Tervetuloa takaisin blogiini, hyvät lukijat.

‍Tällä kertaa kerron vilkkaan syyskauden käyntiin pyörähtämisestä seurakunnassa ja uusista kuvioistani. Kesällä sain käytettyä suurimman osan minulle määrätyistä lomapäivistäni ripotellusti, joten energiaa sivarin loppusuoraan oli kertynyt mukavasti.

Palautumista todella tarvitsin, sillä koulut alkoivat ja niin myös työaikani pääasiallinen käyttökohde: Vartiokylän kirkon iltapäiväkerhon uusi kausi. Siellä minua todella tarvitaankin, sillä lapsimäärä on kasvanut kolmeenkymmeneenkuuteen. Välipalanlaitto on taas ollut pääasiallinen tehtäväni ja siihen on ollut totuttelemista taas kesätauon jälkeen. Kirjoitin sitä helpottamaan ylös kultaiset säännöt keittiöhommiin, joten suunta on vain ylöspäin.

Ruokahommista huolimatta olen saanut tutustuttua uusiin lapsiin ja ilahduttua siitä, miten hauskoja, rauhallisia ja ajattelevaisia tuoreita koulutien taivaltajia he ovat. Heidän kanssa riittää varmasti mukavia leikkejä ja keskusteluja jouluun asti, jolloin sivarini loppuu. Toisaalta on ollut liikuttavaa kohdata vanhoja 2-luokalle siirtyneitä vanhoja iltapäiväkerholaisia koulun pihalla uusia lapsia hakiessa.

He ovat tunnistaneet minut heti; jätin selkeästi jäljen.

Jäljen varhaiskasvatukseen jätti myös Riitta Haikonen, jonka hyvästelimme matkalleen kohti Sipoon seurakuntaa ja nyt hän on saanut toisen iki-ihanan ja asiantuntevan seuraajan: varhaiskasvatuksen esihenkilö Iida Perälampi-Vainion. Hän on mukavuudellaan ja empaattisuudellaan tuonut paljon valoa pimenevään syksyyn seurakunnassa ja olen kiitollinen, että esihenkilöni voi olla sellainen.

Iltapäiväkerhon lisäksi olen käynyt Östersundomin kirkon meditatiivisessa körttiläishartauksessa, kokkaillut ja musisoinut taas tiistai- ja torstairuokailujen lauluryhmässä, sekä opetellut monia kieliä, kuten espanjaa, ranskaa, arabiaa, armeniaa ja swahilia niitä taitavien työntekijöiden kanssa. Lingvistiikkaintoilijana sydämeni sykkii tälle monikulttuurisuudelle, jota Mikaelin seurakunta tarjoaa. Myös tämän työpaikan laaja työtehtävien tarjonta viimeisille kuukausilleni sivarissa on tuttu ja turvallinen, mutta myös uudenlainen ja inspiroiva. Lähden tälle loppusuoralle kunnialla ja tarmolla.