Hiljaisen viikon ja pääsiäisen lähestyessä kirkossa käydään jälleen läpi Uuden testamentin kertomuksia Jeesuksen tiestä kohti ristiä. Muutamat Jeesuksen sanat ovat puhutelleet minua erityisesti. Niissä on jotain ikuista – ja samalla jotain erittäin ajankohtaista.

Ensimmäinen on hetki, jolloin Jeesus pidätetään. Jeesuksen ystävä Juudas pettää viattoman opettajansa, ja johdattaa aseistetut viholliset Jeesuksen luo. On syntymässä tappelu, ja yksi opetuslapsi haluaa puolustaa Jeesusta aseella. Mitä Jeesus sanoi? ”Pane miekkasi tuppeen – joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu” (Matt.26:52). Ajattelen, että nämä sanat ovat ohjeena kaikille. Aina kun ase kohotetaan toista ihmistä vastaan, on vaarana, että sille ei tule loppua. Vaikka ihmisellä on oikeus puolustaa itseään, perhettään ja kotimaataan hyökkäystä vastaan, olisi kaikista parasta, ettei aseita koskaan käytettäisi toista ihmistä vastaan. Miekan olisi paras pysyä tupessa.

Miekan olisi paras pysyä tupessa.

Toinen mieleeni tullut sana on Jeesuksen rukous ristillä. Jeesus rukoili: ”Isä, anna heille anteeksi, he eivät tiedä, mitä tekevät” (Luuk. 23:34). On lohdullista ajatella, että Jeesus rukoilee näin niiden puolesta, jotka satuttavat häntä ja niiden puolesta, jotka ovat hänet tuominneet. Ajattelen, että samalla hän rukoilee myös nykyisin elävien ihmisten puolesta. Hän pyytää armoa niille, jotka eivät tiedä, mitä tekevät sotimalla. Hän pyytää anteeksiantoa niille, jotka tekevät kohtuuttomuudessaan pahaa toisille ihmisille ja luomakunnalle. Hän rukoilee myös minun puolestani, minun, joka en osaa elää niin kuin toivoisin. Nämä Jeesuksen sanat ohjaavat meitä kaikkia antamaan anteeksi, pyytämään anteeksi ja korjaamaan vääryyden jälkiä elämässämme ja maailmassamme.

”Rauha teille!” (Joh.20:19). Näin Jeesus tervehti oppilaitaan, kun oli noussut kuolleista. Hän ei tullut moittimaan lukkojen takana piileskeleviä ystäviään, kieltäjiään ja epäilijöitään. Hän tuli ystäviensä luokse ja toivotti heille rauhaa. Näillä sanoilla hän lähetti oppilaansa kertomaan ylösnousemuksesta. Sota ei kestä ikuisesti, rauha koittaa lopulta. Kuolemalla ei ole viimeistä sanaa – Jeesus elää ja antaa sydämeen rauhan. Hän lähettää meidät tuomaan rauhaa koteihin, työpaikoille, harrastuksiin, kouluihin, rappukäytäviin – kaikkialle, missä olemme ja liikumme. Toivon, että näistä sanoista saamme kaikkien uutisten keskellä löytää voimaa ja rohkeutta elää tänäkin keväänä. Rauha teille!

Teksti: Juha Takala

Kirjoitus on julkaistu Kiikari-lehdessä 1_2022.