Raamatun tekstit, niin kertomukset kuin runotkin, kutsuvat samastumaan ja eläytymään niiden tapahtumiin ja henkilöhahmoihin. Tekstien outous ja ajattomuus voivat herättää voimakkaita tunteita, rakastumista ja vihastumista, mikä onkin niiden tarkoitus. Ne pakottavat pohtimaan yhä uudelleen elämän suuria peruskysymyksiä riippumatta siitä, mitä mieltä on tekstien oikeellisuudesta tai aitoudesta.

Kolme Raamatun tutkijaa avasi kristittyjen pyhää kirjaa eri näkökulmista Vartiokylän kirkolla järjestetyssä luentosarjassa syksyllä 2024.

Paavo Huotari: Raamattu ja sinä‍

Englannissa tehtiin hiljattain kyselytutkimus noin 20 000 ihmiselle heidän suhtautumisestaan Raamattuun. Sen seurauksena löytyi 8 erilaista suhtautumistapaa. Mikä niistä on lähinnä omaasi?

1. Rakastan Raamattua yli kaiken

2. Luen harvoin enkä oikein ymmärrä

3. Ristiriitainen. Kaipaisin lisää vastauksia.

4. Kyseenalaistan omalla kohdalla

5. Arvostan perinteiden takia

6. Raamattu on osa kulttuurihistoriaa, vähän kuin museo

7. EVVK = ei voisi vähempää kiinnostaa

8. Maailma olisi parempi paikka ilman Raamattua

-Jokainen lukija tuo aina mukanaan omat kokemuksensa, taustansa ja tulkintansa. Dialoginen Raamatun lukeminen tarkoittaakin sitä, mitä itse tuomme mukanamme, Paavo Huotari avaa.

-Esimerkiksi psalmit ovat Raamatuin luetuin kirja siksi, että ne tarjoavat mahdollisuuden samastua tekstin kirjoittajiin. Ihmisten kokemat vaikeudet, ilot ja kokemukset epäoikeudenmukaisuudesta ovat vielä nykyäänkin samoja.

Kun mietit omaa suhtautumistapaasi Raamattuun, niin mitä itse tuot lukijana pöytään?

Paavo Huotari muistuttaa, että myös menneiden tekstien tekijät ja kopioijat tuovat mukanaan oman dialogisuutensa. Kieli, jolla teksti on alun perin kirjoitettu ja silloinen kulttuuri vaikuttavat vahvasti taustalla, samoin tilanne, jossa teksti on tehty - usein esimerkiksi jokin kriisi.

-Moni meistä tunnistaa, miten esimerkiksi Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti yhdessä päivässä tavan puhua ja ajatella asioista. Menneisyyttäkin kammataan silloin eri tavalla kuin ennen. Sama pätee Raamattuun. Vaikeidenkin tekstien kanssa voimme olla dialogissa, vaikka olisimme nykyisistä lähtökohdistamme eri mieltä.

Paavo Huotari on suomalainen pappi ja väitöskirjatutkija, joka työskentelee Suomen Pipliaseurassa. Hän on kirjoittanut tubettaja ja teologian tohtori Ville Mäkipellon kanssa Raamatun tekstien historiasta kertovan tietokirjan Sensuroitu (2023), joka pääsi vuoden 2023 vuoden kristillinen kirja -kilpailun finaaliin.

Outi Lehtipuu: Raamattu ja taivas‍

Kuolema ja kuolemanjälkeinen todellisuus on kiehtonut ihmismieliä aina. Monenlaiset mielikuvat taivaasta ovat olleet kulloiseenkin kulttuuriin liittyviä.

-Raamatussa on monenlaisia kuvia tuonpuoleisuudesta. Tekstit kertovat, millaisia käsityksiä ja vertauskuvia taivaasta oli, mutta se ei ole mikään kartta, joka kertoo, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Emme pysty käsittämään ikuisuutta, ja siksi ei kannata yrittää luoda Raamatunkaan kuvista loogista kokonaisuutta, Outi Lehtipuu näkee.

-Esimerkiksi Raamatun ajan ihminen ymmärsi todellisuuden kolmikerroksiseksi. Oli taivas, jumalten asumus. Tuonela oli paikka maan alla, jonne kuolleet siirtyivät odottamaan viimeistä tuomiota. Teksteissä näkyy kahtiajako: toiset menevät ikuiseen elämään, toiset ikuiseen kauhuun eli hyvillä ja pahoilla oli eri kohtalo. Toisaalta uudessa testamentissa sekä rikas mies että köyhä Lasarus kohtaavat tuomionsa heti kuoleman jälkeen, samaten ristin ryöväri, jolle Jeesus lupaa paikan paratiisissa.

-Monet Raamatun kuvat ovat aika konkreettisia ja maanpäällisiä, esimerkiksi ateria. Koska aina oli nälkä, oli ateria parasta mitä saattoi kuvitella: taivaassa ei lopu leipä eikä viini.

Koska aina oli nälkä, oli ateria parasta mitä saattoi kuvitella.

‍Taide ja runous on myös yritystä kuvata jotain, jolle ei ole sanoja - taivasta. Tärkeintä on yhteys rakkauteen ja Jumalaan. Sen vastakohta on siinä, ettei meillä ole yhteyttä Jumalaan ja toisiimme.

Dosentti Outi Lehtipuu on Uuden testamentin ja varhaiskristillisyyden tutkija Helsingin yliopistossa. Lehtipuun tutkimus liittyy erityisesti varhaiskristillisiin käsityksiin kuolemanjälkeisestä elämästä. Hän toimii puheenjohtajana eurooppalaisten raamatuntutkijoiden yhdistyksessä European Association of Biblical Studies.

Mika Aspinen: Raamattu ja huumori‍

Raamatun tekstit liittyvät aina omaan aikaansa. Olivatpa kyseessä vanhan tai uuden testamentin tekstit, aina oli olemassa joku vallanpitäjä, jota saattoi salaa tölväistä. Esimerkiksi kun Israel oli pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa, jossa taivaankappaleita palvottiin jumalina, he saattoivat itse puhua verhotusti vain suurista ja pienistä valoista.

-Seemiläisissä kielissä on paljon sanaleikkejä, joita on vaikea kääntää. Helpompi on ymmärtää rajuakin ironiaa, jota esimerkiksi Elia harrasti yllyttäessään Baalin profeettoja sytyttämään uhrialttaria. Liioitteluhuumoria löytyy esimerkiksi kertomuksessa Joonasta, joka yrittää paeta Jumalan kehotusta milloin länteen ja milloin itään ja lopulta pahoittaa mielensä kun Jumala säästääkin parannuksen tekevän Niiniven ihmiset.

Joona on mielensäpahoittajan esikuva.

‍-Parodiaa voi löytää esimerkiksi siitä, että Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Kuninkaathan saapuivat kultaisissa vaunuissa valkoisten sotaratsujen vetäminä.

Mika Aspinen on Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön raamattuteologian opettaja.

‍Podcastit on tallennettu Vartiokylän kirkossa syksyllä 2024 järjestetyssä raamattuluentosarjassa.

Kuuntele luennoista tehdyt podcastit täältä

‍