23.10. Onneksi olkoon: Severi | Palaute | På svenska | In English

Munkkiniemen kirkko

Rovastiperheen kesäterveiset

Munkkiniemen seurakunta

11.06.2019, 13:39
Munkkiniemen seurakunnan entinen kirkkoherra, rovasti Uolevi Nurminen, täyttää ensi syksynä 90 vuotta. Hän on tuttu nimi monista alueen historiaa käsittelevistä kirjoista, mutta merkkipäivän lähestyessä kävin haastattelemassa häntä ja Kirsti-vaimoa kodissaan Lehtisaaressa ja äänitimme haastattelun seurakunnan arkistoon. Iloiset ja myönteiset eläkeläiset ovat edelleen täydessä terässä, kulkevat autolla tapahtumissa. Lapset ja lapsenlapsetkin asuvat lähellä, pääkaupunkiseudulla. Nurmisilla on edelleen ajatuksia siitä, miten seurakunta voi olla elävä osa yhteiskuntaa, ja tässä jutussa muutamia heidän terveisiään alkukesällä 2019. Uolevi aloitti työnsä Huopalahden seurakunnassa v. 1958, parin kolmen vuoden päästä siitä syntyi Munkkiniemeen oma seurakunta, josta hän jäi eläkkeelle vuonna 1992.

Nurminen kertoo työntäyteisistä vuosista, jotka hengästyttävät nuorempaakin. -Silloin olisi haluttu pienempiin yksiköihin, lähemmäs ihmistä. 60-luvulla meillä oli kolme pappia, joista yhden sairastuttua kaksi, minä ja Kalle Arhinmäki, hoidimme työtä. Sunnuntait olivat hurjia, jumalanpalveluksia pidettiin tällä työvoimalla sekä Porintien kellarikappelissa että Munkkiniemen kirkossa. Päiväjumalanpalvelusten jälkeen oli iltakirkko ja iltakerho. Oli ihan tavallista, että nuorten illassa oli 50-60 osallistujaa. Me itsekin olemme Kirstin kanssa seurakuntanuoria, tutustuimme Töölön seurakunnassa. Niinä vuosina myös koululuokat olivat isoja, oli tavallista, että oli 30 lasta luokassa, ja Kirsti veti Lehtisaaressa yksin ensimmäistä ja toista luokkaa rinnakkaisluokkina, joissa oli vielä pari vieraskielistä lasta, diplomaattien lapsia.

-Yksi historian hauska yksityiskohta on se, että leiririppikoulut koko Suomessa alkoivat Munkkiniemen seurakunnassa. Täällä myös aloitettiin albojen käyttö konfirmoitaville. Partiotoiminta liittyi luontevasti kirkkoon. Soitinyhtye Puhallus syntyi noina vuosina, se oli partiolaisten eli Kirisiskojen soittokunta jota seurakunnan kanttori Jouko Piitulainen johti, Kirsti ja Uolevi Nurminen muistelevat. Heille on ollut täysin luonnollista, että seurakuntanuorten piiri on kokoontunut vuosia heidän kotonaan. He kiittävät myös pastori Maija Kuusikkoa, joka piti yhteyttä alueen ihmisiin. Uolevi käytti paljon aikaa myös järjestäessään Sanan ja rukouksen iltoja, joissa rukoiltiin seurakuntalaisten asioiden puolesta. Niitä hän jatkoi vielä vuosia eläkkeelle jäämisensä jälkeen ja niihin osallistui väkeä jopa enemmän kuin jumalanpalveluksiin.

Lehtisaari on ollut kirkolle tärkeä paikka, ja aikoinaan sieltä varattiin asunto myös Helsingin hiippakunnan piispalle, mutta siitä luovuttiin. Lehtisaaren nuorisokoti tuli sinne vuonna 1968. -Ei Lehtisaaressa siihen aikaan ollut mitään erityisiä keskusteluja kuka maan omistaa. No, tietysti katujen nimet kertovat siitä, että alue liittyy kristilliseen kirkkoon, kuvailee rovasti Nurminen. Lehtisaaressa on Pyhän Laurin tie ja Pyhän Laurin kirkko on Vantaalla, se on entinen Helsingin pitäjän kirkko ja rakennettu 1400-luvun puolivälissä, mutta sen kaikki puuosat restauroitiin tulipalon jälkeen aivan 1800-luvun lopussa. Pyhä Lauri on diakoni Laurentius, joka jakeli Rooman seurakunnan omaisuuden köyhille eikä vienyt sitä Rooman keisarille. Laurentius julistettiin marttyyriksi, kun keisari häntä kidutti ja lopulta poltti Roomassa vuonna 252. Vantaan Pyhän Laurin kirkon päätykolmiossa on ruotsinkielinen teksti En dag i dina gårdar är bättre än eljest de tusende, eli Päivä sinun esipihoissasi on parempi kuin tuhat päivää muualla.

Suomessa on monta muutakin Pyhän Laurin kirkkoa. -Kun sitten Lehtisaareen saatiin oma kappeli pitkällisten ponnistusten jälkeen, oli hyvin selvää, että siitä tehtiin Pyhän Laurin kappeli. Se vihittiin käyttöön syyskuussa 1983 ja se oli kirkkotila ostoskeskuksen yhteydessä, monipuolisen toiminnan keskus. 80-90-luvuilla se oli aina täynnä, Nurminen muistelee ja pahoittelee kappelista luopumista. -Ei meillä vanhoilla ole enää tietoa, mikä tavoittaa nykyhetken ihmiset. Hyviä uusia asioita on, nykyisin pienillekin lapsille on kerhotarjontaa. Uusia kanavia täytyy etsiä ja löytää. Tärkeää on yhteyden saaminen perheisiin ja koteihin, hymyilevät Kirsti ja Uolevi Nurminen. Uolevi Nurminen peukuttaa yhä Facebookissa kaikkia hyviä seurakunnan avauksia. -Evankeliumi on se ydin, se että ihminen on vapaa koska Kristus on hänen syntinsä anteeksi antanut. Hyvä elämä ja seurakunnan tuki ovat meitä kaikkia varten.