27.11. Onneksi olkoon: Hilkka | Palaute
Tuomiokirkkoseurakunta

Diakonia – mukana arjessa ja vaikuttamistyössä

Tuomiokirkkoseurakunta

21.11.2022, 15:51 /  päivitetty 21.11.2022, 16:46
Tänä vuonna on kulunut 150 vuotta siitä, kun ensimmäinen diakonissa, Matilda Hoffman, vihittiin virkaansa Viipurissa. Tämän kunniaksi vietetään diakonian juhlavuotta nostamalla esille diakoniatyötä ja sen merkitystä.

”Olemme arjessa mukana kulkijoita. Palvelemme siinä, missä on hätää ja annamme hengellistä, henkistä ja mahdollisuuksien mukaan myös aineellista tukea”, kertoo Merja Korpela, Tuomiokirkkoseurakunnan johtava diakoniatyöntekijä.

Seurakuntien diakoniatyöntekijät ottavat alueiltaan vastaan ihmisiä, joilla on tarvetta keskustella – riippumatta siitä kuuluuko ihminen kirkkoon vai ei. ”Voi olla jonkinlainen kriisi ja haluaa keskustella siitä, miten kannattaisi tehdä ja toimia. Kirkkoon kuulumisesta me ei edes kysytä, vaan olemme kaikkia varten”, Korpela painottaa ja kuvaa diakoniaa palvelutyöksi kriisitilanteissa myös yhteiskunnallisessa laajuudessa. ”Diakonia on vähän sellainen, että se menee yhteiskunnan kriisitilanteiden mukaan.”

30 vuotta vaikuttamista

Korpelalla on takanaan pitkä, jo yli 30 vuoden diakoniaura, johon on kuulunut paljon yhteiskunnallista vaikuttamista.

”Olen tehnyt vaikuttamistyötä urani alusta asti. Kun aloitin työt tammikuussa 1990 Itä-Helsingissä, ei mennyt pitkään, kun Suomessa alkoi lama. Se aiheutti ison kriisin yhteiskunnassa. Niin perheet kuin yksinelävät joutuivat tiukille. Meille alkoi tulla paljon ihmisiä, jotka olivat jääneet työttömiksi. Oli velkaantumista, ja tuli paljon vuokrarästejä, päihdeongelmia, avioeroja, itsemurhia”, Korpela kuvailee.

Hän koordinoi tapaamisen, jossa oli mukana kaupungin valtuutettuja sekä sosiaalipuolen johtajistoa. Osapuolet sopivat muun muassa yhteisistä pelisäännöistä. ”Yhden ryhmän kanssa kävimme myös eduskunnassa puhumassa toimeentulotuen perusosasta 7 % asumisen omavastuun poistamiseksi”, Korpela kertoo.

Nykyisin hän kuuluu pieneen vaikuttajaryhmään, joka on tänä keväänä esimerkiksi yrittänyt tavata Kelan valtuutettuja, eli eduskunnassa tällä hetkellä istuvien puolueiden kansanedustajia. Vaikuttamistyön keskiössä on ollut Kelan käyttämien kohtuullisten asumiskustannuksien normit Helsingissä, jotka vaikuttajaryhmän mielestä eivät vastaa todellisia kustannuksia.

”Tuomiokirkkoseurakunnan alueella on ihmisiä, joiden asumiskustannukset ovat korkeammat, mitä Kela määrittelee Helsingin osalta. Täälläkin pitää kuitenkin olla oikeus asua, vaikka olisi työtön, pienellä eläkkeellä, palkalla tai elämän tilanteesta johtuen taloudellisesti vaikeata. Ongelmallista on se, että Helsingistä on vaikea saada edullista vuokra-asuntoa, jonka vuokra vastaa Kelan kohtuullisia asumiskustannuksia”, Korpela selittää ja jatkaa: ”Olen erittäin pettynyt, että tämän 30-vuotisen urani aikana esimerkiksi toimeentulotuen perusosa ei ole kasvanut siinä suhteessa, mitä elinkustannukset puolestaan ovat Suomessa nousseet.”

Kuten Korpelan uran alussa 1990-luvun laman aikaan, myös tämänhetkinen tilanne yhteiskunnassa on huolestuttava. Hän kertoo, että diakoniatyössä näkyy jo selvästi inflaation ja ruuan hinnan nousun vaikutus vähävaraisten ihmisten arkeen.

”Me ollaan Suomessa nyt taloudellisesti tiukalla. Toivoisin, että globaalitilanne muuttuisi, koska vaikutukset eivät ole yksistään Suomesta johtuvia, kun ajatellaan koronasta ja Ukrainan sodasta kumpuavia vaikutuksia.”

Korpelaa huolestuttaa myös ihmisten mielenterveys ja mahdollisuudet saada apua tarpeeksi ajoissa. ”Tällaiset tilanteet ja asiat myös ahdistavat ihmisiä, mikä on täysin ymmärrettävää. Olen erittäin huolissani ihmisten psyykestä. Tällä hetkellä on vaikeaa päästä mielenterveyspalveluiden piiriin varsinkin, jos ihmisellä on myös päihdeongelma.”

Synkkien uutisotsikkojen ja epävarmuuden keskeltä voi kuitenkin löytää myös toivoa. ”Itse uskon, että toivoa on aina. Askel askeleelta mennään eteenpäin, ja apua kannattaa kysyä tilanteessa kuin tilanteessa”, Korpela kannustaa.

”Rohkaisen ihmisiä ottamaan yhteyttä”

Korpela kokee diakoniatyön antoisimmaksi osaksi ihmisten kanssa työskentelyn.

”Rohkaisen ihmisiä ottamaan yhteyttä. Aina me ei voida auttaa, vaan joudutaan tuottamaan pettymys, mutta yritämme silti miettiä asiakkaan kanssa yhdessä suuntaa ja ohjata häntä eteenpäin. Taloudellisen avun antaminen on meillä rajallista. Lähtökohtaisesti edellytämme, että ensin on haettu Kelalta ja kaupungilta harkinnanvaraista toimeentulotukea, mutta tietysti kartoitamme tilanteen kaikesta huolimatta.”

Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa diakonia järjestää kohtaamispaikkoja, ruokailuja, leirejä, retkiä ja ryhmätoimintaa sekä tarjoaa keskusteluapua.

”Jos tuntuu, että haluaisi keskustella tai ei tiedä, kehen ottaisi yhteyttä ja mistä hakisi apua, kannattaa meidän nettisivuilla täyttää yhteydenottolomake. Tyhmiä kysymyksiä ei ole. Sitä parempi, mitä aikaisemmin ottaa yhteyttä ja hakee apua. Voi vaikka käydä keskustelemassa muutaman kerran, ja katsotaan yhdessä, miten kannattaa jatkaa eteenpäin”, Korpela kehottaa.

Teksti: Karoliina Henriksson

Kuva: Assi Pulkkinen

Juttu on ilmestynyt Tuomiokirkkoseurakunnan syksyn 2022 Katedraali-lehdessä, johon voit tutustua täältä.