Sunnuntaina 11.9. vietettiin Lähimmäisen sunnuntaita ja Oulunkylässä juhlittiin 150-vuotiasta kirkon diakoniatyötä. Puheet ja esitykset siivittivät messun jälkeisiä juhlakahveja.

Juhlassa palkittiin pro diaconia -mitaleilla seurakunnan vapaaehtoisia, jotka ovat toiminnassaan edistäneet erityisellä tavalla lähimmäisenrakkautta. Pro diaconia -mitalin saivat Anja Haltia, Irja Eskola, Anu Karlson sekä Salaam-yhteisö.

Messussa saarnasivat Oulunkylän diakoniatyöntekijät Maria Onuigbo ja Tarja Lindfors. Saarnassa Onuigbo ja Lindofrs muistuttivat, että diakoniatyön juuret ovat Jeesuksen esimerkissä toisten palvelemisesta. Kirkon auttamistyössä korostuu aito lähimmäisyys eli pyrkimys nähdä, kuulla ja auttaa toista. Saarnan lyhennelmän voi lukea alta.

Saarna Lähimmäisen sunnuntain juhlamessussa 11.9.2022

Missä ne diakonian juuret oikein ovat?

Diakonia-sana tulee kreikan kielestä, diakonein ’palvella’ ja nykyisen diakonian muodot löytyvät siis jo alkuseurakunnan toiminnasta, jossa sanan julistamisen lisäksi oli tärkeää hoitaa aineellista apua leskille ja muille avun tarpeessa oleville. Se tapahtui osana seurakunnan päivittäisiä kokoontumisia ja yhteistä ateriaa. Tämä pohjautui pitkälti esimerkistä, jonka Jeesus antoi, ateriayhteydestä ja toisten palvelemisesta. Sama perinne jatkuu yhä, kun me Oulunkylän seurakunnassa järjestämme yhteisöruokailuja ja diakoniassa annamme ruoka-apua. Näin Lähimmäisen sunnuntaina on hyvä muistaa, että tärkeä osa ateriayhteyden järjestämisestä on vapaaehtoisilla, lähimmäisillä, jotka kirjaimellisesti kattavat pöydän ja palvelevat kaikkia sen ääreen saapuvia suurella sydämellä.

Mitkä diakonian tehtävät olivat silloin alussa?

Alkuseurakunnassa ei ollut diakonian virkoja, siinä muodossa kuin nykyisin. Apostolien toimesta ensimmäisiksi epävirallisiksi diakoniatyöntekijöiksi valittiin seitsemän hyvämaineista miestä palvelemaan ihmisiä. Heidät siunattiin käden päälle panemisella tehtäviinsä. Heidän tehtävänä palvelun lisäksi heidän oli selvittää päivittäin eteen tulevia ongelmia ja riitoja.

Samojen asioiden kanssa myös tämän päivän diakoniassa ollaan tekemisissä. On ihmissuhderiitoja, ristiriitoja ja valitusprosesseja yhteiskunnallisen palvelujärjestelmän kanssa, oikeustaisteluita, tai turvakotiin paenneen perheen tukeminen tai väkivaltaa arjessaan kokevien tukeminen ja ohjaus.

Mitä muita termejä diakoniasta on käytetty Raamatussa? Miten naiset liittyvät diakoniaan?

Raamatusta löytyy paljon diakonian piiriin luettavaa auttamistyötä, johon viitataan muilla kuin diakonia-termillä. Joillekin on ”annettu kyky auttaa muita”, seurakunnassa on niitä ”jotka näkevät vaivaa” muiden puolesta, sekä niitä ”jotka auttavat köyhiä”. Kaikkien velvollisuus oli ”hyväksyä toinen toisensa” tai ”hoivata toinen toistaan”. Sama on totta myös nykypäivänä, kun seurakunnassa erityisesti lähimmäistään rakastavat vapaaehtoiset vaivojaan säästämättä antavat osaamisensa ja lähimmäisyytensä muiden hyväksi.

Naiset liittyivät diakoniaan jo yllättävän varhaisessa vaiheessa. Jo Jeesuksen lähipiirissä oli enemmän naisia kuin siihen aikaan oli yleistä, ja usein heillä oli juuri palvelun rooli. Ja Paavalin ajalta tunnetaan erityisesti Foibe-niminen naispuolinen diakoni, ”Kenkrean seurakunnan palvelija eli diakonos”, jolla näyttää olleen arvostettu asema kotiseurakunnassaan.

Miksi diakonia on aina ajateltu köyhien auttamiseksi?

Diakonia ja köyhyys ovat kautta aikain liittyneet yhteen. Toki ihminen voi olla monella tavalla köyhä, mutta diakoniassa yhä usein ollaan tekemisissä taloudellisen köyhyyden kanssa. Köyhyys voi olla seurausta ihmisen omista valinnoista, mutta se voi olla myös vääristyneiden yhteiskunnallisten olojen aiheuttamaa. Jo Vanhan testamentin profeetat taistelivat köyhyyttä vastaan, kun Israelin ja Juudaan yhteiskunnissa hallitsijat ja heidän virkamiesten määrätietoisesti pyrkivät kasvattamaan laillisin ja laittomin keinoin maaomaisuuttaan. Tästä kärsivät tavalliset pienviljelijät, jotka joutuivat lainaamaan korkeaa korkoa vastaan viljaa tai rahaa joutuen usein ankaran ulosmittauksen kohteeksi.

