Rohkeasti yhdessä -prosessin keskiössä on yhteinen tavoite turvata Helsingin seurakuntien ja seurakuntayhtymän toimintaedellytykset toimintaympäristön nopeasti muuttuessa. Miten esimerkiksi jaetaan työt seurakuntien ja seurakuntayhtymän yhteisten palveluiden kesken tai rakennetaan mahdollisia yhteistyön tasoja?

Tuomiokirkkoseurakunnan Rohkeasti yhdessä -lausunnon kokoamiseen ovat osallistuneet seurakunnan työntekijät, johtoryhmä ja seurakuntaneuvosto. Kirkkoherra Marja Heltelä on näiden valmistelujen pohjalta laatinut alla olevan lausunnon.

LAUSUNTO Rohkeasti yhdessä –hankkeesta

Toimintaedellytysten turvaaminen

1. Vuotuista kokonaismäärärahaa (toimintakate) ehdotetaan leikattavan porrastetusti vuosina 2023, 2026 ja 2029, kulloinkin -8 % aiempaan tasoon nähden. Mahdollistaako porrastettu määrärahaleikkaus rakenteellisten muutosten tekemisen seurakunnassanne / yksikössänne jatkuvaa ”juustohöyläämistä” paremmin? Mihin konkreettisiin toimenpiteisiin aiotte ryhtyä vuoden 2022 aikana tulevien säästövelvoitteiden saavuttamiseksi? Mikäli ette ole valmis ehdotettuun -8 % vähennykseen, minkä näette vaihtoehtoratkaisuksi tarvittavalle talouden tasapainottamiselle? (liittyy YKN:n ehdotukseen nro 1)

Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvosto toteaa, että porrastettu määrärahaleikkaus on parempi kuin juustohöylä, mutta tosiasiassa leikkaaminen kummassakin muodossa edellyttää ydinkeskustan korkean käyttöasteen tilojen sulkemista tai niistä luopumista.

Konkreettiset toimenpiteet:

Suuret ja lähes vuosittain kasvavat sisäiset tilavuokrat ja keskustamäärärahan pieneneminen vuosien myötä ovat vaikuttaneet sen, että Tuomiokirkkoseurakunnassa on keskimääräistä vähemmän työntekijöitä kuin muissa Helsingin seurakunnissa.

Viiden kirkkomme käyttöasteet ovat korkeat ja siksi henkilöstöstämme yli 30% on suntioita, jotka siivoavat ja ylläpitävät tiloja ja palvelevat käyttäjiä. Henkilöstöstä luopuminen kohdistuisi suntioihin, sillä muilla työaloilla on jo minimihenkilöstö. Suntioiden vähentäminen tarkoittaa tilojen sulkemista (esim. Tuomiokirkon krypta suljetaan ma-pe tai tarjolla olevia vihkiaikoja vähennetään). Toisaalta keskustan tilojen sulkeminen on vastoin sekä seurakuntamme että seurakuntayhtymän strategiaa palvella helsinkiläisiä, jotka haluavat ydinkeskustan kirkkoihin tulla.

Tuomiokirkkoseurakunnan osalta Rohkeasti yhdessä – hankkeessa ehdotetut tilaluopumiset ovat pienet, sillä olemme jo aiemmin luopuneet muista kuin korkean käyttöasteen tiloista ja jäljelle ovat jääneet lähinnä kirkot. Ehdotetuista tiloista luopuminen ei siis kompensoisi ensimmäistäkään 8% leikkausta.

Ensimmäinen 8% leikkaus voidaan toteuttaa siten, että Tuomiokirkkoseurakunta luopuu kirkoistaan. Seurakunta on jo aiemmin tehnyt päätöksen luopua seuraavaksi Suomenlinnan kirkosta, jos kirkoista on luovuttava. Suomenlinnassa asuu alle 400 seurakuntamme jäsentä. Mahdollista kirkon uutta käyttäjää on kartoitettu jo aiemman kiinteistöjohtajan kanssa, josko ortodoksinen kirkko olisi kiinnostunut vanhasta varuskuntakirkostaan. Kysely ei tuottanut tulosta. Toisaalta kirkosta luopuminen ei olisi viisasta, sillä saarella kävi vielä ennen koronaa noin miljoona vierailijaa ja olemme juuri satsanneet Suomenlinnan kirkon turistityön kehittämiseen ja seurakuntayhtymä uusiin urkuihin sekä kirkon kattotöihin.

Vaihtoehto talouden tasapainottamiselle:

Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvosto pitää ehdottoman tärkeänä talouden tasapainottamistekijänä tuottojen kasvattamista. Seurakunta odottaa matkailun elpymistä ja turistityön tuloja.

Tuomiokirkkoseurakunta kannattaa lämpimästi markkinointi- ja myyntiyksikön perustamista (s.52) ja on valmis ottamaan projektista vetovastuun. Tästä asiasta enemmän vastauksessa ehdotukseen nro 4.

Toimintaedellytysten turvaamisesta Tuomiokirkkoseurakunta haluaa tuoda esille turhautumisensa siihen, että seurakuntien määrän vähenemistä ei olla otettu keskusteluun tai selvittelyn alle, vaikka asia on ollut ilmassa vuosikaudet. Myös Rohkeasti yhdessä –projektin ensimmäisissä tilannehuonetyöskentelyissä tuli tärkeimmäksi lopputulokseksi, että hallinnollisia yksiköitä tulisi olla vähemmän. Tätä mieltä olivat sekä luottamushenkilöt että työntekijät.

Perusteluna toimettomuudelle on sanottu, että yhdistymisprosessit kestävät liian kauan, tarvitaan toimenpiteitä aiemmin. Rohkeasti yhdessä –projektia edelsi Toimintakulttuurin muutos vuosina 2015-2018. Myös silloin vastaus seurakuntien yhdistämisprosessin edistämiselle oli, ettei siihen ole hukattavissa aikaa. Töölön ja Meilahden yhdistymisprosessi kesti kaksi vuotta, ne yhdistyivät vuonna 2019.

Nyt on meneillään muutamia seurakuntien yhdistämishankkeita, mutta selvyyttä asiasta ei ole, koska asiasta ei puhuta. Mielestämme tärkeää on, että Helsingin seurakuntien rakenneuudistus saadaan toteutettua harkitusti ja suunnitellusti. Siksi asia tulee ottaa avoimeen keskusteluun ja perustaa pikaisesti ratkaisuun pyrkivä työryhmä. Vertailun vuoksi Espoossa tai Vantaalla ei ole näin pieniä seurakuntia kuin meillä.

Helsingin seurakuntien tulevaisuuden ja toimintaedellytysten turvaamisen kannalta Helsingissä tulisi olla 4-8 seurakuntaa. Tällöin kirkkoherrat voisivat aina osallistua yhteisen kirkkoneuvoston ja –valtuuston kokouksiin. Päätösten valmistelu ja toimeenpano olisi yksinkertaisempaa. Voimavaroja vapautuisi hallinnosta (nyt 20 seurakuntaa!) työhön, jota varten kirkko on olemassa.

Tuomiokirkkoseurakunnassa tiedämme, mistä puhumme. Yli 20 vuotta sitten neljä keskustan seurakuntaa yhdistyivät yhdeksi seurakunnaksi. Kappalaiset johtavat nyt entisiä seurakuntia ja yksi kirkkoherra hoitaa hallinnon. Mm. diakoniatyöntekijät ovat voineet erikoistua päihderiippuvaisiin, vanhuksiin tai mielenterveyskuntoutujiin, kun aiemmin kaikki hoitivat kaikkea. Olemme voineet luopua kolmesta kirkkoherranvirastosta, seurakuntasaleista, Johanneksen kirkosta ja monesta toimitilasta. Vieläkin meillä on omaan tarpeeseen nähden liikaa kirkkoja, mutta ne palvelevat koko pääkaupunkiseutua, mikä näkyy niiden korkeasta käyttöasteesta.

2. Onko ehdotus kokonaismäärärahan jaosta mielestänne kokonaisuutena onnistunut? Mikäli ei, mitä toivoisitte siinä muutettavan ja miksi? (liittyy YKN:n ehdotukseen nro 4)

Tuomiokirkkoseurakunta toteaa, että kokonaisuutena on hyvä suunta se, että leikkauksia on kohdistettu tietoisesti vahvemmin yhteisiin palveluihin kuin seurakuntiin.

Perusyksikkö on seurakunta, johon rahojen tulisi ohjautua. Sopiva suhde rahanjaossa olisi 65% seurakunnille ja 35 % seurakuntayhtymälle. Esityksen mukaan kuitenkin on niin, että suoraan seurakunnille ohjautuvat määrärahat pienevät, eivät kasva, vuodesta 2023 (52,90%) vuoteen 2029 (51,90%) mennessä.

