On maaliskuu 2020 ja olemme koronan haavoittamia. Aikuisen silmäkulma kostuu.

Mihin maailmaan meidän lapset joutuvat? Joutuvatko lapsemme maailmaan, jossa aikuiset yrittävät selvitä toisiaan satuttaen? Vai pääsevätkö lapset maailmaan jossa toivo ja hyvät asiat voittavat?

Tänään - juuri tänään - arkisen ahdistuksen ja muuttuneen maailman keskellä valinta on meidän aikuisten.

Me voimme tarttua lapsen kykyyn iloita hetkestä. Voimme ottaa mallia. Lapsen maailmassa rakkaus voittaa. Leikin, läsnäolon ja naurun maailmassa kovat realiteetit pehmenevät. Sotatantereillakin, keskellä suurta pelkoa ja ahdistusta lapsi pelaa palloa, tai hän piirtää sitä mitä hän kokee.

Voimme yrittää tarttua lapsen tapaan jatkaa elämää leikkimällä vaikka maailma heilahtaa sijoiltaan. Lapsen leikki on hänen yrityksensä pysyä tässä hetkessä. Lapsi tekee leikin avulla näkyväksi sitä, mikä on hänellä mielessä. Leikki on viesti. Leikki on mahdollisuus.

Pieni tyttö leikkii nukkekodin pikkunukeilla tämän päivän tilannetta. Tyttö leikkii, että päiväkoti on tässä ja neljä pientä nukkea syö ja leikkii pihalla ja menee sitten nukkumaan. Yhtäkkiä yksi lapsista muuttuu äidiksi joka ottaa heidät kaikki syliinsä.

Näin tyttö käsittelee tapahtunutta. Päiväkoti on koronan takia sulkeutunut ja pienet lapset ovat kukin omassa kodissaan. Äiti on se joka toi turvan.

Äideillä ja isillä omien huoliensa ja ahdistustensa keskelläkin on kannatteleva merkitys lapsillemme. Katso lastasi. Iloitse lapsestasi. Saat sen monikertaisesti takaisin. Vaikka kuinka uuvuttaa.

Pienellä lapsella on iloitsemisen kyky pienistä asioista. Isän tai äidin mielenkiinnosta hetkeksi, sylistä tai painiotteesta keskellä etätöitten kaaosta. Hetki pysähtymistä ja silmiin katsomista antaa pienelle ihmiselle tunteen ja kokemuksen: olen tärkeä ja minusta välitetään.

Pieni ihminen huomaa ja vaistoaa aikuisen ahdingon. Anna hänen myös ilahduttaa sinua. Ei ole hänen vastuullaan tehdä sinua iloiseksi tai siloittaa murheen ryppyjäsi. Anna hänelle kuitenkin kokemus että huomaat lapsen ilon, otat sen vastaan ja annat sen vaikuttaa. Ehkä katkaiset sitä sukupolvien ketjua josta olet osa itsekin.

Me kaikki tarvitsemme näinä päivinä lämpöä, lempeyttä ja armollisuutta. Lapsesi on täynnä tätä. Ota hänestä kiinni ja tunne sen hyvää tekevä voima.

Kun halaat lastasi, autat lastasi eteenpäin. Samalla halaat sitä lasta joka itse olet ollut. Halauksella on moneen suuntaan eheyttävä voima. Joka päivä lapsesi vieressä tämä mahdollisuus on lähelläsi.

"Tuiki tuiki tähtönen
Iltaisin sua katselen.
Korkealla loistat vaan,
Katsot alas maailmaan.

Tuiki tuiki tähtönen,
Iltaisin sua katselen

Kaikki lapset maailman,
Tähtösiä katsovat.
Miettivät miks loistaa ne,
Maahan asti valaisee.

Kaikki lapset maailman,
Tähtösiä katsovat."

Riitta Rönkä, perheneuvoja
Helsingin seurakunnat