15.07. Onneksi olkoon: Rauni, Rauna | Palaute
Töölön seurakunta

Hannaleena Roberts: Gospelissa ja kuorolaulussa on voimaa!

30.03.2023, 08:45 /  päivitetty 26.07.2023, 18:16
Hymyilevä pitkätukkainen nainen istumassa kiven päällä meren rannalla

Nelisen vuotta sitten olimme tyttäreni kanssa haastateltavana kuorossa laulamista koskevassa lehtijutussa, jonka otsikko oli: ”Ilosanomaa täydestä sydämestä”. Haastattelija kysyi, millaiselta tuntuu laulaa kuorossa. Silloin vastasin, että kuoron keskiviikon harjoitukset on viikon paras henkireikä. Anu Heikkinen muotoili silloisen tunteeni oivallisesti sanoiksi:

”Kun sävel koskettaa, sanat innostavat ja musiikin rytmi kulkee päästä varpaisiin, ei vain yksinkertaisesti voi olla paikoillaan. Laulusta tulee liikettä, ja ilo läikähtelee yli reunojen.”

Nyt, kevään kynnyksellä neljä vuotta myöhemmin ja koronakurimuksen vihdoin hellittäessä, kysyn itseltäni, miltä kuorossa ja erityisesti Gospel Helsingin riveissä laulaminen tänään tuntuu. Totean, että tunne on edelleen sama kuin neljä vuotta sitten ja sama kuin silloin, kun aloitin kuorossa yli 15 vuotta sitten. Tunne on kenties jopa voimistunut ja saanut erilaisia sävyjä ja syvempiä kerroksia. Koen usein olevani erittäin kiitollinen tästä kuoroperheestä, ystävistä, joita olen tämän kautta saanut ja siitä, mitä kuoron tuomat projektit ja moninaiset tapahtumat ovat minulle vuosien varrella antaneet. Näistä olen saanut elämääni sellaista rikkautta ja pääomaa, mitä ei rahalla voi koskaan ostaa.

Yksi minulle tärkeitä elämän arvoja on tehdä hyvää ja saada auttaa; saada aikaan jotakin, mikä tuo muille hyvän mielen. Joskus nuorena koululaisena kirjoitin isälleni kirjeen, että haluan lähteä lähetyssaarnaajaksi Afrikkaan. Haaveilin arvokkaasta työstä, jossa voisin vaikuttaa lähimmäiseni hyväksi. No lähetyssaarnaaja, tai muutakaan ”vaikuttajaa” minusta ei tullut.

Nyt keski-ikäisenä pysähdyn miettimään, että ehkä olen kuitenkin jollain tavalla arvokkaassa ja tärkeässä paikassa toimiessani yhtenä Gospel Helsingin vastuunkantajista. Saan olla mukana kehittämässä ja viemässä kuoron asioita eteenpäin yhdessä muiden kuorolaisten kanssa ja saan osaltani olla vaikuttamassa myös siihen, että meidän omat konserttimme olisivat niin yleisölle kuin kuorokaverillekin mahdollisimman hyvä ja energisoiva kokemus.

Viralliset nimikkeeni kuorossa ovat konserttimestari ja Gospelia Kaikille-koordinaattori ja olen mukana myös kuoromme yhdistyksen hallituksessa. Käytännössä tehtäviini kuuluu moninaiset konsertti- ja tapahtumajärjestelyt, aikatauluista sopiminen, muusikoiden ja kuorolaisten tiedottaminen ja Gospelia Kaikille -kuoron käytännön järjestelyt.

Koen että kuorossa toimiessani saan todellakin tehdä hyvää ja saan myös auttaa lähimmäistäni. On voimaannuttavaa saada olla kerran kuukaudessa auttamassa ja vastaanottamassa useita kymmeniä Gospelia Kaikille-kuorolaisia, jotka innoissaan tulevat laulamaan Gospelia. Näinä kuorovuosina olen saanut tukea, ohjeistaa, kuunnella, viestiä, kohdata ja tuoda ihmisille hyvää mieltä. Eikös tämä ole juuri sitä, mistä nuorena haaveilin? Laulun myötä saan myös välittää evankeliumin vapauttavaa viestiä.

Olen muutamia kertoja lisännyt kuoroille lähettämiini viesteihin itselleni merkityksellisen runon, ja tämän haluan myös jakaa tässä kaikille:

"Music; speaks what cannot be expressed, soothes the mind and gives it rest, heals the heart and makes it whole, flows from heaven into the soul."

Musiikki ja yhdessä laulaminen antaa positiivista energiaa, niin laulajalle itselleen kuin myös kuulijalle.

Gospelissa ja kuorolaulussa on voimaa!

Kuvassa Hannaleena Roberts, kuvaaja: Tuomo Björksten