Ongelmallista on se, että seurakunnille ehdotuksessa tarkoitettu raha ohjautuu epämääräisesti jaettavaksi rahaksi. Ehdotuksen mukaan se ohjautuu sekä rovastikunnalliseksi poolirahaksi että tarveharkintaiseksi määrärahaksi.

Emme kannata poolirahoitusta. Se on johtamisen kannalta ongelmallista. Sopimuksenvarainen yhteistyö onnistuu usein kahden kumppanin kesken, harvemmin laajemmissa yhteyksissä. Rovastikunnassamme on viisi seurakuntaa. Päättävä kokoonpano poolirahoitukselle olisi siis 10 henkeä (neuvoston vpj ja kirkkoherrat). Kuka valmistelee tai esittelee asiat? Miten hankkeiden seuranta järjestetään?

Poolirahoituksen päätöksenteko lisää hallinnon ja byrokratian määrää ja on ylimääräinen hallinnon taso. Esim. rovastikunnan seurakuntien jo nyt yhdessä toteuttama työ onnistuu hyvin ilman tätä hallinnon väliporrasta, mm. alueviestijämalli, Helsingin urkukesä tai Gospel Helsinki.

Emme kannata tarveharkintaista määrärahaa. Esityksessä se luetaan seurakunnille suunnattavaan rahapottiin mukaan, vaikka päätöksen määrärahan saajista tekee yhteinen kirkkoneuvosto. Ehdotetussa mallissa seurakuntien päätösvaltaa siirretään käytännössä YKN:lle.

Kyseenalaistamme myös projektirahoituksen kasvavan tarpeen. Projektien hyvät tulokset eivät jää pysyviksi toiminnoiksi projektin päättyessä, vaikka niin toivottaisiinkin. Ja toisaalta Itä-Helsingissä jatkuvaa diakonian tarvetta rahoitetaan projekteilla. Rahat tulisi osoittaa suoraan seurakuntaan, jos ne ovat seurakunnalliseen toimintaan tarkoitettuja. Yllättäviin tarpeisiin ja yhteisille palveluille tarkoitettuihin projekteihin riittää hyvin ½ miljoonaa euroa vuosittain.

Tuomiokirkkoseurakunnan osalta ongelmallista koko Rohkeasti yhdessä –projektin kannalta on ollut myös se, että seurakunnalla ei ole omaa edustaa YKN:ssä. YKN:n iltakouluja pidetään ilman kirkkoherroja, joten seurakunnassamme ei ole mahdollisuutta saada tietoa asioiden valmistelusta. Näin on ollut jo kahden valtuustokauden ajan. Helsingin ydinkeskustan ja Helsingin toiseksi suurimman seurakunnan kannalta tämä ei ole kestävä tilanne.

Nyt ehdotetussa esityksessä Tuomiokirkkoseurakunnan saama uuden mallin mukainen kokonaiskehys pieneni aiemmasta 563 403 €, vaikka siihen on sisällytetty uuden mallin mukainen keskustamääräraha. Näin suuri ero aiempaan verrattuna johtuu sisäisten tilavuokrien laskutavan muutoksesta. Jos halutaan turvata keskustan työ, tulee keskustamäärärahan prosenttiosuutta kasvattaa tai toisaalta miettiä sisäisten vuokrien kompensaatiota keskustan koko Helsinkiä palveleviin kirkkoihin.

Tuomiokirkkoseurakunnalla on tulevaisuudessa mahdollisuus saada turistityöstä tuloja. Seurakunta on koronapandemian vuoksi tehnyt tappiota turistityön tulojen menetyksen vuoksi. Seurakunnan säästöt on tappioiden vuoksi syöty.

Kun Tuomiokirkkoseurakunnan turistityö alkaa jälleen tuottamaan, tuotolla tulee ensin kattaa aiempien vuosien turistityön alijäämä ja sen jälkeen kehittää turistityötä. Tämän jälkeen Tuomiokirkkoseurakunnan saamaa erityismäärärahaa tai tulonsiirtoa voidaan osittain rahoittaa myös mahdollisilla turistityön tuotoilla.

Tulee kuitenkin ottaa huomioon, että Tuomiokirkossa on paljon enemmän toimintaa hiippakunnan pääkirkkona kuin esim. Temppeliaukion kirkossa, joten turistityön tulot eivät tule olemaan yhtä suuret. Suomenlinnan turistityötä tulee ensin kehittää, jotta sieltä saataisi merkittävästi tuottoja.

3. Onko ehdotus seurakunnille osoitettavan määrärahan uusista jakoperusteista mielestänne oikeudenmukainen ja käytetäänkö siinä mielestänne oikeita kriteereitä ja painotuksia? Mikäli ei, mitä kohtaa perusteista tulisi mielestänne muuttaa, millä tavalla ja miksi? (liittyy YKN:n ehdotukseen nro 5)

Tuomiokirkkoseurakunta katsoo, että ehdotettu jakoperuste, jossa alueella asuvien määrän painotus on 35% ja jäsenten määrän painotus on 65%, on hyvä. Samoin Helsingissä tärkeän ikäryhmän 0-29 vuotiaiden määrän painotus on kannatettavaa.

Tuomiokirkkoseurakunnan saama erityislisän suuruus ei tule riittämään, kun katsotaan kaikkia Rohkeasti yhdessä –prosessin sisältämiä muutosehdotuksia. Tätä on perusteltu jo vastauksissa, jotka on annettu kysymyksiin 1 ja 2. Tarvitaan joko erityislisän reilua korottamista tai esimerkiksi Tuomiokirkon ja Suomenlinnan kirkon irrottamista sisäisten tilavuokrien kokonaisuudesta, jotta koko Helsinkiä palveleva keskustan toiminta voidaan turvata. Koska meillä ei ole tarkkoja laskelmia uusista todellisista kokonaiskuluista, emme tiedä onko edellä oleva ehdotus relevantti vai ei.

4. Onko ehdotus sisäisten vuokrien uusista määräytymisperusteista mielestänne selkeä ja tasapuolinen? Mikäli ei, miten määräytymisperusteita tulisi mielestänne muuttaa ja miksi? (liittyy YKN:n ehdotukseen nro 6)

Tuomiokirkkoseurakunta katsoo, että uudet sisäisten vuokrien määräytymisperusteet ovat yksinkertaiset, läpinäkyvät ja selkeät. Tämä on hyvä suunta.

Tuomiokirkkoseurakunta tarvitsee tarkat laskelmat tilakohtaisista kustannuksista, ennen kuin pystyy hahmottamaan uusien määräytymisperusteiden todelliset vaikutukset seurakunnan talouteen.

Nyt laskettu mallinnus osoittaa, että uudet määräytymisperiaatteet kohtelevat seurakuntia hyvin eri tavalla. Joukossa on seurakuntia (mm. Haaga ja Lauttasaari), joiden toimintaan jäävät rahat nousevat satoja tuhansia euroja. Molemmissa seurakunnissa on juuri remontoidut kirkot käytössään, jolloin tiloihin ei tule tulevina vuosina juurikaan kohdistumaan uuden mallin mukaisia kertaluonteisia käyttötalousmenoja. Jos korjaukset lisätään poistoina tulevina vuosina, tulee tehdä mallinnus, mitä se seurakunnittain tarkoittaa. Myös Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkojen investointeina toteutetut korjaukset tulisivat silloin seurakuntamme poistoihin. Mallinnuksia tulee tehdä useampia, jotta nähdään, mitä ehdotukset tosiasiallisesti taloudellisesti tarkoittavat.

Tuomiokirkkoseurakunnan osalta uusi malli romahduttaa talouden, sillä se vie seurakunnalta pois 1.4 miljoonaa euroa tilarahaa, jota seurakunta on saanut kirkkosalitiloistaan. Keskustaseurakuntalisän uusi laskentamalli ei korvaa menetettyä tilarahaa.

Keskustaseurakunnan alueella ovat Agricolan kirkko, Suomenlinnan kirkko, Tuomiokirkko, Vanha kirkko ja Hyvän toivon kappeli Jätkäsaaressa. Nämä kirkot ehdotetaan kiinteistöstrategiassa säilytettäväksi. Säilyttäminen onkin viisautta, sillä tilojen käyttöaste on korkea ja tilat palvelevat erinomaisesti koko pääkaupunkiseutua.

