Paavalin seurakunnan kappalainen Juha Valkeapää saarnasi luomakunnan sunnuntaina 5.9.2021 Paavalinkirkossa siitä, että Jeesuksen tarjoama elämä ja valo on tarkoitettu koko luomakunnalle. Lue Juhan saarna kokonaisuudessaan alta.

Luomakunnan sunnuntain evankeliumi Joh. 1: 1-4

Apostoli kirjoittaa Johanneksen evankeliumin alussa:

Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.

Olen ottanut tähän messuun mukaani omenan. Luomakunnan sunnuntaina kokisi itsensä jotenkin kädettömäksi, jos mukana ei olisi mitään luonnosta otettua. Tämä minun kädessäni oleva omena on punakaneli –lajiketta Vihdin puutarhastani. Nimensä mukaisesti lajikkeessa maistuu hieman kaneli. Punakaneli –omenat ovat yksi maku, jonka liitän lapsuuteen ja syksyyn. Syksy ja punaposkiset omenat, joita sai syödä mielin määrin. Joskus niitä riitti jouluun saakka. Mitkä maut sinä mahdat liittää syksyyn?

Luonnollisen valinnan ja myöhemmin jalostuksen kautta villiomenapuista on kehittynyt lukuisia omenalajikkeita. On arvioitu, että omenoiden viljely on alkanut Euroopassa ja Aasiassa noin 4000-5000 vuotta sitten. Keski-Euroopassa omenanviljely levisi erityisesti luostaripuutarhojen kautta. Vuosisatojen saatossa omenista kehittyi yhä pohjoisimpiin oloihin sopivia lajikkeita. Suomessa omenanviljely on alkanut aikaisintaan 1400-luvulla. Se yleistyi 1600-luvulla kartanoissa ja virkataloissa.

Se mitä teemme rakastetuillemme - puhun tässä yhteydessä tietoisesti rakastetuista - toiselle ihmisille ja luonnolle, määrittää tulevaisuuttamme. Ainutkertaisia eliölajeja on hävinnyt ja häviää yhteiseltä planeetaltamme kiihtyvää vauhtia. Tämän aamun Helsingin sanomat uutisoi Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton päivityksen eri eliölajien uhanalaisuudesta. Kun arvioitiin 138374 lajin elinvoimaisuutta, niistä yli 38 500 eli 28:aa prosenttia uhkasi raportin mukaan sukupuutto. Aika kylmäävää luettavaa.

Useimmat päättäjät ympäri maailman ovat heränneet ilmaston lämpenemiselle ja sen aiheuttamille uhkakuville ihmiskunnan tulevaisuudesta. Uutissivut täyttyvät ympäristöhuolesta. On myös niitä, jotka kiistävät koko ongelman. Heidän mielipiteitään on vaikea ymmärtää.

Helsingin seurakunnilla on ympäristödiplomi ja noudatamme kirkon ympäristöohjelmaa. Diplomi uusitaan muutaman vuoden välein. Olen Paavalin seurakunnan ympäristövastaava. Pyrimme aktiivisesti kestävään kulutukseen, energian säästöön ja tehostettuun jätteiden lajitteluun. Näin syksyllä paperoimme ikkunoita kirkkopihan rakennuksissa. Tänä syksynä aloitamme muovijätteen erilliskeruun. Helsingin seurakuntayhtymän metsäpalstoilla tavoitteeksi on asetettu luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Suotakin on entistetty.

On sanottu, että länsimaiset ihmiset ovat edistysuskoisen kulutuskulttuurin eteenpäin paahtavia lapsia, joilta puuttuu pysähtymisen kaava. Rohkenemmeko pysähtyä tässä messussa. Ehkä tässä messussa saan kokea, että täällä on sijaa minulle Jumalan luomana. Ehkä tässä messussa saan katsoa itseäni, elämääni ja kipujani hellästi ja arvostaen. Samalla tavoin meidän tulee katsella luontoa.

Monelle luonto on ollut ja on paras lääkitsijä. Minä halaan metsän puita ja maadoitan sen kautta itseäni johonkin suurempaan.

Raamatussa on useita kertomuksia luomisesta. Tänään kuulimme niistä kaksi: vanhan testamentin alusta yhden ja Johanneksen evankeliumin alusta toisen. Molemmat ovat olemukseltaan runoelmia, lauluja. Niillä on oma rytminsä, elämän sydämen sykkeen rytmi. Tällaisissa alkulauluissa Raamattu välittää meille erityisiä välähdyksiä elämän merkitysten syvätasosta. Se on jotain sellaista, jota ei tule häivyttää näköpiiristä lukemalla näitä tekstejä jäykän kirjaimellisesti ja rationaalisesti.

Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Toisena päivänä meren, ja viidentenä vesissä vilisevät olennot sekä linnut. Kuudentena päivänä hän loi maan päälle eläimet, ja lopulta ihmisen; siis samana päivänä eläinten kanssa. Ihminen ei ollutkaan luomisen huipennus ja kruunu. Huipennus oli seitsemäs päivä, sapatin lepo. Pysähtyminen. Lepääminen.

Kulutuskulttuurin tuote, länsimainen ihminen, pysähtyy usein vain pakosta. Oleminen on tärkeämpää kuin tekeminen ja suorittaminen. Kaikella on arvo itsessään, niin ihmisellä kuin luonnolla.

Luoja antoi ihmiselle vallan hallita maata ja kaikkea mitä sen päällä liikkuu. Raamatun kohtaa on tulkittu niin, että ihminen voisi herrana hallita muita luotuja ja luomakuntaa.

