16.04. Onneksi olkoon: Patrik, Jalo | Palaute
Roihuvuoren seurakunta

Näin autat teiniä aivomyrskyssä

16.10.2020, 21:10 /  päivitetty 24.08.2021, 22:03
Uusin aivotutkimus antaa toivoa ja erilaista näkökulmaa teinien kanssa tuskaileville vanhemmille. Muutokset murrosikäisen aivoissa ovat kuin uusi syntymä, vertaa asiantuntijakoordinaattori Elina Marjamäki MIELI ry:stä.
Lähikuva Elina Marjamäestä koivunrunkotapettia vasten kuvattuna

Vastasyntyneen aivoissa on miljoonittain potentiaalisia aivosoluja. Aktiivinen vuorovaikutus vanhempien kanssa on elintärkeää, sillä vain se saa aivosolut toimimaan ja kehittymään. Onneksi luonto laittaa vanhemmat lepertelemään pikkuisille. Söpölle vauvalle jutellaan ja sitä hellitään. Lapsi kasvaa ja kehittyy kohisemalla.

-Teini-ikä on tavallaan kuin toinen syntymä, koska murrosiässä uusia aivosoluja alkaa syntyä samalla lailla kuin vauvoilla. Jotta aivojen koko potentiaali pääsisi täyteen kukoistukseen, nuoret tarvitsevat vuorovaikutusta yhtä paljon kuin vauvat, perustelee MIELI ry:n asiantuntijakoordinaattori Elina Marjamäki.

Murrosikäisen aivoissa tapahtuu myös siivoamista. Sitä voisi verrata ruusupuskan trimmaamiseen. Tarpeettomia aivosoluja lakaistaan pois, ja uusia yhteyksiä otetaan käyttöön.

Teini-ikä on kuin toinen syntymä.

-Vanhempien on vain paljon vaikeampi huolehtia vuorovaikutuksesta, kun teini ei ole siihen välttämättä halukas, eikä yhtä söpö kuin syntyessään, hän huokaa myötätuntoisena.

-Silti vanhempien kannattaa pyrkiä vuorovaikutukseen murrosikäistensä kanssa, koska he todella tarvitsevat sitä.

Mitä aivomyrskyn aikana tapahtuu?

Jokainen aivon osa kehittyy murrosiässä voimakkaasti, mutta yhteydet niiden välillä kehittyvät hitaammin.

-Ne säikeet kehittyvät siten, että jaksaa haastaa heitä ajattelemaan, keskustelee heidän kanssaan ja on kiinnostunut heidän ajatuksistaan Marjamäki lupaa.

-Esimerkiksi kyky sanoittaa ja tunnistaa tunteita taantuu teini-iässä. Eräässä tutkimuksessa aikuisille ja teineille annettiin tehtäväksi tunnistaa tunnetiloja. Samalla heidän aivojaan skannattiin. Puolet teineistä vastasi tehtävään päin seiniä. Skannaus paljasti, että teinit lähtivät ratkomaan tehtävää mantelitumakkeen eli tunnekeskuksen kautta. Aikuisilla skannerin lamppu taas vilkkui etuotsalohkossa eli aivojen ”järkiosastossa”.

-Jos lähestyy maailmaa mantelitumakkeen kautta, tulkitsee helposti tilanteita väärin. Teini saattaa vaikka havaita toisen katsovan muualle, ja päättelee siitä välittömästi, ettei ole tervetullut. Meidän tulisi auttaa teiniä näkemään asioita monelta eri kantilta. Sillä lailla aivoissa syntyviä yhteyksiä voidaan lisätä.

Aina kun sanoitamme tunteita, lievennämme ahdistusta.

Marjamäki kertoo, miten hänen 16-vuotiasta tytärtään tuli kerran kaupungilla 15-vuotias tyttö syyttämään, että ”katoit mua vinoon”, vaikka tosiasiassa tytär oli vain kiinnittänyt huomiota toisen kauniiseen meikkiin.

-He sitten selvittelivät tilannetta puoli tuntia. Meidän täytyy auttaa murrosikäisiä selvittämään välejään, ja opettaa kuuntelemisen ja jämäkkyyden taitoja.