Uuden mallin mukaan seurakunnan tulee varautua kertaluonteisiin korjausmenoihin. ”Seurakunnilla on mahdollisuus varautua korjauksiin etukäteen ja toisaalta käyttää aiempien vuosien säästöjään.” Tuomiokirkkoseurakunnan viidessä kirkossa tällaisia kertaluonteisia korjausmenoja on vuosittain (viimeksi mm. invahissi Vanhaan kirkkoon ja penkkirivin poisto esteettömyyden vuoksi Tuomiokirkossa). Seurakunnassa ei kerry uuden laskentamallin mukaan sellaisia säästöjä, joilla se voisi kattaa kertaluonteiset menot viiden kirkon ja kahden kappelin osalta.

Jos tämä uusi ehdotus sisäisten vuokrien määräytymisperusteista otetaan käyttöön sellaisenaan, Tuomiokirkkoseurakunnan tulee luopua kirkoistaan. Keskustaseurakunnan tilakysymystä ei tule tarkastella pelkästään paikallisseurakunnan näkökulmasta käsin, sillä keskustakirkkojen sulkemiset vaikuttavat koko pääkaupunkiseudun ihmisten kirkkovierailuihin.

Tuomiokirkko on koko Helsingin hiippakunnan pääkirkko, valtiovallan ykköskirkko ja siellä tapahtuva toiminta palvelee pääsääntöisesti muita kuin paikallisseurakuntalaisia. Tulisiko miettiä vaihtoehtoa, jossa paikallisseurakunnalta ei perittäisi sisäistä tilavuokraa Tuomiokirkon ja Suomenlinnan kirkon osalta? Valtio maksaa avustusta seurakuntayhtymälle sekä hautausmaiden ylläpidon että myös kulttuurihistoriallisesti tärkeiden rakennusten ylläpitoon.

Sisäiset tilavuokrat ovat niin merkittävä osa seurakuntien taloutta, että tämä asia tulee laskea ja mallintaa huolella. Jos sitä ei ehditä tehdä tänä vuonna valmiiksi, voidaan uusi malli ottaa käyttöön myös vuonna 2024.

Ehdotettu sisäisten tilavuokrien malli tarkoittaa, että sopimus Agricola –projektista on purettava tai sitä on muutettava. Agricola-projektin idea on se, että kaikki eri sopijaosapuolten kirkossa järjestämä toiminta kuuluu projektiin. Seurakuntayhtymä on Tuomiokirkkoseurakunnan jälkeen projektin toiseksi suurin rahoittaja. Sen osuus muodostuu perimättä jätetyistä sisäisistä vuokrista. Uuden mallin mukaisesti Tuomiokirkkoseurakunnalta kuitenkin perittäisiin Agricolan kirkon sakraalitilasta sisäistä tilavuokraa.

Ehdotuksen nro 7 ”Ehdotus toimintatuottojen lisäämiseksi” tärkeyden Tuomiokirkkoseurakunta haluaa erityisesti nostaa esille.

”Markkinointi- ja myyntiyksikköä ehdotetaan käynnistettävän projektina, ABC-projektimallin mukaisesti ja kehittämäisrahalla rahoitettuna. Projektin kestoksi työryhmä ehdottaa 2022-2026. Projektin päättyessä tehdään arviointi ja päätös sen jatkamisesta seurakuntayhtymän pysyvänä toimintona.” (s.52)

Tuomiokirkkoseurakunta kannattaa lämpimästi tämän yksikön perustamista, mutta ei kannata sen sijoittamista seurakuntayhtymään, jolloin yhtymän yksiköiden ja työntekijöiden määrä jälleen lisääntyisi.

Ehdotamme, että markkinointi- ja myyntiyksikkö perustetaan Tuomiokirkkoseurakuntaan. Tuomiokirkkoseurakunnan alueella ovat Tuomiokirkko, Suomenlinnan kirkko, Kampin kappeli ja Hietaniemen hautausmaa. Teemme jo nyt yhteistyötä Helsingin matkailun ja Töölön seurakunnan kanssa. Markkinointi- ja myyntiyksikkö tekee luontevasti yhteistyötä muiden seurakuntien ja yhtymän yksiköiden kanssa myös paikallisseurakunnasta käsin.

Yhteisten palveluiden ja seurakuntien työnjako

5. Palvelevatko yhteistyön teesit muutosprosessia? Mitkä teesit ovat mielestänne tärkeimmät? (liittyy YKN:n ehdotukseen / loppuraportti sivu 12 ”Yhteistyön teesit”)

Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvosto katsoo, että yhteistyön teesit ovat hyvin yleisluonteisia. Sinänsä teesien sisällöt ovat kannatettavia.

Teesien luoma mielikuva seurakunnasta on vieras. Sisempi kehä kuvaa helsinkiläisiin liittyviä teesejä. Niissä puhutaan työntekijöistä sanalla me, me työntekijät palvelemme ja seurakuntalaiset ovat asiakkaita. Tuomiokirkkoseurakunnan strategian ytimenä ovat Toivon yhteisöt, joita seurakunnassamme on lukuisia ja hyvin eri kokoisia. Toivon yhteisöt eivät ole asiakkaitamme, vaan juuri heistä muodostuu seurakunta. Yhdessä me olemme me.

Tärkeimmät teesit ovat:

1. Tuomme helsinkiläiset keskiöön

2. Teemme selkeät ja totuudelliset palvelulupaukset ja sitoudumme niihin

5. Muotoilemme palvelumme yksinkertaisiksi, helppokäyttöisiksi ja ymmärrettäviksi.

Tuomiokirkkoseurakunta toteaa, että seurakuntien ja yhteisten palveluiden välisen työjaon muutosprosessissa tulee kiinnittää huomiota siihen, että työntekijämäärien tasapaino yhtymän ja seurakuntien välillä on vinoutunut. Resursseja tulee painottaa seurakuntiin.

6. Palveluiden priorisointi: palveluiden priorisointia lähdetään toteuttamaan yhteisten palveluiden osalta jo syksyllä. Prosessi tähtää joidenkin toimintojen vähentämiseen tai jopa kokonaan nykymuodossa tekemättä jättämiseen Helsingin seurakuntayhtymän toimesta. Mitä palveluja olisi erityisen tärkeää seurakuntien näkökulmasta säilyttää yhteisissä palveluissa? (liittyy YKN:n ehdotukseen / loppuraportti sivu 11 ”Toimenpiteet, aikataulut ja mittarit”)

Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvosto yhtyy Yhteisten palveluiden ja seurakuntien työnjako –asiantuntijaryhmän tavoitetilaan vuodelle 2023 (s.61):

”Seurakunnat ovat kirkon perusyksikkö. Yhteiset palvelut mahdollistavat tätä työtä asiantuntijaorganisaationa. Työnjako on kaikille selkeä ja sitä päivitetään jatkuvasti. Yhteisissä palveluissa säilytetään ne toiminnot, joiden hoito yhteisesti on joko välttämätöntä, vaikuttavinta tai edullisinta.”

Asiantuntijaryhmän työn lähtökohta oli olemassa oleva perussääntö sekä suunniteltu perussääntö (perustelevan muistion liite 1, Liitteet s.110). Seurakuntaneuvoston mielestä perussäännön uusiminen on niin perustavaa laatua oleva asia, että se olisi tullut nostaa Rohkeasti yhdessä –prosessissa selkeämmin esille.

Seurakunnat päättävät perussäännöstä. Jos perussäännön uusimisesta on olemassa prosessiaikataulu, sitä olisi tullut avata Rohkeasti yhdessä –prosessissa tarkemmin. On melko outoa, että seurakunnat saavat tiedokseen suunnitellun perussäännön yhden työryhmän muistion liitteenä. Tosin sama ongelma koskee koko Rohkeasti yhdessä –materiaaleja (mm. kiinteistöjen luopumislistaus). Tämä kaikki kertoo vain liian nopeasta valmistelusta ja hätäisesti tehdystä työstä.

Seurakuntaneuvosto toteaa, että luontaisesti seurakuntayhtymälle kuuluvia tehtäviä ovat yleis-, talous- ja henkilöstöhallinnon tehtävät (osittain), keskusrekisteri, asianhallinta, arkistotoimi, tietohallinto, hautaustoimi, kiinteistö- ja rakennustoimi (osittain), irtaimistoasiat (osittain) sekä urkuhankinnat ja merkittävät kuvataidehankinnat.

Suunnitellun perussäännön pykälän 4 kohta B (Liitteet s.112) pitää sisällään seurakunnalliseen toimintaan liittyvät yhteisiksi sovitut tehtävät. ”Seurakuntayhtymä vastaa ja hoitaa itse tai seurakuntien kanssa yhteisen kirkkovaltuuston hyväksymissä ohje-, johto- ja toimintasäännöissä määrätyllä tavalla seuraavat asiat.”

