19.04. Onneksi olkoon: Pilvi, Pälvi | Palaute | På svenska | In English

Töölön seurakunta

Dialyysipotilaat saavat uudenlaista tukea

Töölön seurakunta

26.03.2019, 16:31
Munuaissairaus ja dialyysihoidon aloittaminen muuttaa potilaan ja hänen läheistensä elämää.

Vaikka dialyysia eli keinomunuaishoitoa on käytetty pitkään munuaispotilaiden hoitamiseen, on oman hoidon aloittaminen uusi asia potilaalle ja hänen läheisilleen.

– Moni pelkää, että on aina kiinni laitteessa. Hän ei ehkä tiedä, tuleeko hoidosta kustannuksia. Jännittää, ettei osaa käyttää laitetta kotidialyysissa. Pelkojensa takia potilas voi lykätä dialyysin aloittamista eikä tietenkään saa silloin hoidon hyötyjä, kertoo kokemusasiantuntija Anna-Greta Tiira.

Hän on toiminut munuaispotilaiden potilasyhdistyksessä ja valmentautunut kokemusasiantuntijaksi HUSin Vatsakeskuksessa. Taustalla on oma kokemus dialyysista.

– Oma dialyysini alkoi pahan verenmyrkytyksen takia. Kun heräsin tajuttomuudesta, minulle oli jo tehty dialyysia. Aloin ymmärtää sen vasta myöhemmin. Hoitajilta ja koulutuksista olen oppinut, että munuaisten toiminta heikkenee yleensä vähitellen, kunnes joudutaan aloittamaan dialyysi.

Yleensä dialyysia tehdään ainakin aluksi dialyysiyksikössä sairaalassa. Veren puhdistaminen keinomunuaishoidolla vaatii viikossa kolme hoitokertaa, kukin 4–5 tuntia. Kotihoidossa aikataulut voivat olla joustavampia.

– Varsinkin monet vanhemmat ihmiset valitsevat hoitopaikakseen dialyysiyksikön kotihoidon sijasta. Se tuntuu ehkä turvallisemmalta, Tiira kertoo.

– Alkuopastuksen jälkeen hoitajan tavoittaa helposti puhelimella. Hoito on erinomaista, kiittelee Tiira.

Suuri muutos on, että terveydestä tulee elämän ykkösasia. Dialyysiin tottuminen voi viedä aikaa. Joillakin dialyysi jatkuu koko loppuelämän. Tiiran mukaan on hyvä, jos työpaikalla tiedetään hoidosta ja ystävät pysyvät rinnalla.

– Se, kuinka riippuvaiseksi tulee vaikkapa puolisosta, voi pelottaa. Myös muilta perheenjäseniltä ja läheisiltä tilanne voi vaatia sopeutumista. Harmi, ettei dialyysini aikana vielä ollut Hyvinvoinnin tuki -palvelua, pohtii kokemusasiantuntija, joka on ollut suunnittelemassa uutta toimintaa.

Syyskuussa 2018 alkoi Meilahden sairaalassa HUSin ja kirkon yhteistyönä kolmivuotinen Hyvinvoinnin tuki -pilottihanke. Siinä työskentelevät Töölön seurakunnan palkkaamina pappi Paula Enckell, diakoniatyöntekijä Kirsi Jaakonaho ja nuorisotyönohjaaja Tilda Tiljander.

Pilotti toimii Vatsakeskuksen tiloissa ja yhteistyössä sairaalan henkilökunnan kanssa.

– Olemme olemassa dialyysipotilaita, heidän perheitään ja muita läheisiään varten tukena ja keskusteluapuna. Korostamme, että meidän kanssamme ei tarvitse puhua kriiseistä eikä diagnooseista, vaan ihan tavallisesti kuulumisista. Usein potilaita mietityttävät esimerkiksi sairastumisen aiheuttamat muutokset sekä sairauden ja työelämän yhteensovittaminen, Jaakonaho kertoo.

Kuvateksti: Kirsi Jaakonaho (vas.) ja Paula Enckell (oik.) työskentelevät Hyvinvoinnin tuki -hankkeessa. Kuvassa myös sairaanhoitaja Roosa Soveri-Jokainen ja kokemusasiantuntija Greta Tiira.

Teksti Ulla-Maija Vilmi

Kuva Marianna Siitonen

Hyvinvoinnin tuki tavoitettavissa arkisin klo 8–16 p. 050 520 5602, s-posti hyvinvoinnintuki@hus.fi.