Tiina Mäki-Arvelaa voi monesta syystä kutsua konkariksi. Hän on työskennellyt vuosia lasten, nuorten ja perheiden parissa seurakunnissa 38 vuotta. Erityisen rakkaita hänelle ovat olleet varhaisnuoret, eli kouluikäiset ennen rippikouluikää.

-Noin 7–14-vuotiaat lapset alkavat ajatella itse, eivätkä ota kaikkea itsestäänselvyytenä. Se on mielestäni paras ikä kuulla evankeliumia. Muisti on jo kehittynyt, ja kiinnostus näihin asioihin herää. Raamatussa ei ole turhaan kertomusta, jossa Jeesus oli 12-vuotiaana temppelissä, Tiina ajattelee.

-Kun koulussa ei enää ole tunnustuksellista uskonnonopetusta, moni nuori menettää luontevan yhteyden seurakuntaan. Pikkulapsivuosilta ei ehkä jää samanlaisia muistikuvia kuin kouluajalta, ja rippikoulun jälkeen nuoret pyörivät usein vain muutaman vuoden seurakunnassa.

Varhaisnuorten työssä juuret sen sijaan ehtivät muodostua. Silloin on mahdollista luoda pitkäaikainen suhde seurakuntaan ja vahvistaa lasten osallisuutta, Tiina näkee.

Varhaisnuorille ehtii kasvaa juuret seurakuntaan ennen rippikouluikää.

-On harmi, että tätä ikäryhmää usein aliarvostetaan. Kouluikäiset ovat toimeliaita ja äänekkäitä, ja heitä saatetaan pitää hankalina. Onneksi itsellä on monessa paikassa ollut suntioiden ja työyhteisön tuki: Eihän meillä olisi töitä ilman näitä lapsia.

Erityisen hienoja muistoja Tiinalla on Malmin seurakunnan projekteista, jossa oli mukana monipuolisesti lahjakkaita työtovereita. Siellä sai laittaa omat lahjansa likoon.

Tiina mietti ammatinvalintaa fysioterapian ja nuorisotyön välillä. Opiskelupaikka aukeni Kauniaisten raamattuopistolta.

-Lapsena haaveilin näyttelijän työstä, ja olin kiinnostunut käsitöistä ja liikunnasta. Sitten tajusin, että kaikki tämä yhdistyy nuorisotyössä! Tätä työtä tekee aika paljon omalla persoonalla.

Omaa persoonaa on tarvittu myös luottamuksen rakentamisessa esimerkiksi koulujen kanssa. Siihen menee vuosia, ja siksi Tiinan mielestä pitkäjänteisyys on tärkeää.

-Lapsi- ja nuorisotyöntekijöiden olisi hyvä pysyä samalla alueella pidempään.

Leireiltä saadut muistot ja kokemukset kantavat. Niistä kannattaisi piää kiinni myös tulevaisuudessa.

Yhden työmuodon Tiina haluaisi nostaa erikseen tärkeänä: leirit.

-Niiltä saadut muistot ja kokemukset kantavat, ja niistä kannattaisi pitää kiinni myös tulevaisuudessa.

Lasten kanssa työskennellessä saa aina välitöntä palautetta, mikä on kivaa ja mikä ei.

-Lapset ovat vilpittömiä, ja pitävät myös oman leikkimielisyyden hengissä. Se on tärkeä taito myös isovanhempana, viiden lapsen isoäiti sanoo.

Eläkkeelle jäätyään Tiina aikoo aluksi ”puhallella ja katella”. Tiinalla ja Jarilla on jo viisi lastenlasta, ja synttäreitä ja juhlia riittää.

-Isovanhempien rooli muuttuu lasten kasvaessa, ja siksi varhaisvuodet ovat niin tärkeitä.

Teksti ja kuva: Outi Jaakkola

Nuorisotyönohjaaja Tiina Mäki-Arvelan vuodet lasten ja nuorten kanssa‍

• Oulunkylän seurakunta: rippikoulun jälkeinen työ
• Malmin seurakunta: Varhaisnuorisotyö. Työalueena Tapanila, Siltamäki ja Jakomäki. Mukana monissa projekteissa, kuten nukketeatterissa, pääsiäisvaelluksissa (puvustus!), lähetyskohteiden näyttelyiden rakentamisessa, koulukonserteissa.
• Helsingin Mikaelin seurakunta: Varhaisnuorisotyö, tunnetaitotuntien pitäminen yhteistyössä koulujen kanssa
• Herttoniemen seurakunta: Koulukummitoiminta, varhaisnuorten kerho- ja leiritoiminnan käynnistäminen