Mitä jäi käteen keskusteluista? Rauhaa rakennetaan yhdessä. Sota- ja konfliktitilanteissa rauhantyöhön tarvitaan kansalaisyhteiskuntaa, uskonnollisia yhteisöjä, diplomaatteja, päätöksentekijöitä, yhteisöjen sitoutumista. Rauha rakentuu useista kerroksista, joissa työskennellään samaan suuntaan. Kestävä rauha rakentuu yhteistyöstä.

Sota ja konfliktit syntyvät sosiaalisista huonoista oloista, toisten ihmisten tai ihmisryhmien epäinhimillistämisestä (dehumanisoinnista) eli ihmisyyden vähättelystä, viholliskuvista ja lopulta vihasta. Niitä voidaan helposti masinoida ja saada ihmisryhmät tai kansakunnat toisiaan vastaan. Taustalla voivat olla monenlaiset syyt ja toiveet. Konflikteissa tapahtuu usein etnistä häivyttämisestä. Sodassa vihollinen ei lopulta ole ihminen.

Suomessa ei ole sotaa, Euroopassa on, Lähi-idässä on, Sudanissa on, Myanmarissa on. Rauha ei kuitenkaan ole selviö, vaan sen eteen pitää tehdä työtä. Suomessa rakennamme rauhaa tekemällä yhdessä työtä, jottei ketään ihmistä tai ihmisryhmää pidetä alempiarvoisena. Ihmisarvo on jakamaton. Ihmisyyden mittaamaton arvo on yhteinen arvomme. Viholliskuvia ei tule myönnytellä, vaan purkaa. Sosiaalista huono-osaisuutta pitää helpottaa, naapuruutta ja lähimmäisyyttä vahvistaa, hädänalaisia auttaa niin kotimaassa kuin kaukana kotoa. Se on vastuumme.

Kirkossa on hyvä puhua niin sodasta kuin rauhastakin. Pyhässä tilassa olemme yhdenvertaisia, siellä on avaruutta tuntea ja ajatella. Kirkon tehtävä on puhua rauhasta, armosta ja rakkaudesta, niin yksilöiden tasolla kuin yhteiskunnankin tasoalla. Korkeimman suojissa olemme turvassa. Hän on tehnyt rauhan kanssamme. Kirkko on turvapaikka. Sen suojissa kuulemme sanan ”älä pelkää.” ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”

Tehtävämme rauhan rakentamisessa on kesken. Kulkiessamme Rauhan ruhtinaan askelissa meille selviää päivittäin, mikä suunta on oikea. Ajattelumme ja sydämemme avartuu näkemään ja kuulemaan ympärillä olevia lähellä ja kaukana. Hän siunatkoon meitä rauhalla.

Tuomiokirkkoseurakunnan puolesta kiitän yhteistyökumppaneitamme, Helsingin yliopistoa (INAR), Suomen YK-liittoa, Kirkkohallitusta ja Ulkoministeriötä sekä Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistystä. Samoin kiitän panelistejamme ja puhujiamme, että annoitte asiantuntemuksenne ja kutsumuksenne rauhantyössä tähän yhteiseen tehtävään.

Kiitos presidentti Halonen, Janne Taalas, Jussi Tanner, Liisa-Maria Voipio-Pulkki, Annukka Ylivaara, Tuomo Forsberg, Helena Laukko, Petteri Vuorimäki, Ilkka Sipiläinen, Anna-Mari Wallenberg, Hanna K. Lappalainen, Timo R. Stewart, Heta Hurskainen, Annu Lehtinen, Pekka Haavisto, Kaisamari Hintikka ja Antti Kuronen. KiitosMarkus Korpela, Pauliina Parhiala, Riikka Porkola ja Maikki Viljanen-Pihkala sekä Cantores Minores. Kiitos Juha Rintamäki, Lasse Mäki, Maria Obafemi-Onuigbo, Markus Kartano ja Jani Laukkanen. Kiitos rakas työyhteisö. Keskellä kiireisen ajan keskityimme yhteen tärkeimmistä, rauhan rakentamiseen.

Mari-Anna Auvinen, vs. kirkkoherra

Mars: sota ja rauha -teemakuukauden tapahtumissa vieraili yhteensä n. 12 000 kävijää. Kiitos vierailijoille!

Keskustelutilaisuudet voi kuunnella Sota ja rauha -teemakuukauden sivuilta:

https://www.helsinginseurakunnat.fi/artikkelit/sotajarauha-dialogikeskustelut

‍