18.12. Onneksi olkoon: Aapo, Rami, Aappo | Palaute
Tuomiokirkkoseurakunta

Suomenlinnan kirkon kirkkotekstiileissä on rikasta symboliikkaa

14.08.2023, 15:45
Vuonna 2017 Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa uusittiin Suomenlinnan kirkon valkoinen ja punainen kirkkotekstiilisarja lukuun ottamatta valkoista antependiumia, joka oli erittäin hyvässä kunnossa ja joka on edelleen käytössä.
Suomenlinnan kirkon antependium

Kirkkotekstiilit on suunnittellut Saija Kainulainen (TK, artesaani) ja ompelutyön teki Nanni Cluscer (TaM). Punaisen antependiumin koristelun teki työryhmä Ankkuri, johon kuuluivat Eija-Liisa Aronpää, Saija Kainulainen ja Tuija Mäkinen. Vuonna 2018 pääsiäisenä otettiin käyttöön valkoinen sarja ja saman vuoden helluntaina otettiin käyttöön punainen sarja.

Antependium tarkoittaa alttarin etuosan peittävää paramenttia eli kirkkotekstiiliä, joka noudattaa kirkkovuoden värejä ja jossa on usein kristillisiä vertauskuvia.

Punainen andependium oli jo vuonna 2018 ommeltu niin, että sitä pystyi käyttämään. Sen ainoana koristeena oli keskellä suuri risti. Varsinainen punaisen andependiumin koristelutyö alkoi kahden koronavuoden jälkeen kesällä 2022. Punainen andependium valmistui Pyhän Henrikin päiväksi 19.1.2023.

Kirkkotekstiilit muistuttavat kristinuskon sanomasta

Kirkkotila itsessään muistuttaa taivaallisesta juhlapaikasta ja siitä, että siellä kokoontuu Jumalan pyhä kansa. Kirkkotekstiilit ovat kuin ikuisen juhlapaikan juhla-asu.

Kirkkotekstiileillä luodaan tunnelmaa tilaan ja parhaimmillaan ne muistuttavat kristinuskon sanomasta erilaisin tunnistettavin symbolein, jotka ovat kulkeneet perintönä varhaisesta kristillisyydestä. Kirkkotekstiilit kaunistavat tätä ikuisen taivaallisen juhlan paikkaa. Aina kun seurakunta kokoontuu, niin se on juhlan aihe.

Kirkkotekstiilejä (paramentteja) ovat erityisesti jumalanpalveluksen liturgiassa käytetyt tekstiilit, kuten alttarin ja saarnatuolin sekä lukupulpetin tekstiilit, ehtoolliskalkin (viinimaljan) suojaliina, liturgin kasukka, pappien ja diakonien stolat sekä juhlavat kuorikaavut, joita Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa käyttävät lähinnä piispat.

Inspiraatio valkoisten ja punaisten kirkkotekstiilien symboliikan taustalla

Uusien valkoisten ja punaisten kirkkotekstiilien suunnittelun inspiraationa ovat olleet varhaisten kristittyjen roomalaiset katakombit ja siellä esiintyvät kristillisiset symbolit. Varhaiset kristityt kokoontuivat marttyyreina kuolleiden kristittyjen hautapaikkoihin eli katakombeihin viettämään ehtoollista ja ajateltiin, että siellä ollaan erityisen lähellä pyhiä.

Varhaisissa kirkoissa kivisen hauta-arkun (sargofagin) muotoisen alttarin päällä vietettiin pyhä kristittyjen muistoateria. Perinne jatkui kirkkojen alttareissa, joihin tallennettiin pyhien luita eli pyhäinjäännöksiä (reliikkejä).

Varhaisten kristittyjen roomalaisissa katakombeissa käytetyimpiä symboleja olivat ankkuri, hyvä paimen, kala ja kyyhky sekä myös palmu, laiva ja kirjaimet PAX, joka tarkoittaa ”sovittua rauhaa”. Nämä kaikki tärkeät kristilliset symbolit esiintyvät myös Raamatun teksteissä.

Yllättävää on se, että erityisesti uskon symbolina tunnetun ankkurin kuvia esiintyy katakombeissa hyvin paljon. Toisaalta se ei ole yllättävää, kun tiedämme, että ensimmäiset opetuslapset olivat kalastajia ja myös varhaisille apostoleille oli merenkäynti tuttua.

