12.12. Onneksi olkoon: Tuovi | Palaute
Mikaelin seurakunta

Puotilan kappelin votiivilaiva muistuttaa  myrskystä, josta kirkkoherra Jukka Pakarinen pelastui

Mikaelin seurakunta

14.06.2024, 11:06 /  päivitetty 24.06.2024, 15:25
Votiivilaiva Puotilan kappelissa. Kuva parvelta

Oletko ihmetellyt, miksi monissa kirkoissa roikkuu katosta purjelaivan pienoismalli?

Sellaisia voi usein nähdä rannikolla sijaitsevissa kirkoissa. Usein nämä votiivilaivoiksi kutsutut pienoismallit on lahjoittanut esimerkiksi merihädästä pelastuneet merimiehet. He ovat näin halunneet kiittää Jumalaa ihmeellisestä pelastumisestaan.

Myös Puotilan kappelissa on kaunis pieni votiivilaiva, nimeltään s/y Escapers Dream eli Selviytyjän unelma.

Sen lahjoittaja on Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jukka Pakarinen.

Kun katsot laivaa, voit luottaa siihen, että Jumala on pelkoasi suurempi.

- Reilu kymmenen vuotta sitten olin veljeni veneessä purjehduskilpailussa Helsingin ja Tallinnan välillä, hän kertoo.

- Olimme lähtöhetkellä täynnä itsevarmuutta ja uhoa. Vihdoin tuli meidän aikamme lähteä, ja matka taittui aluksi hyvin. Keli oli kuitenkin aika haastava. Yö pimensi taivaan aika pian, ja matka jatkui pimeydessä tuulen yhä yltyessä ja aaltojen kasvaessa. Saimme MeriVHF:stä tietoa, että mastoja oli katkeillut ja veneitä ajelehtii kohti Helsinkiä.

Siinä vaiheessa veljekset vielä luottivat itseensä ja ihmettelivät muiden heikkoutta.

- Yhtäkkiä huomasimme, että aallot olivat vieneet veneemme valot ja rahtilaivat eivät nähneet meitä ollenkaan. Silloin alkoi jo hieman pelottaa. Tuuli yltyi ja aallot kasvoivat entisestään. Sitten huomasimme, että vene vuotaa, vettä oli lähestulkoon polviin asti. Aloitin veneen pohjalla veden pois pumppaamisen. Vettä lähti pois ja samalla sitä tuli lähes yhtä paljon takaisin. Mitä suurempi aalto, sitä enemmän vettä tuli lisää.

Silloin iski pelko.

- Ehdin jo ajatella, että tähän se loppuu. Pieni positiivinen ajatus tuli mieleeni. Se, että onneksi lapseni eivät olleet mukana. Olen ainoa meidän perheestä, joka hukkuu.

Siinä pumpatessa ja rukoillessa Jukka Pakarinen teki päätöksen: jos tästä selviän, niin lahjoitan johonkin kirkkoon purjealuksen kiitoksen merkiksi.

-Kun aamu valkeni, tuuli alkoi tyyntyä, aallokko pienentyä eikä venekään enää vuotanut. Silloin ajattelin, että tästä selvitään.

Ehti kulua lähes kymmenen vuotta, ennen kuin kirkkoherra sai ostettua aluksen ja nostettua sen Puotilan kappeliin näkyville.

-Siellä se nyt on kiitoksena Jumalalle, että selvisin, vaikka pelko oli viedä toivon kokonaan. Kun katsot laivaa, voit luottaa siihen, että Jumala on pelkoasi suurempi.