Valitettavasti diakoniatyössä näemme yhä, kuinka moni on päätynyt ankaran ulosmittauksen kohteeksi. Ylivelkaantumisen on voinut aiheuttaa alun perin viaton asia: asuntolaina, autolaina, opintolaina, osamaksu tai erääntynyt luottokorttilasku, jota ei ole saanut hoidettua. Suomalainen yhteiskunta ei onneksi ole niin korruptoinut kuin alkuseurakunnan aikainen maailma, mutta tosiasia on, että kun kaikki kallistuu, niin pienikin yllätys taloudessa voi kaataa muutenkin pienituloisen elämän raiteiltaan.

Meidän on tärkeä muistuttaa myös, etteivät kaikki diakonian asiakkaat ole ylivelkaantuneita, vaan ihmisiä, joilla on elämässään tarve muulle diakonian tuelle.

Mitä diakonia on nykypäivänä ja mitä tarkoittaa diakoninen palvelu?

Aika ajoin kuulee pohdittavan, voisiko diakoniatyön hoitaa seurakunnassa muut kuin koulutetut diakoniatyöntekijät. Vastaus on kyllä ja ei. Ensinnäkin diakonia on koko kirkon ja seurakunnan tehtävä. Diakonia on kirkon ydintä, joka ulottuu yli palkallisuuden ja palkattomuuden. Se on toimintaa, jossa korostuu aito lähimmäisyys eli pyrkimys nähdä, kuulla ja auttaa toista sekä kutsuminen seurakuntayhteyteen. Mutta meidän tulee muistaa, että kirkkojärjestys velvoittaa seurakuntien diakoniatyön auttamaan niitä, joita muut eivät auta ja joita apu ei tavoita. Siitä huolimatta, että sosiaaliturva uudistettiin ja järjestettiin vuonna 1972, voi yhteiskunnan tukiverkoista pudota pois ja sinne palaaminen on haasteellista.

Diakoniatyössä ehdottomasti tarvitaan lähimmäisenrakkautta, mutta myös vahvaa ammatillista osaamista yhteiskunnan erilaisten palvelujärjestelmien osalta. Kirkon diakoniatyö tutkii yhteiskunnan lainalaisuuksia, ja pyrkii paljastamaan yhteiskunnan rakenteissa vääryyttä edistäviä ja huono-osaisuutta tai muuta pahaa tuottavia syitä.

Diakoniatyö kuuluu työajattoman työn piiriin, eikä työtunteja lasketa, kun järjestetään verkostopalavereita, tehdään rahastohakemuksia tai kuunnellaan henkilön kertomusta vaikeista kokemuksistaan. Tai kun stoalaisella tyyneydellä kohdataan kotikäynnillä vakavasti sairas ihminen, jonka kanssa ja puolesta rukoillaan. Diakoniatyöntekijä joutuu usein olemaan työssään terapeutti, ekonomi, sairaanhoitaja ja juristi.

Miten lähimmäisenrakkaus ja diakonia liittyvät toisiinsa?

Lähimmäisenrakkauden käsky on luonteeltaan yleinen sääntö, joka vaatii käytännön elämässä tarkennusta, kuten lainopettajan kysymys ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni”, Luukas 10:25–37. Lainopettaja sai Jeesukselta kysymykseensä kertomuksen laupiaasta samarialaisesta, jossa lähimmäiseksi osoittautui Samarian halveksitun sekakansan jäsen. Lähimmäisen arvostus ihmisenä, niin Jeesuksen esimerkissä laupiaasta samarialaisesta tai Vanhan testamentin profeettojen aikalaisten kokemuksena, voisivat olla suoraan nykyajan diakoniatyön arjesta.

Kultainen sääntö ”kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” vaatii suostumista yhteyteen toisten ihmisten kanssa. Ja se on aitoa lähimmäisyyttä. Tarvitsemme toisen ihmisen yhteyttä, kodin, ystäviä ja yhteiskunnan tuen, joka tulee osoitetuksi yhä uudelleen. Tälläkin hetkellä olemme silmätyksin koko maailmanyhteisön kanssa. Kaukaiseltakin tuntuvat ilmiöt saattavat nopeasti vaikuttaa meidän päivittäiseen elämäämme.

Kultaisen säännön ajattelutavan mukaan jokainen ihminen tietää lähimmäisenrakkauden vaatimuksen sen perusteella, että hän itse odottaa hyvää muilta. Pettymisenkin jälkeen hän nousee etsimään uutta luottamusta toiseen ihmiseen. Rakkaus merkitsee oman odotuksen suunnan kääntämistä toisin päin: Asettumista toisen asemaan ja asioiden ajattelemista hänen kannaltaan. Diakonian perimmäinen ohjenuora on toisen ihmisen avuntarve. Käytännössä se tarkoittaa, ettei kävellä kenenkään ohi ja jätetä yksin.