Pykälässä 4B kohdissa 1-5 on yhteisesti hoidettavia tehtäviä (yhteinen viestintä, kasvatuksen yhteisiksi sovitut tehtävät (lueteltu erikseen) ja oppilaitostyö, diakonian yhteiseksi sovitut tehtävät (lueteltu erikseen), sielunhoidon yhteisiksi sovitut tehtävät, joihin kuuluvat ainakin perheneuvonta ja sairaalasielunhoito, yhteinen tilastointi ja tutkimus sekä toimintaympäristön muutosten ennakointi). Seurakuntaneuvoston mielestä lähtökohtana voisi pitää sitä, että yhteisen seurakuntatyön hengellinen työ siirrettäisiin seurakuntiin siten, että yhteisessä seurakuntatyössä hoidetaan vain ne hengelliset tehtävät, jotka vaativat sopimuksen toisen kumppanin kanssa (esim. Helsingin kaupunki, Yliopisto tai HUS).

Tuomiokirkkoseurakunta toteaa, että Rohkeasti yhdessä –prosessissa käsittelyjärjestys on erikoinen. Kysymyksessä 7 ehdotetaan jo hyvinkin yksityiskohtaisia yhteistyön muotoja, vaikka perussopimusta ei ole käsitelty yhdessä lainkaan.

Seuraavat kohdat pykälässä 4B (perussääntöehdotuksessa uusina kohdat 6,8 ja 9) kaipaavat seurakuntaneuvoston mielestä ehdottomasti tarkempaa avaamista ja keskustelua:

6. sosiaalieettisen ja yhteiskunnallisen toiminnan ja vaikuttamisen ohjaus;

7. yhteisistä talousarvioista myönnettävistä lähetys- ja kansainvälisen avun sekä seurakuntien ja yhteisten tehtävien tukemiseen tarkoitetuista projekti- tai muista avustusmäärärahoista päättäminen;

8. muut yhdessä sovitut tapahtumat ja tehtävät sekä ajankohtaisiin ilmiöihin reagoiminen;

9. seurakuntien yhteisiksi sopimiin tehtäviin liittyvä suunnittelu, kehittäminen, koulutus, ohjaus ja koordinointi.

Tuomiokirkkoseurakunta ehdottaa, että käynnistetään perussäännöstä avoin valmistelu seurakuntien kanssa. Tällainen valmistelu olisi tullut jo aloittaa ennen toimenpiteiden esittämistä.

Samoin tulee käynnistää avoin keskustelu seurakuntien yhdistymisistä, ei vain seurakuntien välisestä mahdollisesta yhteistyöstä. Nykyinen seurakuntayhtymän organisaatiorakenne vahvistaa seurakuntayhtymän päätösvaltaa ohi seurakuntien. Jos seurakuntia olisi vähemmän (4-8 kpl), voisivat kirkkoherrat osallistua YKN:n ja YKV:n kokouksiin ja joka seurakunnasta olisi YKN:ssa vähintään yksi edustaja. Näin päätösten valmistelu, toimeenpano ja niihin sitoutuminen olisi selkeämpää ja avoimempaa. Tällainen on normaali tilanne Suomen muissa seurakuntayhtymissä. Esimerkiksi Espoossa, Vantaalla tai Tampereella ei ole näin pieniä seurakuntia kuin Helsingissä.

Helsingin toiseksi suurimmalla seurakunnalla Tuomiokirkkoseurakunnalla ei ole ollut kahteen kauteen edustajaa YKN:ssa, mikä on muualta Suomesta katsottuna käsittämätön tilanne.

Seurakuntaneuvosto toteaa, että olisi tarvittu myös lisää tietoa siitä, mitä kaikkia yksiköitä yhtymässä on, keitä siellä työskentelee ja mitä he tekevät. Jos puhutaan palveluiden karsimisesta, tulisi ensin tietää kuinka paljon henkilöitä ja missä työskennellään. Rohkeasti yhdessä -materiaali ei ole riittävää tämän asian kriittiseen arviointiin.

7. Toimenpide-ehdotukset: Ovatko toimenpide-ehdotukset mahdollisia toteuttaa annetun aikataulun mukaan? Halutaanko lisäyksiä/muutoksia toimenpide-ehdotuksiin? (liittyy YKN:n ehdotuksiin nrot 11-23)

Tuomiokirkkoseurakunta toteaa, että toimenpide-ehdotuksia on koko Rohkeasti yhdessä –paketissa esitetty 71. Yhteisten palveluiden ja seurakuntien työnjako –osiossa näitä toimenpide-ehdotuksia on 12 ja näiden lisäksi 13 työalakohtaista ehdotusta. Nopeasti valmistelut ehdotukset ovat vaatineet tuhansien tuntien työpanoksen.

Seurakunnalle annetulla aikataululla on mahdotonta ottaa perustellusti kantaa kaikkiin toimenpide-ehdotuksiin. Toimenpiteet ovat keskenään hämmentävän erimitallisia. Ne pitävät sisällään erittäin merkittäviä seurakunnan talouteen liittyviä ratkaisuja ja sitten toisaalta vaikutuksiltaan hyvinkin pieniä ratkaisuja.

Tuomiokirkkoseurakunnan mielestä tällainen valmistelu ei anna hyvää kuvaa Helsingin seurakuntayhtymän päätöksenteosta. Päättäjät eivät voi tällä valmistelulla ja aikataululla tehdä harkittuja päätöksiä, jotka aidosti kantavat tulevaan ja varmistavat toimintaedellytysten turvaamisen.

Seurakuntaneuvoston mielestä seuraavat toimenpiteet ovat tarpeellisia:

14. Nopean ilmiöihin reagoinnin toimintamalli

16. Yhteisten asioiden valmistelun selkeyttäminen ja laadullinen parantaminen

18. Kirkkoherranvirastojen uusi työmalli

19. Milleniaalikysymykseen tarttuminen yhteisesti yhteisten palveluiden ja seurakuntien kesken

20. Alueviestijämalli käyttöön koko Helsinkiin

22. Yhteinen vuosisuunnitelma yhteisille toimille

Tuomiokirkkoseurakunta näkee ongelmallisena ehdotuksen 13. Sopimuksen varaisen yhteistyön laajentaminen. Sopimuksen varainen yhteistyö toimii parhaiten, kun osapuolia on kaksi tai muutama, hyvänä esimerkkinä esim. oppilaitostyö tai sairaalasielunhoito. Ehdotuksessa on esimerkkinä käytetty Sairaan tuki –yhteistyö, joka ei seurakunnan näkökulmasta toiminut johtamisen, vastuiden tai tiedonkulun kannalta hyvin.

Ehdotus 17. Tuetaan seurakuntien profiloitumista alueellisella toiminnalla osoittaa, miten seurakuntien määrän väheneminen olisi toivottavaa sekä helsinkiläisten että seurakuntien kannalta. Tuomiokirkkoseurakunta on syntynyt 4 yhdistyneestä seurakunnasta ja kirkkomme ovat profiloituneet. Tuomiokirkkoseurakunta ei kannata rovastikuntamallin synnyttämistä. Se tuo lisää hallintoa ja valta, vastuut sekä johtaminen ovat epämääräisiä. Tästä on kokemusta mm. Talo-projektissa. Sen sijaan seurakunnat tekevät jo nyt hyvää sopimuksenvaraista yhteistyötä rovastikunnan sisällä ilman erillistä rovastikunnallista mallia (Helsingin urkukesä, Gospel Helsinki, aikuisrippikoulun ja sururyhmien koordinointi jne.).

Ehdotukseen 17 liittyvät Varustamot on esimerkki siitä, kuinka uutta toimintaa on synnytetty yhteisten palveluiden sisälle. Tällaiset toiminnot tulisi syntyä seurakunnista käsin, yhteistyössä yhteisten palveluiden kanssa, eikä luomalla päällekkäisiä rakenteita. Tällä hetkellä Varustamoissa on töissä keskikokoisen seurakunnan verran henkilöitä, jotka ovat suurelta osin yhtymän palkkalistoilla olevia työntekijöitä. Onko rakenne oikea? Diakoniatyö on seurakunnan perustoimintaa ja esim. Tuomiokirkkoseurakunnasta katsottuna Varustamojen yhteys diakoniakeskukseemme Annankulmaan tai diakoniaruokailuihimme on hyvin vähäistä. Ehdotuksessa esitetään perustettavaksi Etelä-Helsinkiin Varustamo. Miten paikallisseurakunnat linkittyvät tähän prosessiin?

Ehdotus 18. Kirkkoherranvirastojen uusi työmalli on hyvin kannatettava ehdotus. Tuomiokirkkoseurakunta pitää ehdotusta esimerkkinä hyvästä valmistelusta. Työryhmässä on ollut mukana seurakunnan työntekijöitä ja heitä on kuultu. Päätöksissä ei kiirehditä, vaan prosessi tehdään hallitusti: ”Pilotoinnin avulla nähdään, miten mallit konkreettisesti toimivat. Pilotointiin tulee varata riittävästi aikaa ja arviointiprosessin tulee olla perusteellinen. Pilotointiin tulee ottaa mukaan erikokoisia seurakuntia ja siinä on huomioitava myös palvelun kaksikielinen toimivuus.”

