Katri Kallionpää kyseli, miksi kuolema usein torjutaan, ja miksi jotkut asiat eivät ole Suomessa enemmän itsestäänselvyyksiä. -Isäni vietti elämänsä kaksi ja puoli kuukautta helsinkiläisessä sairaalassa. Koko aikana lääkärit ja hoitajat eivät puhuneet kuolemasta. Sen sijaan, että isää olisi valmistettu kuolemaan, häntä kuntoutettiin kotiuttamista varten. Miksi kuoleman lähestyessä potilasta aletaan kuntouttaa, joka voi käytännössä tarkoittaa vaikkapa viemistä kylmään eteiseen vilustumaan? Miksi ei useammin tehdä hoitosuunnitelmaa tai hoitotahtoa, vaikka Suomessa kuolee 50 000 ihmistä vuodessa? Miksi kivunlievityksestä ei vieläkään aina anneta riittävästi tietoa?

Gustaf Molander on tehnyt hoito- ja hoivatyöstä puhuttelevan kirjan Hoidanko oikein? Tilaisuudessa tuli esille monien kokemuksia omaistensa hoidosta. Terveisiä meni pääkaupunkiseudun ja Tampereen lisäksi mm. Keski-Suomeen ja Seinäjoelle. Parhaissa tapauksissa omaisille on kerrottu etukäteen, millaisia oireita kuolevalle tulee ja miten niitä lievitetään. Tämä on vienyt monilta kuolemanpelon. Esimerkiksi neurologinen sairaus voi oireilla monin tavoin, vaikkapa rasittaa keuhkoja. Asiantuntijaryhmä luovutti Sosiaali- ja terveysministeriössä 26. helmikuuta 2019 perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikolle paksun raportin, joka sisälsi ehdotuksia palliatiivisen hoidon laadun ja saatavuuden parantamiseksi Suomessa. Tämä on mm. Suomen Lääkäriliiton ykköstoivomus.

Katri Kallionpää kertoi muistelemisen hyvää tekevistä vaikutuksista. Hänen äitinsä teki kirjan miehestään lapsilleen. Muistelemalla äiti teki samalla tiliä omasta elämästään. Tässä tilinteossa se, mikä jäi kesken, mihin ei ole tyytyväinen, painui taka-alalle. Päällimmäiseksi nousi se, mikä tekee tyytyväiseksi, mikä tuotti iloa ja mikä elämässä oli ollut arvokasta. Äiti sanoitti asiat, jotka olivat tärkeitä hänen neurologista sairautta sairastavalle puolisolleen, vaikkapa linnut, puut, kosketus.

Miksi olen olemassa –tapahtuma alkoi Munkkivuoren kirkossa Markku Perttilän virrellä 930. Kolehti kerättiin Mosambikin ja Zimbabwen hirmumyrskyjen uhreille. Yhteiselle lounaalle Toivon Bistroon Munkkivuoren seurakuntatalolle kokoontui niin paljon väkeä, että osa ruokaili eteisessä.

Ps. Pallium-vaatteesta tuli sivistyneen roomalaisen asu. Sitä suosivat kreikkalaiset filosofit ja opettajat. Sanalla viitataan myös piispan virkakaulukseen. Ilman suojaviittaa emme selviä kukaan, emme elämästä emmekä kuolemasta.