paremmin, että pääsen tekemään kaikennäköistä, ja työpäivät ovat vaihtelevia. Lähden uutta oppimaan. Parissa viikossa on tullut heti tunne, että viihdyn uudessa tiimissä ja olen tervetullut. Työkaverit ovat tosi kivoja, ja tuli tunne, että minua oli odotettu. Tosin vieläkin saatan vahingossa vastata puhelimeen, että Raahen seurakunnassa, Alex nauraa.

Teksti: Outi Jaakkola

Kuvat: Marko Anttila