Hiljaisuus. Lepo. Luonto. Rukous.

Elämääni, niin kuin monella muullakin, kuuluu vilskettä ja vilinää, ääntä ja toimintaa. Työssäni ja arjessani tapaan ihmisiä ja nautin siitä. Rakastan olla ihmisten kanssa ja kulkea heidän kanssaan kappaleen elämän polkua. Teini-ikäisen vanhempana arkeni täyttyy myös harrastuksiin kuskaamisista ja kannustamisesta koripallo-ottelun katsomossa. Nautin vauhdikkaasta arjesta, mutta samalla kaipaan elämääni jotakin muuta.

Luonto on aina ollut minulle tärkeä paikka rauhoittua ja hiljentyä. Myös levon ja palautumisen tarve on tullut iän myötä yhä tärkeämmäksi. Rukous on papin elämässä kuin hengittämistä, yhtä välttämätöntä ja tärkeää.

Hiljaisuuden retriitti tarjoaa hyvän mahdollisuuden levolle ja latautumiselle, pysähtymiselle ja rukoukselle.

Neljännesvuosisata sitten sain itse osallistua ensimmäisen kerran hiljaisuuden retriittiin. Se vei minut mukanaan ja kouluttauduin itsekin hiljaisuuden retriitin ohjaajaksi. Niin kutsutusta hiljaisuuden viljelystä on tullut merkittävä osa minua ja elämääni. Oikeastaan tuntuu siltä, etten enää pärjäisi ilman säännöllistä retriittielämää.

Raamatussa kerrotaan, miten Jeesus ja opetuslapset olivat usein matkaamassa jostakin jonnekin. He kohtasivat monia ihmisiä, jotka odottivat heiltä jotakin.

Jeesus oli viisas nähdessään, että opetuslapset, ja hän itsekin, tarvitsivat myös lepoa. Turvaa, rauhaa, vetäytymistä kaikesta kiireestä, melusta ja hälinästä.

Yhteistä ateriointia ja rukoilemista.

Ajattelen, että tähän Jeesus kutsuu meitäkin elämän kiireiden ja arjen keskellä. Lepäämään, rauhoittumaan, rukoilemaan.

Kyllä arjen keskelläkin voi hiljentyä ja rukoilla, tehdä vaikkapa luontoretken, mutta hiljaisuuden retriitin vahva kokemus on hiljaisuuden ja levon ohella yhteisöllisyys. Siellä saa, yhdessä toisten kanssa, jakaa tuon kokemuksen. Olla hiljaa, rukoilla, aterioida, saunoa ja olla. Yhdessä saamme vetäytyä tutuista arjen ympyröistä paikkaan luonnon keskelle, usein järven tai meren rannalle.

Hiljaisuuden retriitti tarjoaa lepoa ja virkistymistä, mutta se voi olla myös itsensä ja Jumalasuhteen tutkimisen aikaa. Koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä retriitti tuo tullessaan. Eikä sitä tarvitse tietääkään.

Aina ei ole mahdollisuutta osallistua koko viikonlopun mittaiseen retriittiin. Myös hiljaisuuden illat tai päivät ovat antoisia keskellä arkea.

Voisiko sinunkin elämässä aueta mahdollisuus hiljaisuudelle?

Piia Kontio
Retriitinohjaaja, pappi

Hiljaisuuden viljelyä Helsingin seurakunnissa:
Hiljainen tila

Koko Suomessa:
Hiljaisuuden ystävät

‍