Näe teini-ikäisen valtava potentiaali

-Olisi ihanaa, että vanhemmat huomaisivat, miten valtava ja innostava potentiaali nuorten tehokkaissa ja kehittyvissä aivosoluissa on. Murrosiässä kannattaisikin opetella uusia taitoja, koska aivot ovat otollisimmillaan. Ne oppivat nopeasti esimerkiksi soittamaan instrumentteja, skeittailemaan ja ottamaan tietotekniikkaa haltuun.

Monen nuoren kyvyt eivät ollenkaan pääse esille vielä alle kaksikymppisenä. Koulumenestys saattaa olla sitä sun tätä, ja elämä haahuilua ja hölmöilyä, mutta myöhemmin nuorista voi tulla vaikka mitä. Siksi Marjamäkeä harmittaa, että ysiluokkalaisen pitäisi nykyään jo tietää, mitä haluaa isona.

Vaikka teini haahuilisi ja hölmöilisi, hänestä voi tulla vaikka mitä.

Vetoapuna aikuisuuteen toimivat omat kaverit, joista tulee entistä tärkeämpiä, koska ikävaiheen kehitystehtävä on myös irtaantua vanhemmista vähitellen. Myös riskien otto palvelee kehitysvaihetta, joka nuoren on itse käytävä läpi.

-Heidän puolestaan ei voi kamppailla aikuiseksi, muuten siivet eivät kanna. Turvalliset raamit on toki hyvä olla, ettei heitä jätetä oman onnensa nojaan.

Marjamäki kertoo tutkimuksesta, jossa huomattiin, että myös teini-iässä oleville rotille laumaan kuuluminen on elintärkeää. Jos rotat eristettiin, ne voivat monella lailla huonommin myöhemmässä elämässään.

Rippileiriaika on täynnä mahdollisuuksia

-Joukkoon kuulumisen tunne on nuorelle todella merkittävää. Rippileireillä työskentelevät aikuiset paneutuvat siihen, että kaikki saavat ystävyyden ja yhteenkuulumisen kokemuksen turvallisessa ympäristössä. Se on monille nuorille todella merkittävä kokemus, hän kiittää.

Ajanjakso on ihanan otollista aikaa puhua elämän syvistä kysymyksistä ja arvoista. Siksi aikuisten olisi hyvä pysähtyä kuuntelemaan, ja olla aidosti kiinnostuneita nuorten ajatuksista.

-Nuoret on avoimempia uusille ideoille, ja he kykenevät ottamaan vastaan enemmän informaatiota kuin aikuiset. Heillä ei ole samanlaisia rajoitteita ajattelussa kuin vanhemmilla, joten he myös keksivät hyviä ideoita.

Tutkimusten perusteella paljon hyvää on tapahtunut viime vuosina nuorten elämässä. Rikokset ja päihteiden käyttö ovat vähentyneet, samoin koulukiusaaminen.

-Meidän pitää silti aikuisina tehdä jatkuvasti kaikkemme, ettei koulukiusaamista tapahtuisi, Nuorten kaveritaitoja täytyy vahvistaa joka päivä, ja auttaa heitä ratkaisemaan ristiriitoja.

Paljon voi tehdä jo ennen teini-ikää.

Elina Marjamäki kertoo, että aikaisemmin kouluissa opetettiin terveystiedon tunneilla mielenterveyttä vain ongelmalähtöisesti sairauksia ja ongelmia läpi käyden.

- Nykyisin opetetaan mielenterveystaitoja kuten tunne -ja vuorovaikutustaitoja, omien vahvuuksien tunnistamista ja itsensä rauhoittamisen ja läsnäolon taitoja tai vaikkapa selviytymiskeinoja kriiseissä. Teemme tätä mielenterveyttä edistävää työtä MIELI ry:ssä laajasti yhteistyössä kaikkien kanssa, jotka ovat lasten ja nuorten kanssa tekemisissä – varhaiskasvattajien, opettajien, nuorisotyöntekijöiden ja nyt myös urheiluvalmentajien kanssa, Marjamäki kertoo työstään.

Lisätietoa: mieli.fi

Teksti ja kuva: Outi Jaakkola