Esimerkiksi kirkon vertauskuvana on perinteisesti ollut laiva. Ankkuri ja kala sopivat symboleina hyvin myös Suomenlinnan merelliseen ilmapiiriin.

Valkoisen ja punaisen stola

Raamatussa ankkurilla viitataan itse Kristukseen ja uskoon: ”Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan iankaikkisesti.” (Hepr.6:19-20).

Ankkuri voidaan myös nähdä ristinä. Ankkuri esiintyy sekä valkoisissa että punaisissa kasukoissa ja stolissa, joita virkaan vihityt papit ja diakonit käyttävät. Stolissa on kuvattuna ankkurit ja niskassa vihkiristi. Valkoisen stolan risti ja vihkiristi ovat raakasilkkiä silkkitaustan päällä ja punaisen stolan risti ja vihkiristi ovat puuvillaa silkkitaustan päällä.

Valkoinen ja punainen kasukka

Valkoinen kyyhky on Pyhän Hengen symboli ja se viittaa myös elämään. Pyhä Henki luo uutta elämää. Kasteessa Pyhä Henki laskeutuu Jeesuksen ylle. Vedenpaisumuksen jälkeen kyyhky lentää meren yli ja tuo Nooalle oliivipuun oksan merkiksi siitä, että elämää versoo jälleen esille.

Kyyhkyesiintyy sekä valkoisen että punaisen kasukan selkäpuolella ristiankkurin keskellä. Kyyhkyä ympäröi ikuisuuden sädekehä. Kasukoiden etupuolella on vihkiristi silkistä tehdyn ristin keskellä.

Liturgilla on tärkeä tehtävä heijasta Kristuksen armoa, anteeksiantoa ja rakkautta kaikille.

Valkoinen ja punainen kalkkiliina

Kalkkiliinoihin on aplikoitu vihkiristi, joka on valkoisessa kalkkiliinassa raakasilkkiä ja punaisessa kalkkiliinassa puuvillaa. Vihkiristi on perinteisesti maalattu kirkon seinään kohtaan, johon piispa on siunatessaan kirkkoa koskenut. Vihkiristejä oli keskiaikaisissa kirkoissa kaksitoista.

Valkoinen ja punainen kirjaliina

Jeesus on itse Sana ja tästä muistuttaa Kristus-monogrammi, jossa on Jeesuksen Kristuksen nimikirjaimet. Kristus-monogrammi esiintyy valkoisissa ja punaisissa kirjaliinoissa sekä saarnatuolissa että lukupulpetissa.

Punainen andependium

Punaisessa andependiumissa rististä laskeutuu verkko, jossa on kaksitoista kalaa. Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset olivat kalastajia. Evankeliumin mukaan Jeesus sanoi, että "lähtekää minun mukaani, minä teen teistä ihmisten kalastajia" (Mark. 1:17).

Israelin kansan heimoja on ollut kaksitoista ja symbolisesti myös evankeliumeissa opetuslapsia on saman verran, vaikka varhaisia apostoleja onkin ollut enemmän. Kaksitoista on myös eskatologisesti merkittävä luku. Esimerkiksi Ilmestyskirjassa mainitaan kaksitoista tähteä, jotka ovat seppeleenä naisen pään päällä (Ilm.12:1-4).

Kalaverkko on valmistettu kalastajanlangasta perinteisen ohjeen mukaan. Kalat on ommeltu kahdesta erivärisestä punaisesta silkistä. Kaloista muodostuu kuusi erilaista paria. Aplikointi on tehty kolmella erivärisellä silkkilangalla.

Yksikään kaloista ei kuitenkaan ole identtinen, vaan niissä on pieniä eroja. Tämän huomaa vain, kun niitä katsoo hyvin läheltä. Yksi kaloista on niin kutsuttu Pietarin kala, jonka kyljessä on merkki Pietarin sormesta. Puuvillapellavakangas on kudottu Suomessa ja kankaan punainen sävy on kirkkotekstiilien suunnittelijan toimesta värjätty erityisesti Suomenlinnan kirkkoa varten.