Ehdotus 23. Työalakohtaiset ehdotukset (12 kpl) ovat sen verran yksityiskohtaisia, että lausuntoaikataulun puitteissa seurakuntaneuvosto ei ehdi niihin perehtymään tarkemmin. Vapaaehtoistyön tukemisen ja kehittämisen tärkeyden haluamme kuitenkin nostaa näistä ehdotuksista esille.

Henkilöstösuunnitelma

8. Millä priorisoinneilla/ toimenpiteillä edistetään parhaiten vuoden 2023 tavoitteiden toteutumista? Ehdotettu -8 % toimintakatteen leikkaus edellyttää väistämättä myös henkilöstökulujen vähentämistä. Mitä näkökulmia tässä tulisi erityisesti ottaa huomioon? (liittyy YKN:n ehdotuksiin nrot 24-49)

Tuomiokirkkoseurakunta katsoo, että henkilöstön määrän supistaminen on väistämättömästi edessä. Seurakunnissa on jo aiempina vuosina tehty henkilövähennyksiä. Tarkastelun vuoksi olisi hyvä saada kerättyä tieto viimeiseltä 10 vuodelta, paljonko henkilöstöstä on luovuttu seurakunnissa verrattuna seurakuntayhtymän yksiköihin.

Kirkon perusyksikkö on seurakunta ja seurakuntayhtymä yksiköineen on palveluorganisaatio seurakunnille. Hengellinen työ on kirkon ydintä ja sitä tekevät seurakunnat ja perussopimuksella määritellyt työalat seurakuntayhtymässä. Henkilöstösuunnitelmaa tehtäessä tämä on lähtökohta.

Tuomiokirkkoseurakunta toteaa omalta osaltaan, että henkilöstökulujen vähentäminen keskustaseurakunnassa vaikuttaa vääjäämättä kaikkiin helsinkiläisiin. Suuret sisäiset tilavuokrat ja keskustamäärärahan pieneneminen vuosien myötä ovat vaikuttaneet sen, että Tuomiokirkkoseurakunnassa on keskimääräistä vähemmän työntekijöitä kuin muissa Helsingin seurakunnissa.

Viiden kirkkomme käyttöasteet ovat korkeat ja siksi henkilöstöstämme yli 30% on suntioita, jotka siivoavat tilat ja palvelevat käyttäjiä. Henkilöstöstä luopuminen kohdistuisi suntioihin, sillä muilla työaloilla on jo minimihenkilöstö. Suntioiden vähentäminen tarkoittaa yksittäisen kirkon tai yksittäisten tilojen sulkemista (esim. Tuomiokirkon krypta suljettaisiin ma-pe tai tarjolla olevien vihkiaikojen vähentämistä). Toisaalta keskustan tilojen sulkeminen on vastoin sekä seurakuntamme että seurakuntayhtymän strategiaa palvella helsinkiläisiä, jotka haluavat ydinkeskustan kirkkoihin tulla. Tämä haaste ei ole vain paikallisseurakunnan ongelma, vaan se tulee ratkaista yhdessä.

9. Mitkä toimenpiteistä palvelevat parhaiten strategialähtöisen henkilöstösuunnittelun onnistumista? Mitkä olisivat ne riittävät resurssit, joita muutoksen johtamiseen tulisi suunnata? (liittyy YKN:n ehdotuksiin nrot 24-49)

Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvosto toteaa, että tulee ryhtyä konkreettisiin toimenpiteisiin sen suhteen, että Helsingissä tulevaisuudessa olisi vähemmän hallinnollisia yksiöitä. Emme siis kannata s. 96 esitetystä kolmesta skenaariosta yhtäkään.

Tuomiokirkkoseurakunta haluaa tuoda esille huolensa siitä, että seurakuntien määrän vähenemistä ei olla otettu keskusteluun, vaikka asia on ollut ilmassa vuosikaudet. Myös Rohkeasti yhdessä –projektin ensimmäisissä tilannehuonetyöskentelyissä tuli tärkeimmäksi lopputulokseksi, että hallinnollisia yksiköitä tulisi olla vähemmän. Tätä mieltä olivat sekä luottamushenkilöt että työntekijät.

Perusteluna toimettomuudelle kerrotaan sivulla 97, että seurakuntarakenteiden muutoksiin perustuvin ratkaisuin ei voida riittävän nopeasti edistää henkilöstön joustavaa sijoittumista Helsingin alueelle. Rohkeasti yhdessä –projektia edelsi Toimintakulttuurin muutos vuosina 2015-2018. Myös silloin vastaus seurakuntien yhdistämisprosessin edistämiselle oli, ettei siihen ole hukattavissa aikaa. Töölön ja Meilahden yhdistymisprosessi kesti kaksi vuotta, ne yhdistyivät vuonna 2019.

Nyt on meneillään muutamia seurakuntien yhdistämishankkeita, mutta selvyyttä asiasta ei ole, koska asiasta ei puhuta. Helsingin seurakuntien rakenneuudistus tapahtuu epämääräisesti, ei hallitusti. Vertailun vuoksi Espoossa tai Vantaalla ei ole näin pieniä seurakuntia kuin meillä.

Helsingin seurakuntien tulevaisuuden ja strategialähtöisen henkilöstösuunnittelun onnistumisen kannalta Helsingissä tulisi olla 4-8 seurakuntaa. Tällöin kirkkoherrat voisivat aina osallistua yhteisen kirkkoneuvoston ja –valtuuston kokouksiin. Päätösten valmistelu ja toimeenpano olisi yksinkertaisempaa. Voimavaroja vapautuisi 20 seurakunnan hallinnosta työhön, jota varten kirkko on olemassa.

Ehdotuksiin 42 ja 43 (Kirkkoherrainvirastojen ja yhteisen palveluiden, ml. Varustamojen, diakoniakeskusten, sisäisen palveluvalikoiman laajentaminen, sekä Alueelliset osaamiskeskukset / profiloituminen) liittyen seurakuntaneuvosto toteaa, että Tuomiokirkkoseurakunnalla on näistä kokemusta. Yli 20 vuotta sitten neljä keskustan seurakuntaa yhdistyivät yhdeksi seurakunnaksi. Kappalaiset johtavat nyt entisiä seurakuntia ja yksi kirkkoherra hoitaa hallinnon. Mm. diakoniatyöntekijät ovat voineet erikoistua päihderiippuvaisiin, vanhuksiin tai mielenterveyskuntoutujiin, kun aiemmin kaikki hoitivat kaikkea. Myös hallinnon työntekijät ovat voineet erikoistua. Henkilöstössä on jo nyt enemmän osaamista kuin sitä hyödynnetään. Isommissa seurakunnissa pystyttäisiin hyödyntämään helpommin yhteistä osaamista.

Tärkeää ehdotuksissa 42 ja 43 on se, että seurakunnallisten toimintojen perusyksikkö on seurakunta, ei seurakuntayhtymä. Mm. Varustamojen kehittämisen olisi tullut lähteä seurakunnista käsin.

Seuraavat toimenpide-ehdotukset palvelevat parhaiten:

24. Henkilöstöprosessin kuvaaminen ja kehittäminen

25. Rekrytointiprosessin kehittäminen ja henkilöstöosaston tuki rekrytoinneissa

• Resurssien vähentyessä onnistuneiden rekrytointien merkitys kasvaa.

27. HR-kumppanuusmallin pilotointi yhtymässä, toteutus yhteiskehittämishankkeena

• Hyvin toimivat HR-palvelut ovat seurakunnalle erittäin tärkeä seurakuntayhtymän palvelu.

28. Verkostomainen henkilöstöasioiden kehittäminen ja hoitaminen, ”Stadin HR”

29. KIPA2, uuden HR ja HRD-järjestelmän käyttöönotto

40. Sisäisten työmarkkinoiden edistäminen sekä työnkierron rakenteiden ja mallien luominen

42. Kirkkoherranvirastojen ja yhteisten palvelujen, ml. Varustamojen (diakoniakeskusten) sisäisen palveluvalikoiman laajentaminen

43. Alueelliset osaamiskeskukset / profiloituminen

46. Linjataan seurakuntayhtymän sisäiseen työnjakoon liittyviä kysymyksiä, tehdään mahdolliset ulkoistamis- tai luopumispäätökset

47. Digitaalisten työvälineiden käyttöönoton suunnitelma ja tiekartta

49. henkilöstön hyvinvoinnin ja osaamisen varmistaminen kaikissa tilanteissa

• Koronan jälkeen ja leikkauspäätösten edessä on tärkeä keskittyä toimenpiteisiin, jotka edesauttavat työntekijöiden jaksamista ja hyvinvointia.

