Taviksen läksiäiset
Paavalin seurakunta

Kuuluisa Jumalan Poika taas kierteli pitkin maita ja mantuja kutsuen ihmisiä mukaansa. Hän kutsui ihmisiä näkemään asiat ihan uudella tavalla, hän kutsui ihmisiä suuren muutoksen tielle.
Sekä Bilbo että Jeesus ovat toimineet minulle innottajina elämässäni. Minulle seurakuntapappina toimiminen on ollut Suuri Seikkailu ja se on myös muuttanut minua valtavan paljon.
Usein on ollut tilanteita, kun olen ollut niin väsynyt tai levoton, että en ole kuullut seikkailun kuiskivan korvaani tai nähnyt Jeesuksen viitan lievettä jota seurata. Etenkin viime vuosina, oman MS-taudin etenemisen kanssa, olen enemmänkin halunnut työntää pääni pensaaseen ja nukkua rauhassa.
Työ Paavalin seurakunnan seurakuntapappina oli alusta asti minulle unelmatyöpaikka. Olen tässä työssä kokenut, että olen juuri siellä missä minun kuuluukin olla. Olen tuntenut voimakkaasti Jumalan läsnäolon tämän seurakunnan keskellä ja reunoilla. Olen nähnyt miten monenlaiset ihmiset puhaltavat yhteen hiileen itselleen tärkeiden asioiden hyväksi. Olen ollut mukana saattamassa: ihmisiä seurakunnan yhteyteen, toisia haudan lepoon, joitakuita kohti aikuiselämän suuria seikkailuja, ja ihan toisia taas avioliiton satamaan tai yhteiseen ruokapöytään tai hiljaiseen rukoukseen tai sukan kutomiseen.
Monenlaista saattamista ja vieressä kulkemista. Se on ollut kiinnostavaa, riipaisevaa, kaunista, koskettavaa. Olen useampaan kertaan ihmetellyt, miten Jumala onkaan johdattanut minua kaiken tämän yltäkylläisen elämän keskelle. Ja vaikka olen saanut kokea että olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan, olo on kyllä ollut aika nöyrä ja vajavainen. Olen lukuisia kertoja huomannut, kuinka olen joutunut kasvamaan ja venymään asioihin ja tilanteisiin joista en olisi uskonut löytäväni itseäni.
Luulen että kun kulkee Jumalan kanssa, ei koskaan ole tylsää päivää. Olen tuntenut aivan kouriintuntuvasti Jumalan valtavan rakkauden ihmisiä kohtaan, tuntuu ihmeelliseltä, kun saa olla osa jotain niin suurta, ja samalla tiedostaa hyvin vahvasti oman pienuutensa. Ja juuri tämmöisenä, ihmisen kokoisena, Jumala kutsui minut palvelemaan Paavalin seurakuntaa.
Sen tein, kunnes 1.1.2025 aloitin sairaseläkkeen.
Meinasin päästä livahtamaan ilman läksiäisiä, en näet yhtään tykkää vetää huomiota puoleeni, tai se on ainakin tosi vaikeeta. Mutta kuulin juttua, että useampi on kysellyt tämän asian perään.
Niinpä kutsun sinut mukaan keskiviikkona 26.2. läksiäisiini niin, että menen Iltaruualle (hinta 1 €) klo 17 jälkeen ja klo 18 alkaa Puolen tunnin messu jossa olen luvannut jotain puhua, ja sen jälkeen on vielä kirkkokahvit, toivon kärrykahveja kirkossa.
Olisi hienoa nähdä myös sinut läksiäisissä. Hyvästien sanominen on vaikeeta mutta tärkeetä.
<3 Tuuli
P.S. Jatkan kyllä erittäin osa-aikaisesti töitä Paavalissa: on retriittejä, sydänrukousta, Sukkatuntia, kässäleiriä ym. Minut tavoittaa FB:ssä ja IG:ssä nimellä Tuulin Humina