- Oman kirkon saaminen Tammisaloon oli aikanaan suuri asia, kertoo Soile Tolonen, omaa sukua Lehto. Tammisaloseuran puuhanainen on vuosikymmenten ajan seurannut läheltä kirkon elämää ja toimintaa. Miltä kirkon tulevaisuus nyt näyttää?

Soile Tolosen lapsuudenperhe muutti vuonna 1971 Roihuvuoresta Tammisaloon, Ruonasalmentielle.

– Perheessämme oli viisi poikaa ja kolme tyttöä. Olen lapsikatraamme vanhin ja muuton aikaan olin jo 21-vuotias nuori nainen. Sain asettua asumaan kotitalon vierelle erilliseen pihamökkiin.

Lehdon perhe osallistui aktiivisesti seurakunnan toimintaan, molemmat vanhemmat olivat seurakuntaneuvoston jäseniä.

– Olimme innolla mukana myös partiotoiminnassa. Äitini Toini Lehdon ansiosta Tammisaloon perustettiin tyttölippukunta Tammitytöt vuonna 1968. Seurakunta oli hankkeessa vahvasti mukana, ja partiolaiset alkoivat kokoontua Tammisalon kirkolla.

– Olin tyttölippukunnan ensimmäinen lippukunnanjohtaja. Myöhemmin tyttö -ja poikalippukunnat yhdistyivät ja uudeksi nimeksi tuli Tammisalon Metsänkävijät, Soile Tolonen kertoo.

Isäni Jakob Lehto vaikutti myös Tammisaloseuran puheenjohtajana. Hänen ansioistaan kirkolla ryhdyttiin pitämään itsenäisyyspäivän vastaanottoja lipunnostoineen.

Tammisalon kirkko on ollut osa perheemme elämää pitkään.

Tänään Soile Tolonen on tullut tuttuun tapaan Tammisalon kirkolle valmistelemaan Tammisaloseuran vuosikokousta. Hän on Tammisalon energinen puuhanainen. Soile Tolonen on toiminut Tammisaloseuran hallituksessa vuodesta 1996. Hänen kädenjälkensä näkyy niin Tammisalon elojuhlilla kuin yhdessä seurakunnan kanssa järjestetyissä itsenäisyyspäivän juhlissa ja muissa tilaisuuksissa.

– Harvoin on vuosikokouksen yhteydessä puhuttu yhtä vakavia kuin tänä vuonna. Kysymys on Tammisalon kirkon tulevaisuudesta ja se huolettaa.

Rahat eivät riitä kaikkien kirkkojen ylläpitoon Helsingissä

Kuluneet vuodet ovat olleet Helsingin seurakuntayhtymälle taloudellisesti haastavia. Yhä vähemmän helsinkiläisiä kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Helsingin seurakuntayhtymässä on todettu, että kiinteistöihin liittyvät investointitarpeet kasvavat lähivuosina yli seurakuntien kantokyvyn.

Monet seurakuntien käytössä olevat kirkot ja kokoontumistilat ovatkin nyt seurakunnassa kriittisen tarkastelun kohteena. Osasta niistä halutaan luopua. Näihin kirkkoihin kuuluu myös Tammisalon kirkko.

– Olen kuullut, että kirkkoon on kertynyt jonkin verran korjausvelkaa. Rakennuksessa ei kuitenkaan ole todettu esimerkiksi sisäilmaongelmaa, ja kirkon todelliset käyttökulut ovat kohtuulliset.

– Tämä kirkko on ollut osa perheemme elämää niin pitkään. Se on osa perheeni historiaa, ja siihen liittyy niin paljon muistoja, hän kertoo.

– Aikoinaan, isämme vielä eläessä, koko perhekuntamme osallistui jouluaaton hartauteen. Silloin täytimme useamman penkkirivin, kun paikalla olivat vanhempieni lisäksi kahdeksan lasta puolisoineen sekä 16 lastenlasta. Edelleenkin minun perheeni joulunvietto alkaa aattona Tammisalon kirkossa. Muuten joulu ei tunnu joululta. Lisäksi perheemme lastenlapsista 13 on kastettu Tammisalon kirkossa.

Nyt on uusien mahdollisuuksien aika

Soile Tolonen ja monet muutkaan tammisalolaiset eivät haluaisi kirkostaan luopua.