• Henkilöstökyselyt kahden vuoden välein kannatettavaa, samoin esimiesten arvioinnit.

10. Toimenpide-ehdotukset: Ovatko toimenpide-ehdotukset mahdollisia toteuttaa annetun aikataulun mukaan? Halutaanko lisäyksiä/muutoksia toimenpide-ehdotuksiin? (liittyy YKN:n ehdotuksiin nrot 24-49)

Tuomiokirkkoseurakunta toteaa, että henkilöstösuunnitelma on sellaisenaan hyvä ja kannatettava. Tavoitteet ovat melko ylätasoisia ja toimenpide-ehdotukset osittain niistä irrallisia.

Henkilöstösuunnitelmasta puuttuu lähes kokonaan näky seurakuntalaisten ja luottamushenkilöiden osaamisen kartoittamisesta, moniosaamisesta ja käyttöönottamisesta. Heidän panoksensa on tarpeen ottaa huomioon ainakin ehdotuksissa 31, 33 ja 39. Seurakuntaneuvosto haluaa kiinnittää huomiota myös siihen, että pelkkien tutkintojen määrä ei kerro moniosaamisesta.

Tavoitteiden toteutumisaikataulu on hyvin haastava, kun päämääräksi asetetaan vuosi 2023, jolloin henkilöstöön tulee kohdistumaan suuri leikkauspaine.

Ehdotukseen 47 liittyen seurakuntaneuvosto toteaa, että digitalisaatioprosessi ja uusi toiminnanohjausjärjestelmä tulee olemaan vääjäämätön ja suuri prosessi, joka koskettaa jokaista työntekijää. Tälle prosessille tulee antaa kaikki tuki myös seurakuntayhtymän henkilöstöhallinnon osalta.

Tällä hetkellä seurakunnissa on kokemus siitä, että on hyvin monta erilaista yhtymän johtamaa prosessia päällekkäin, mikä työllistää henkilöstöä laajasti. Myös Pomoboxin kautta tuleva esimieskoulutuksen määrä koetaan välillä liian runsaaksi. Henkilöstöllä on jo koulutussuunnitelmissa sovittuja koulutuksia ja Pomoboxin koulutukset tulevat tähän päälle. Suunnitelmallisuuden vuoksi olisi hyvä, jos tiedot koulutuksista tulisivat puoli vuotta aiemmin. Näin ne olisi mahdollista sovittaa työpäiviin.

Kirkon henkilöstön palkat ovat jääneet täysin jälkeen muun yhteiskunnan palkkakehityksestä. Helsingin seurakuntayhtymän palkkataso on matalampi kuin muualla Suomessa tai naapurikaupungeissa. Tällä asialla on merkitystä työhyvinvoinnin osalta, kun henkilöstö vähenee ja työtehtävät lisääntyvät. Mutta erityisesti palkalla on merkitystä rekrytoinneissa. Syksyllä 2021 julkaistun tutkimuksen mukaan kirkon työn vetovoimaisuus ja houkuttelevuus on romahtanut.

Kiinteistö- ja toimitilastrategia

11. Mitä mahdollisia muutoksia / lisäyksiä laadittuun kiinteistö- ja toimitilastrategiaan tulisi mielestänne tehdä? (liittyy YKN:n ehdotuksiin nrot 50-60)

Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvosto toteaa, että Helsingin seurakuntayhtymän kiinteistökannan vähentäminen on välttämätöntä, jotta taloutta voidaan tasapainottaa. Toisaalta kiinteistökannan vähentäminen 25%:lla vuoteen 30 mennessä vaikuttaa epärealistiselta. Helsingin kasvavat alueet tulee huomioida niin, että yli 20 000 asukkaan alueella on ainakin lapsiperheitä palveleva seurakunnan tila. Tämä voi toteutua vaikka Jätkäsaaren kappelin mukaisena ratkaisuna, eli tilana kerrostalon alakerroksessa. Tilaluopumisen jälkeen tulee jokaisessa seurakunnassa olla tilat kirkon ydintoiminnoille. Kaikkien tilaluopumisten osalta tulee tehdä lapsivaikutuksen arviointi.

Erityisen kannatettavaa on näky kirkkojen monikäyttöisyydestä sekä yhteiskäytön kehittämisestä (mm. Agricola-yhteisö s. 121).

Ehdotukseen 54 (Täsmennetään toimitilojen omistus-, hallinta- ja käyttöperiaatteet. s.119) liittyen seurakuntaneuvosto toteaa, että pääsylipputulojen jakamisessa seurakunnan ja seurakuntayhtymän kanssa tulee ottaa huomioon, että tuloista on ennen jakamista vähennetty toimintaan kohdistuneet kulut, mahdolliset aiempien vuosien tappiot ja toiminnan kehittämiseen tarvittavat varat. Varsinainen tuottojen jakosuhde voidaan päättää vasta sen jälkeen, kun kaikki edellä mainittu on tiedossa.

Ehdotukseen 55 (Lisätään panostusta kiinteistökehitykseen s.120) liittyen seurakuntaneuvosto kiinnittää huomiota esitykseen, jonka mukaisesti selkeästi erotellaan investointien kohdentaminen toiminnalliseen tai tuottavaan sijoitustoimintaan. Pääsääntöisesti voitaisiin toimia esityksen mukaan, mutta tulee olla tarvittaessa mahdollisuus käyttää esim. kiinteistökehityksen tuloksena saatavia varoja toiminnallisten kiinteistöjen investointiin. Tätä ajatusta tukee myös ehdotuksen 60 (s.128) lause: ”Sijoituskiinteistövarallisuuden tärkein tehtävä on tuottaa tasaista kassavirtaa seurakunnallisen toiminnan menojen kattamiseen ja seurakunnan käytössä olevien kirkkojen ja muiden toimitilojen ylläpitoon.”

Edelleen ehdotukseen 55 liittyen: Seurakunnan luopuessa toimitilasta sen myynti/vuokrausprosessi tulisi saada välittömästi käyntiin. Myynnin/vuokrauksen toteutumista olisi valvottava ja siitä tulisi raportoida säännöllisesti. Lisäksi tarvitaan prosessikuvauksia erilaisiin tilaluopumisiin, esim. kirkosta luopuminen.

Ehdotukseen 57 (Sisäisen vuokrajärjestelmän kehittäminen) seurakuntaneuvosto toteaa saman vastauksen kuin kysymykseen 4:

”Tuomiokirkkoseurakunta katsoo, että uudet sisäisten vuokrien määräytymisperusteet ovat yksinkertaiset, läpinäkyvät ja selkeät. Tämä on hyvä suunta.

Tuomiokirkkoseurakunta tarvitsee tarkat laskelmat tilakohtaisista kustannuksista, ennen kuin pystyy hahmottamaan uusien määräytymisperusteiden todelliset vaikutukset seurakunnan talouteen.

Nyt laskettu mallinnus osoittaa, että uudet määräytymisperiaatteet kohtelevat seurakuntia hyvin eri tavalla. Joukossa on seurakuntia (mm. Haaga ja Lauttasaari), joiden toimintaan jäävät rahat nousevat satoja tuhansia euroja. Molemmissa seurakunnissa on juuri remontoidut kirkot käytössään, jolloin tiloihin ei tule tulevina vuosina juurikaan kohdistumaan uuden mallin mukaisia kertaluonteisia käyttötalousmenoja. Jos korjaukset lisätään poistoina tulevina vuosina, tulee tehdä mallinnus, mitä se seurakunnittain tarkoittaa. Myös Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkojen investointeina toteutetut korjaukset tulisivat silloin seurakuntamme poistoihin. Mallinnuksia tulee tehdä useampia, jotta nähdään, mitä ehdotukset tosiasiallisesti taloudellisesti tarkoittavat.

Tuomiokirkkoseurakunnan osalta uusi malli romahduttaa talouden, sillä se vie seurakunnalta pois 1.4 miljoonaa euroa tilarahaa, jota seurakunta on saanut kirkkosalitiloistaan. Keskustaseurakuntalisän uusi laskentamalli ei korvaa menetettyä tilarahaa.

Keskustaseurakunnan alueella ovat Agricolan kirkko, Suomenlinnan kirkko, Tuomiokirkko, Vanha kirkko ja Hyvän toivon kappeli Jätkäsaaressa. Nämä kirkot ehdotetaan kiinteistöstrategiassa säilytettäväksi. Säilyttäminen onkin viisautta, sillä tilojen käyttöaste on korkea ja tilat palvelevat erinomaisesti koko pääkaupunkiseutua.