Luomiskertomuksen kokonaisuuden ja Raamatun kokonaissanoman valossa on selvää, ettei tällainen valtuutus anna oikeutta riistää ja ryöstöviljellä muuta luotua. Ihmisellä on päinvastoin suuri vastuu viljellä ja varjella; pitää huolta kokonaisuudesta ja erityisesti kaikkein haavoittuvimmista luontokappaleista.

Ihminen on monin tavoin epäonnistunut perustehtävässään, kuten kuulimme tämän sunnuntain synnintunnustuksessa 713. Esiteolliselta ajalta 1700-luvulta on tultu tähän päivään, jolloin ihmisen ylikulutus on tuhoamassa rakkaan planeettamme. Meitä on liikaa ja elämme yli ekologisten voimavarojemme.

Maailman ylikulutuspäivä on laskennallisesti se päivä, jona ihmisten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon biokapasiteetin eli kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Viime vuosina se on ollut heinä-elokuun vaihteessa. Ihmiskunta käyttää siis noin seitsemässä kuukaudessa luonnonvarat, joiden pitäisi riittää koko vuodeksi. Suurimmat syyt tähän ovat energiantuotanto, liikenne ja ruoantuotanto.

Ehkä emme tiedä, että suomalaiset kuluttavat oman osansa maailman luonnonvaroista noin nelisen kuukautta maailman keskiarvoa aiemmin. Tänä vuonna suomalaisten laskennallinen ylikulutuspäivä oli 10. huhtikuuta.

Ylikulutuksen selviä merkkejä Suomessa ovat esimerkiksi metsäluonnon köyhtyminen, uhanalaiset kalakannat ja arvokkaiden luontotyyppien väheneminen.

Kaikki ylikulutuksemme vaikutukset eivät näy Suomessa, koska olemme ulkoistaneet niistä merkittävän osan muualle. Esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden, kuten öljyn ja kivihiilen, tuotanto tuhoaa elinympäristöjä eri puolilla maailmaa. Fossiilisten polttoaineiden aiheuttamat päästöt kiihdyttävät ilmastonmuutosta, edistävät aavikoitumista ja sulattavat katastrofaalisesti arktisen alueen mannerjäätä nostaen merenpintaa. Viime aikaiset uutiset kertovat Golfvirran heikkenemisestä. Seuraukset voivat olla katastrofaalisia koko maapallolle. Tieto järkytti minua.

Ylikulutuksen taittaminen vaatii ennen kaikkea poliittisia päätöksiä. Niitä tarvitaan sekä ilmastokriisin ratkaisemisessa että talouden ja yhteiskunnan rakenteiden muuttamisessa luonnon kannalta kestäviksi.

Mitä minä voin tehdä luonnonsuojelun puolesta? Asuminen, liikkuminen, ruoka sekä tavaroiden ja palveluiden kulutus muodostavat suurimman osan yksityisen kulutuksen luonnonvarojen kuluttamisesta.

Pyydän, että kuuntelisit tarkkaavaisesti seuraavaa listausta. WWF:n mukaan voin vähentää ylikulutusta arjessani omilla valinnoillani: valitsen kasvispainotteista ruokaa, suosin joukkoliikennettä, valitsen uusiutuvaa energiaa kotitalouteeni, vältän asumisessani hukkaneliöitä, pohdin ylipäätään kulutustottumuksiani, pyrin vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon ja kannustan ystäviäni ja läheisiäni esimerkilläni sellaiseen elämäntapaan, joka säästää luontoa.

Luontoa koskee sama kokonaisvaltaisuus ja pyhyys, mikä näkyy kirkon pyhissä sakramenteissa. Nautimme tänäänkin ehtoollisen. Sakramentissa aineellinen ja pyhä ovat yhdessä: kasteessa vesi, ehtoollisessa leipä ja viini. Pyhä Henki ei leijaile jossain kaukaisuudessa, vaan yhdistyy tavallisiin aineisiin, luonnon antimiin. Meihin.

Kaikkea pyhää suojaa koskemattomuus. Kun pyhyyden taju katoaa, jotakin rikkoutuu. Kun pyhyyden taju palaa, palaa myös rajojen ja rajallisuuden taju. En voi tehdä toiselle ihmiselle enkä luonnolle mitä tahansa.

Päivän evankeliumissa Sana eli Kristus on elämä ja valo. Hän toi alkukaaokseen elämän rytmin ja mielen. Hän pitää näitä yllä Henkensä välityksellä.

Jeesus julisti Jumalan valtakuntaa, joka kasvaa omalla sisäisellä voimallaan, salatusti – niin kuin siemen maan suojissa puhkeaa taimelle, kasvaa ja tuottaa hedelmää. Jeesus teki Jumalan valtakuntaa näkyväksi asettumalla aina heikomman puolelle. Jos Jeesus eläisi tässä ajassa, uskon, että hän kiivailisi luonnonsuojelun puolesta. Jeesuksen tarjoama elämä ja valo on tarkoitettu koko luomakunnalle. Hänen elämän mallinsa on malli minulle, kun katselen ympärilleni haavoittunutta elämää ja luomakuntaa.

Vetäydyn mielellään luontoon hiljentymään ja rukoilemaan; yksinkertaisesti katselemaan ja kuuntelemaan; hengittämään sisääni voimaa ja ulos pahaa oloani; täyttymään toivolla ja ilolla.

Ekoteologi Pauliina Kainulainen on sanonut luonnon suojelusta: ”Vaikuttavinta mitä voimme tehdä, on olla tekemättä mitään.”