Jumalan puut

Laajasalon kirkko 20 vuotta, 3.12.2023

Eero Huovinen

Rakkaat kirkkovieraat

Aivan aluksi haluan kiittää kirkkoherra Timo Pekka Kaskista kutsusta tähän messuun. Tasan 20 vuotta on kulunut siitä, kun tämä kirkko vihittiin. Kaksikymmentä vuotta on yhtä aikaa lyhyt ja pitkä aika. Rakkaat muistot palaavat mieleen. Mennyt aika ja tämä hetki tervehtivät toisiaan.

Seurakunnan nettisivuilla meitä on kutsuttu tähän messuun seuraavilla sanoilla: Ensimmäisenä adventtina juhlitaan Laajasalon kauniin puukirkon 20-vuotispäivää.

Olemme siis puukirkossa, kauniissa puukirkossa. Ennen messua arkkitehdit ja taiteilijat ovat kertoneet meille siitä, mitä puu tässä kirkossa merkitsee ja mitä puu voi meille puhua. Haluan jatkaa ja puhua puusta tai oikeammin puista.

***

On oikeastaan aika hämmästyttävää, miten tärkeä asema puilla on kristillisessä uskossa. Sallikaa, että kerron.

Jo luomiskertomus kertoo puista, jotka Jumala istutti paratiisiin. Kaksi puuta mainitaan erikseen. Näin luemme Raamatun alkulehdiltä:

”Herra Jumala kasvatti maasta esiin kaikenlaisia puita, jotka olivat kauniita katsella ja joiden hedelmät olivat hyviä syödä, ja paratiisin keskelle hän kasvatti elämän puun sekä hyvän- ja pahantiedon puun.”

***

Ensin mainitaan elämän puu. Vanhat raamatunselittäjät sanovat, että elämän puu oli tarkoitettu ihmisen ruumiillisen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Elämän puun ”hedelmät olivat hyviä syödä”. Voisimme sanoa, että jo maailman alusta alkaen Jumala on pitänyt tärkeänä, että ihminen saa arkisen ravinnon. Jumala antoi ihmiselle jokapäiväisen leivän jo ennen kuin ihminen ehti sitä rukoillakaan. Elämän puu puhuu samasta asiasta kuin Isä meidän -rukouksen pyyntö: ”Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme.” Voimme siis olla kiitollisia ruuasta ja ravinnosta, elämän puun lahjoista. Muistakaamme myös jakaa elämän puun hedelmiä lähimmäisillemme,

***

Toinen paratiisin puu, hyvän- ja pahantiedon puu, on sitten vaikeammin selitettävä. Tästä puusta ihmisen ei ollut lupa syödä. Mikä on sellainen puu, jonka hedelmiä ihminen ei saa syödä? Luther sanoo, että hyvän- ja pahantiedon puu oli paikka, jonka luona ihmisen tuli kunnioittaa, rukoilla ja palvoa Jumala. Tämä puu oli pyhä paikka, jossa ihmisen tuli kumartaa Jumalaa ja olla hänelle kuuliainen. Tätä puuta ihminen ei hallinnut eikä omistanut. Hyvän ja pahan tiedon puu kertoo samasta asiasta kuin Isä meidän -rukouksen pyyntö: ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi.”

Kun ihminen sitten unohti Jumalan ja söi tästä puusta, hän lankesi ylpeyteen, halusi olla kuin Jumala. Ylpeys on ihmisen perussynti. Juuri ylpeys ja vallan tavoittelu oli ihmisen lankeemuksen perusvika. Ylpeyttä tavoitellessaan ihminen luopui Jumalasta ja rikkoi suhteet Luojaan ja toisiin ihmisiin.

Paratiisin toinen puu koitui ihmisen kohtaloksi. Ihmiselle ei Jumalan hyvyys riittänyt, vaan hän halusi enemmän, valtaa, mahtia ja asemaa. Ihminen halusi tulla jumalaksi Jumalan paikalle. Mutta näin tehdessään ihminen menetti kaiken sen hyvän, jonka Jumala on ihmiselle halunnut antaa.

***

Jumalan puut eivät kuitenkaan lopu. Paratiisin kahden puun jälkeen tulee vielä kolmas puu, ristin puu. Kaksi ensimmäistä puuta ovat luomisen alun puita. Niiden paikkaa ja sijaintia emme tunne. Mutta kolmas puu on sitten jo osa sitä historiaa, jonka me kaikki tunnemme. Ristinpuu pystytettiin kaksi tuhatta vuotta sitten Jerusalemissa ja Golgatalla, kun Jumalan Poika naulittiin ristille. Ristinpuu on osa ihmiskunnan tunnettua historiaa.

Kolmas kristillisen uskon puu tulee meitä vastaan jokaisessa kirkossa ja monessa muussakin paikassa ympäri maailmaa. Lukuisat ihmiset kantavat tämän puun muistoa kaulallaan. Ristin puu ja ristin merkki taitaa olla maailman yleisin merkki.

