Tervetuloa takaisin sivariblogiini, hyvät lukijat.

On tullut korkea aika kertoa lempityökeikoistani sivarissa: Stadin Saappaan jalkautuvasta nuorisotyöstä, jonka tarkoituksena on päivystää vapaaehtoisvoimin siellä missä nuoret hengaavat yleensä perjantai-iltaisin ja tarjota apua tarvittaessa, tai ihan vain jutteluseuraa. Aloitin sen jo huhtikuussa Ilmari Pyykkösen loistavalla koulutuksella, josta jäi käteen mitä kiinnostavinta vapaaehtoisten historiaa ja hauskan henkeviä keskusteluja.

Koska opin parhaiten tekemällä, en antanut perehdytyskurssin olla ainut kosketukseni saapasmaailmaan vaan hyppäsin toukokuisena perjantai-iltana ensimmäiselle päivystykselleni. Siellä otin haltuun päivystysten rungon: ensin syödään yhdessä iltapalaa Matteuksenkirkolla, jonka jälkeen otetaan varusteet: saapasliivi, reppu vesipulloinee ja ensiaputarvikkeinee sekä jaettavaksi maukkaita saapaskarkkeja ja heijastimia. Lähdimme matkaan Saappaan omalla autolla ja kiersimme pitkän lenkin Tervasaaresta Kaivo- ja Alppipuiston kautta pohjoiseen Pikkukoskelle ja takaisin itään.

Toisen kerran menin päivystämään lokakuisena iltana ja saapasauton sijasta hyppäsin kahden saapaskonkarin kanssa julkisilla keskustaan, jossa saimme kirjattua ylös useita palkitsevia kohtaamisia lyhyistä moikkauksista pidempiin rupattelutuokioihinkin. Poliisin ja muiden nuorisotyöntekijöidenkin kanssa tuli kohdattua useampaan otteeseen ja tajusin, että hehän ovat meidän työkavereita.

Molemmilla kerroilla tuli pohdittua niin saapastiimin, kuin nuorten kanssa elämän suuria kysymyksiä, kuten rakkautta, päihteitä ja henkisyyttä. Vaikeita tilanteita ei tullut, mutta apua saimme annettua esimerkiksi vesipullon muodossa sitä tarvitseville. Karkit ja heijastimet ilahduttivat saajia ja meitä antajia ilahduttivat pienetkin kohtaamiset: hymyt, kiinnostuneet kysymykset toiminnastamme ja tunne siitä, että olemme tärkeällä asialla maailmassa, jossa nuorten pahoinvointi on vain kasvanut mutta toisaalta tunteista puhutaan tuntemattomillekin avoimemmin.

Saappaassa tunsin todella olevani elementissä, itsevarma ja parhaassa seurassa, mitä voi vapaaehtoistyöltä toivoa.

Aion ehdottomasti jatkaa tällä perjantai-iltojen piristämistä sivarin jälkeenkin. Saappaan toimintaan voit hypätä mukaan myös sinä, hyvä lukija, jos olet yli 18-vuotias. Ilmoittaudu siis ihmeessä peruskurssille ensi vuonna ja lue sillä välillä aiemmat sivariblogini, kiitos.