– Koska olemme ja olen itse saanut seurakunnalta paljon, haluan myös antaa sille jotain osallistumalla tilaisuuksien järjestelyyn, Soile Tolonen kertoo.

– Menen Tammisalon kirkolle kuin kotiin. Tunnen siellä joka kolon. Usein tuon mukanani rekvisiittaa, joka sopii juhlan luonteeseen.

Viimeaikaisena esimerkkinä Soile Tolosen ja hänen puolisonsa Askon toimeliaisuudesta on Tammisalon kirkolla esillä oleva Tammisalon historiasta kertova valokuvanäyttely, jossa on esillä 139 valokuvaa. Näyttelyyn voi käydä tutustumassa kirkon ollessa auki sekä sopimalla käynnistä suntio Jaana Kankaan kanssa.

– Meille kirkon poistuminen keskuudestamme tarkoittaisi myös alueemme muuta henkistä köyhtymistä ja identiteettien katoamista. Kirkon läsnäolo lähellä on yhteisömme henkinen selkäranka, Soile Tolonen sanoo vakavana. Hän ei kuitenkaan ole luovuttanut.

– Nyt on aika etsiä uusia mahdollisuuksia sille, että kirkko voisi edelleen olla Tammisalossa "keskellä kylää."

Kysymyksiä tammisalolaisille

– Mitä tammisalolaiset haluavat ja voivat tehdä? Haluammeko säilyttää yhteisen kokoontumispaikan ja laajentaa entisestään toimintaa korttelitalon suuntaan, ja löytyykö tähän vapaaehtoisvoimia? Pitäisikö meidän perustaa Tammisalon kirkon kannattajat/ystävät ry, joka myös taloudellisesti huolehtii kirkolla erilaisista asioista? Vai voisiko Tammisaloseura olla tässä aloitteellinen?

Teksti ja kuvat: Timo Pekka Kaskinen ja Anna-Mari Kaskinen

Tammisaloseura järjesti ennen Kiikari-lehden ilmestymistä 28.3. kevätkokouksen yhteydessä asukasillan, jossa keskusteltiin kirkon tulevaisuudesta.

Tilaisuudessa kuultiin kirkkoherra Timo Pekka Kaskisen esitys kirkkomme tilanteesta sekä jaettiin ajatuksia ja ehdotuksia kirkkorakennuksen säilyttämiseksi ja sen kehittämiseksi Tammisalon yhteiseksi tapahtumapaikaksi.

‍

Roihuvuoren seurakunnan vanhin kirkko

Tammisalon kirkko valmistui vuonna 1966. Sen suunnitteli arkkitehti Lauri Silvennoinen. Sen jälkeen Roihuvuoren seurakunnan alueelle on rakennettu Roihuvuoren ja Laajasalon kirkot.

Alueen väestön painopiste on vuosikymmenten aikana muuttunut niin, että enin osa seurakuntalaisista asuu Laajasalossa. Tammisalon kirkolla on kuitenkin edelleen tärkeä tehtävä. Se on Tammisalon sydän ja kokoontumis- ja juhlatila, jota seurakunnan lisäksi käyttävä monet järjestöt, kuten Tammisaloseura, partiolaiset, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Marthat eli ruotsinkieliset Martat, Herttoniemen eläkeläiset ja Itä-Helsingin musiikkiopisto. Lisäksi kirkolla käy harjoittelemassa musiikin alan opiskelijoita ja ammattimuusikkoja.

Tammisalon kirkon kello

Tammisalon kirkon kello on valettu Pariisissa vuonna 1894. Sen suunnitteli taiteilija, kuvanveistäjä Sigurd Wettenhovi-Aspa. Tämä nimeltään Elämän ja kuoleman kello valettiin Ranskassa. Kellon matka Tammisalon kirkkoon kulki monen mutkan kautta. Kello oli alun perin tarkoitus sijoittaa pariisilaiseen nunnaluostariin, mutta se päätyi Pariisin maailmannäyttelyyn, josta sen vapaaherra Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen olisi halunnut toimittaa sen Viipurin tuomiokirkkoon.

Kello päätyi kuitenkin säilytettäväksi Ateneumiin. Vuonna 1967 kello sijoitettiin Tammisalon kirkon tapuliin, jossa se soi ensimmäisen kerran kirkon suunnitelleen arkkitehti Lauri Silvennoisen hautajaisissa.

Kuvat: Asko Tolonen‍

‍