Jumalan kolmas puu on puu, jolla Jumala korjasi sen, minkä ihminen paratiisissa oli rikkonut. Ihminen oli langennut ylpeyteen ja joutunut sen vuoksi karkotetuksi. Ristin puulla Kristus suostuu siihen häpeään, joka kuuluisi ihmisen kannettavaksi. Ristin puulla Jumala ottaa kantaakseen sen vaivan, johon ihminen oli langennut. Jumala kärsii, jotta ihmisen ei tarvitsisi kärsiä. Kristus kuolee, jotta meidän ei tarvitsisi kuolla.

***

Me ihmiset käytämme ristinmerkkiä kuoleman merkkinä. Kuolinilmoituksissa tähti kertoo, milloin ihminen on syntynyt, risti taas kertoo kuolinpäivän. Jokaiselle meistä piirretään kerran ristinmerkki. Kaikki me kuolemme.

Mutta merkillistä on, että ristinmerkki on samalla myös siunauksen ja toivon merkki. Kun pieni lapsi kastetaan, hänen kasvoihinsa ja rintaan piirretään ristinmerkki todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu Jeesus Kristus on lunastanut kaikki lapset vapaiksi kuoleman ja pahan vallasta. Merkillisellä tavalla ristinpuun merkki muuttuu elämän merkiksi, voiton merkiksi.

Kaikki me voimme omalla kädellämme piirtää ristinmerkin, siunata ajatuksemme, sydämemme ja kättemme työt. Näin Jumalan kolmas puu, ristinpuu on merkki siitä, että Kristus on vapauttanut meidät kaikesta pahan vallasta. Ristinpuu ja ristinmerkki ovat voimamerkkejä, jotka siunaavat kaikki meidän päivämme ja koko elämämme.

Ristinpuu puhuu samasta asiasta kuin Isä meidän -rukouksen pyyntö: ”Anna meille anteeksi meidän syntimme niin kuin mekin anteeksiannamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”

Jumalan kolme puuta kertovat siis siitä, mikä elämässä on tärkeää. Jokapäiväinen leipä kuuluu kaikille. Jumalan nimen pyhittäminen on ihmisen velvollisuus. Anteeksi saaminen antaa ihmiselle toivon ja tulevaisuuden.

***

Rakkaat kirkkovieraat. Tänään on paitsi Laajasalon kauniin puukirkon juhla myös ensimmäinen adventti, pyhäpäivä, jolloin laulamme hoosiannan. Hoosianna on laulu, jolla toivotamme Kristuksen tervetulleeksi, laulu, jolla odotamme joulun lasta. Laulamme tämän laulun, koska toivomme, että Kristus itse tulisi meidän sydämeemme, toisi elämäämme ilon ja toivon. Kaikki adventtiajan virret kertovat tästä odotuksesta.

Timo Pekka Kaskinen ja kanttori Päivi Niva-Vilkko antoivat minulle tehtävän. Sain valita päivän virren, sen jonka äsken lauloimme. Virsi numero kahdeksan on yksi lempivirsiäni. Se on yksi monista Paul Gerhardtin virsistä. Saksalainen, Berliinissä 1600-luvulla vaikuttanut Gerhardt on yksi luterilaisen virsirunouden mestareita. Hän jos kukaan osaa lohduttaa ja rohkaista veisaajia. Jos tunnet itsesi ahdistuneeksi, ota Gerhardt, väkevä lääke.

Valitsin siis virren kahdeksan. Lauloimme sen jo kokonaan. Mutta sallikaan minulle toivomus. Voisimmeko vielä uudelleen laulaa säkeistöt neljä, viisi ja kuusi. Ne ovat lohduttaneet minua monen monta kertaa silloin kun olen kaivannut tukea ja rohkaisua. Nämä säkeistöt vakuuttavat, että Kristus tulee auttamaan myös minua – ja myös sinua. ”Hän voi, hän tahtoo tulla, hän tietää, hän voittaa, hän katkoo valheen verkot ja kahleet kuoleman.”

Emmekö siis veisasi vielä kerran, rakkaat Laajasalon tytöt ja pojat. Annetaanpa palaa.

Siis, sielu, näitä muista myös tuskan aikana. Ei epäilysten valtaan tarvitse suostua. On ystäväsi läsnä, hän ovella jo on. Hän rauhansa voi antaa keskelle ahdingon.
Näin Herraasi saat luottaa öin päivin kokonaan kyselemättä suotta, tuleeko auttamaan. Hän voi, hän tahtoo tulla, hän tietää vaivasi ja täynnä rakkautta sen muuttaa rauhaksi.
Myös syntisi hän tuntee ja aina uudestaan sen tuoman murheen alta vapahtaa armollaan. Hän voi, hän tahtoo tulla, hän voittaa kiusaajan, hän katkoo valheen verkot ja kahleet kuoleman.