Uuden mallin mukaan seurakunnan tulee varautua kertaluonteisiin korjausmenoihin. ”Seurakunnilla on mahdollisuus varautua korjauksiin etukäteen ja toisaalta käyttää aiempien vuosien säästöjään.” Tuomiokirkkoseurakunnan viidessä kirkossa tällaisia kertaluonteisia korjausmenoja on vuosittain (viimeksi mm. invahissi Vanhaan kirkkoon ja penkkirivin poisto esteettömyyden vuoksi Tuomiokirkossa). Seurakunnassa ei kerry uuden laskentamallin mukaan sellaisia säästöjä, joilla se voisi kattaa kertaluonteiset menot viiden kirkon ja kahden kappelin osalta.

Jos tämä uusi ehdotus sisäisten vuokrien määräytymisperusteista otetaan käyttöön sellaisenaan, Tuomiokirkkoseurakunnan tulee luopua kirkoistaan. Keskustaseurakunnan tilakysymystä ei tule tarkastella pelkästään paikallisseurakunnan näkökulmasta käsin, sillä keskustakirkkojen sulkemiset vaikuttavat koko pääkaupunkiseudun ihmisten kirkkovierailuihin.

Tuomiokirkko on koko Helsingin hiippakunnan pääkirkko, valtiovallan ykköskirkko ja siellä tapahtuva toiminta palvelee pääsääntöisesti muita kuin paikallisseurakuntalaisia. Tulisiko miettiä vaihtoehtoa, jossa paikallisseurakunnalta ei perittäisi sisäistä tilavuokraa Tuomiokirkon ja Suomenlinnan kirkon osalta? Valtio maksaa avustusta seurakuntayhtymälle sekä hautausmaiden ylläpidon että myös kulttuurihistoriallisesti tärkeiden rakennusten ylläpitoon.

Sisäiset tilavuokrat ovat niin merkittävä osa seurakuntien taloutta, että tämä asia tulee laskea ja mallintaa huolella. Jos sitä ei ehditä tehdä tänä vuonna valmiiksi, voidaan uusi malli ottaa käyttöön myös vuonna 2024.

Ehdotettu sisäisten tilavuokrien malli tarkoittaa, että sopimus Agricola –projektista on purettava tai sitä on muutettava. Agricola-projektin idea on se, että kaikki eri sopijaosapuolten kirkossa järjestämä toiminta kuuluu projektiin. Seurakuntayhtymä on Tuomiokirkkoseurakunnan jälkeen projektin toiseksi suurin rahoittaja. Sen osuus muodostuu perimättä jätetyistä sisäisistä vuokrista. Uuden mallin mukaisesti Tuomiokirkkoseurakunnalta kuitenkin perittäisiin Agricolan kirkon sakraalitilasta sisäistä tilavuokraa.”

12. Mikäli yhteisen kirkkoneuvoston selvityslistan mukaiset luopumiset toteutetaan, mitä käyttäjän näkökulmia on otettava huomioon? Mitä mahdollisia ongelmia näette toimintojen siirtämisessä seurakuntayhtymän omistamiin toisiin tiloihin? Mikä omien kiinteistöjen ja toimitilojen merkitys on digitalisoituvassa yhteiskunnassa? (liittyy YKN:n ehdotuksiin nrot 50 ja 51)

Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvosto toteaa, että selvityslistalla oli seurakuntamme osalta kaksi tilaa.

Katajanokan seurakuntakoti on kustannuksiltaan sekä seurakuntayhtymälle että seurakunnalle edullinen kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa oleva entinen 112 neliön huoneisto. Tila on ollut lähinnä lapsiperheiden, kerhojen ja kasteperheiden käytössä. Tilasta luopumisella on lapsivaikutusta. Seurakunta voi luopua tilasta vuoden 2023 alusta tai sovitusti jo vuoden 2022 kesäkuusta. Tila lienee helposti vuokrattavissa eteenpäin. Päätöksessä tulee ottaa huomioon lapsivaikutuksen arviointi.

Meritullin seurakuntatalossa seurakunnalla on käytössä 2. kerros, jossa on iso musiikkisali, kaksi huonetta ja kerhotila sekä 7. kerroksen voimistelusali. Syksyllä 2021 olemme luopuneet Bulevardin tiloista ja siirtäneet Merituliin mm. historiallisen musiikkiarkiston (Maasalo, Merikanto jne.) ja kanttoreiden työtiloja.

Musiikkisalissa kokoontuu iltaisin aikuiskuoroja, iltapäivisin Cantores Minores –poikakuoron stemmaryhmiä ja viikonloppuisin kuoroleirejä tai –seminaareja. Kerhotilassa kokoontuu myös musiikkiryhmiä sekä perhekerho. Voimistelusalia vuokrataan ulos ja käyttäjinä ovat päiväkoti, naisvoimistelijat, ministeriö ja seniorit jne. Kellarissa on Via Crucis –pääsiäisvaelluksen vaate- ja tarvikevarasto. Via Crucis –vaelluksen kymmenet vapaaehtoiset harjoittelevat tammi-huhtikuun ajan voimistelusalissa.

Tilat ovat olleet ympäri kaupunkia tulleiden kuorolaisten käytössä. Tasokkaat kuorot ovat palvelleet säännöllisesti seurakuntamme messuissa, mikä on ollut suuri rikkaus jumalanpalveluselämälle Jos tiloista luovutaan, on kuoroille löydettävä harjoittelutilat. Oman seurakuntamme tiloihin mahtuu oma kamarikuoromme Viva Vox, mutta muissa tiloissamme ja kirkoissamme harjoittelevat jo muut kuorot, joten Meritullin kuorojen tulee löytää harjoitustila toisten seurakuntien tiloista.

Cantores Minores on Tuomiokirkon poikakuoro ja se harjoittelee Meritullin kerroksissa 3, 5 ja 6, jotka eivät ole seurakunnan käytössä. Kuoro tarvitsee silti iltapäivisin myös seurakunnan käytössä olevaa 2. kerrosta. Kuoro on seurakunnan kannalta tärkeä toimija. Vähäpätöistä kirkon kannalta ei ole se, että kuorolaiset kasvavat kiinni jumalanpalveluselämään ja kuorolaisten perheet ystävineen tulevat messuihin, joissa kuoro laulaa.

Kuoro- ja musiikkitoiminta on seurakunnan ydintoimintaa, jos katsotaan kirkkokonserttien kävijöiden määrää jouluisin ja pääsiäisenä. Kuorot harjoittelevat myös klassisia kirkkomusiikkiteoksia, joita halutaan tulla kuulemaan. Kuorotoiminta on myös merkittävä aikuisten harrastustoiminnan muoto, joka on linkittynyt seurakunnan perustoiminnan, messuelämän kanssa. Siksi on perusteltua ajatella, että seurakuntayhtymän tiloista löytyy kuoroille harjoitustiloja. Voimistelusali tuottaa pientä tuottoa seurakunnalle.

Seurakuntaneuvosto kiinnittää huomiota siihen, että Meritullin 2. kerroksen suuri musiikkisali (aiemmin kirkkovaltuuston kokoontumissali) ja 7. kerroksen voimistelusali eivät välttämättä ole niin helposti vuokrattavissa olevia tiloja kuin Meritullin B-porras, joka on rakennettu asuinkäyttöön. Tiloista luovuttaessa päätöksessä tulee ottaa huomioon lapsivaikutuksen arviointi.

Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvosto on halukas löytämään ratkaisuja, kun seurakuntien talosta luovutaan. Emme osaa tehdä konkreettisia ehdotuksia, kun emme tiedä tarpeita. Mutta olemme valmiit keskustelemaan erilaisista vaihtoehtoisista tai mahdollisuuksista.

Digitalisoituvassa yhteiskunnassa tarvitaan vähemmän henkilöstölle tarkoitettuja työtiloja. Sen sijaan lapsille, nuorille ja aikuisille seurakuntalaisille tarvitaan monipuolisia, olohuonemaisia kokoontumistiloja hyvinkin erilaisiin tarpeisiin. Tiloissa on oltava ajantasaiset mahdollisuudet käyttää verkkoa ja kuvantoistolaitteet käytettävissä. Seurakuntamme Agricolan kirkko ja Agricola -liike on jo toistakymmentä vuotta toiminut edelläkulkijana ja esimerkkinä tällaisesta toiminnasta.

13. Kuinka tärkeänä pidätte rippikoulujen järjestämistä omissa leirikeskuksissa? Voidaanko ajatella, että leirit järjestettäisiin aina vaihtuvassa paikassa, vai onko omalla leirikeskuksella rippikouluprosessin kannalta itseisarvoa? (liittyy YKN:n ehdotukseen nro 59)

Tuomiokirkkoseurakunta katsoo, että leirikeskusten ylläpito on kallista. Huonokuntoisista leirikeskuksista on luovuttava ja palvelut voidaan ostaa muilta toimijoilta. Ne leirikeskukset, joita voidaan tuottavasti käyttää ympärivuotisesti, voidaan säilyttää.

Digistrategia

14. Digistrategian tavoitetilaa on lähestytty neljästä näkökulmasta ja niiden pohjalta on johdettu kymmenen digitavoitetta eli digikäskyä. Puuttuuko jokin oleellinen Helsingin seurakuntayhtymän digitalisaation tavoite määritellyistä neljästä näkökulmasta tarkasteltuna? Jos kyllä, mikä tavoite puuttuu ja millä toimenpiteillä tavoitteen saavuttamista voitaisiin edistää? (liittyy YKN:n ehdotuksiin nrot 62-71)

Tuomiokirkkoseurakunta pitää digistrategian tavoitetilan esittelyä sekä digikäskyjä hyvin valmisteltuna kokonaisuutena. Juuri tämän kaltaisissa asioissa seurakuntayhtymä toimii omimmalla alueellaan palveluorganisaationa suhteessa seurakuntiin.

Vaikka digitalisaatio on jo todellisuutta yhteiskunnassamme, tulee muistaa, että seurakuntalaisissa on aina heitä, joilla ei ole varaa/mahdollisuutta/taitoa palvelujen digikäyttöön. Perinteinen asioiminenkin on turvattava.

Miten otetaan huomioon tietoturvan kasvavat riskit (esim. Vastaamo-keissi)?

15. Onko jokin määritellyistä tavoitteista sellainen, että se ei ole tarpeellinen tai se ei ehkä kuulu tälle strategiakaudelle (2021-2026)? Miksi? (liittyy YKN:n ehdotuksiin nrot 62-71)

Ehdotukseen nro 65 (Digiosaaminen, sen kehittäminen ja työkavereiden tukeminen on jokaisen työntekijän oikeus ja velvollisuus) liittyen on hyvä huomioida, että tällä hetkellä mm. kannettavia tietokoneita joudutaan seurakunnassa odottamaan pitkiäkin aikoja saatavuuspulan vuoksi. Myös it-tukeen on hyvä tulevaisuudessa satsata.

Ehdotukseen nro 68 (Kirkon digitaalinen ääni on yhtenäinen ja tunnistettava) liittyen on hyvä miettiä, tarvitaanko täysipäiväistä kuvaajaresurssia, vai ostetaanko sittenkin palvelu ulkoa? Onko kuvaaja myös seurakuntien palveluksessa? Tämäkin kysymys on hyvä linjata henkilöstöstrategian kannalta, eikä käsitellä irrallisena asiana.

16. Kymmenelle digikäskylle on yhdessä työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa kehitetty toimenpiteitä, jotka on aikataulutettu strategia-aikajänteelle. Puuttuuko jostakin tavoitteesta jokin tärkeä toimenpide, jolla voitaisiin vielä edistää ko. tavoitteen saavuttamista? (liittyy YKN:n ehdotuksiin nrot 62-71)

Tuomiokirkkoseurakunta odottaa aikaa, jolloin on hyvin toimivat järjestelmät, joita on helppo ylläpitää ja päivittää. Työntekijöille tulee varata työaikaa digiosaamisen kehittämiseen ja uuteen järjestelmään kouluttautumiseen.

Seurakuntayhtymässä olisi hyvä huomioida, että samaan aikaan ei ajeta sisään monia päällekkäisiä muutoksia, vaan priorisoidaan tämä ja annetaan työntekijöille mahdollisuus sisäistää uusi järjestelmä.

Rohkeasti yhdessä –projekti tähtää tulevaisuuden toimintaedellytysten turvaamiseen ja etsii siten säästö- tai leikkauskohteita. Uuden ohjausjärjestelmän hankinta tulee maksamaan paljon, mutta se on satsaus tulevaisuuteen. Toimiva digitaalisuus on toimintaedellytysten turvaamista parhaimmillaan. Se palvelee sekä seurakuntalaisia että työyhteisöä – myös työhyvinvointia.

Yleistä

17. Mitä muita asioita haluaisitte nostaa lausunnossanne esiin?

Mitä on Tuomiokirkkoseurakunnan koko pääkaupunkiseutua ja Suomea palveleva toiminta?

Helsingin keskustan neljä seurakuntaa yhdistettiin yhdeksi Tuomiokirkkoseurakunnaksi 1.1.1999, jolloin luotiin yhteisen kirkkovaltuuston siunauksella vahva keskustaseurakunta, jonka tehtävä oli vastata koko Helsinkiä palvelevasta ydinkeskustan kokoavasta toiminnasta.

Työn rahoitus järjestettiin keskustamäärärahalla, jonka myöntäminen perustui tehtyyn selvitykseen Tuomiokirkkoseurakunnan seuraavia tahoja palvelevista toiminnoista:

• hiippakunta (mm. pappisvihkimykset, kapitulin yhteydet, juhlamessut jne.)

• valtiovalta (mm. ekumeeniset jumalanpalvelukset, ministeriöiden hartaudet, ulkomaisten päämiesten vierailut, hautajaiset, kirkonesittelyt)

• akateemiset yhteisöt (mm. promootiojumalanpalvelukset, avajaiset, ulkomaiset vierailut)

• kirkolliset toimijat (mm. kirkkohallituksen kirkollisten järjestöjen/tahojen juhlamessut, ekumeeniset tapahtumat)

• Helsingin kaupunki (yhteiset tapahtumat Senaatintorilla, mm. maakuntien torimessut, Lucia-juhla, Joulukadun avajaiset, Lemmikkieläinten joulusiunaus, isot konsertit ja tapahtumat)

• kulttuurielämä (mm. kuorot, isot musiikkiteokset, ooppera, taidenäyttelyt, Tuomiokirkon portaiden käyttö)

• järjestöjen vuosijuhlamessut

• seurakuntayhtymä ja muut seurakunnat (mm. koulukirkot, kirkonesittelyt, päiväkodit)

• turistit (noin 500 000 kävijää vuosittain)

Yli 2/3 seurakunnan työstä kohdistuu muuhun kuin oman paikallisseurakunnan toimintaan.

Ydinkeskustassa on noin 100 000 hengen päiväväestö (mm. työpaikat, ministeriöt, yliopistoväki, koulut ja vierailijat) ja noin 100 000 hengen iltaväestö (mm. kaupat, ravintolat, elokuvateatterit ja museot).

Päärautatieasema, Kampin linja-autoasema, satamat sekä metro tuovat luontaisesti ihmisiä keskustaan.

Seurakunnan tiloihin kuuluvat Tuomiokirkko, Vanha kirkko, Suomenlinnan kirkko, Agricolan kirkko sekä Hyvän toivon kappeli Jätkäsaaressa. Esimerkiksi vuonna 2019 Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksissa oli yli 10 000 osallistujaa. Samana vuonna koulujen ja päiväkotien joulukirkkoihin osallistui yli 10 000 osallistujaa eri puolilta Helsinkiä.

Tuomiokirkkoseurakunnan alueella on maan suosituimmat vihkikirkot. Johanneksen kirkon suomenkieliset vihkimiset kuuluvat myös Tuomiokirkkoseurakunnan vastuulle. Seurakunta vastaa suurimmasta osasta pääkaupunkiseudun erityisjumalanpalveluksista.

Koko pääkaupunkiseutua palveleva toiminta aiheuttaa Tuomiokirkkoseurakunnalle huomattavia kustannuksia erityisesti kiinteistö- ja henkilöstökuluissa.

Koko Helsinkiä palveleva toiminta vaatii erityisesti suurta kirkonpalveluskuntaa. Vuonna 2021 suntioiden palkat ja siivouskulut olivat yhteensä lähes miljoona euroa. Suntiot palvelevat vain niissä yleisötilaisuuksissa, joissa turvallisuus sen vaatii. He eivät järjestä tarjoilua tai valvo seurakunnan omaa toimintaa, vaan avaimia on annettu seurakuntalaisten käyttöön.

Tuomiokirkkoseurakunnassa on keskimääräistä vähemmän henkilökuntaa verrattuna muihin Helsingin seurakuntiin. Ja koska kirkonpalveluskuntaa on 1/3 työntekijöistä, on muita työntekijöitä todella vähän. Tässä sisäisen tarkastuksen laatima taulukko:

Seurakunta Jäseniä per työntekijä Alueella asuvia per työntekijä

Tuomiokirkkoseurakunta 571 1097

suomenkieliset srk:t 493 975

ruotsinkieliset srk:t 298 476

Kaikki srk:t yhteensä 471 942

‍