Oletko siinä pisteessä, ettei entinen usko enää toimi? Kaipaatko syvempää merkitystä sille, mitä elämässäsi tapahtuu? Vai murskautuiko kaikki, mitä pidit tärkeänä? Hengellinen ohjaus voi auttaa sinua löytämään jotain uutta tilalle.

Mitä hengellinen ohjaus oikein tarkoittaa, pastori Stina Huima?

-Hengellinen ohjaus on mahdollisuutta keskustella omista henkisistä ja hengellisistä ihmisyyden kysymyksistä, tunteista ja ajatuksista sellaisen ihmisen kanssa, joka on jo tietoisesti pidempään kulkenut henkistä ja hengellistä matkaa. Monesti hengellistä ohjausta saa erilaisissa kohtaamisissa puhumatta asiasta varsinaisesti sillä nimellä. Mutta sitä saa myös ihan erikseen pyytämällä, hän painottaa.

Kirkossa on nimittäin vahva hengellisen ohjauksen perinne, ja paljon osaamista. Jo varhaisten kristittyjen joukossa oli erämaassa asustavia kilvoittelijoita, joiden luokse ihmiset hakeutuivat. Myös luostareihin on lähdetty etsimään hengellistä ohjausta vuosisatojen ajan.

-Eivät nykymaailman henkisyyden ja hengellisyyden kysymykset ole minnekään kadonneet, pikemminkin päinvastoin. Kieli, jolla asioista puhutaan, on vain muuttunut. Siksi kirkon pitäisi kyetä tulkitsemaan ja sanoittamaan asioita nykyajan ihmisille. Ihmisillä on kuitenkin sukupolvesta toiseen aivan samoja kysymyksiä, Stina Huima näkee.

Miten henkinen ja hengellinen eroavat toisistaan?

-Kun puhutaan jostain hengellisestä, on mukana aina ymmärrys Jumalan läsnäolosta. Henkisessä taas on kyse enemmän ihmisyydestä ja tietoisuuden kasvamisesta. Ihminen, joka kokee henkisen itselleen tärkeäksi ei välttämättä sitoudu ajatukseen Jumalasta, hän selventää käsitteiden eroa.

-Hengelliseen ohjaukseen voi silti tulla, vaikka omat kysymykset eivät ensisijaisesti kohdistuisikaan Jumalaan. Jokainen kuitenkin kulkee ihmisenä omaa matkaansa. Ajattelen itse, että kaikki ihmisyyden kysymykset ovat kuitenkin pohjimmiltaan hengellisiä, Stina Huima näkee.

-Kristillisyyden voi ajatella polkuna tai tienä, jolla on muitakin kulkijoita. Sillä tiellä tavoitteena on avautua enemmän Jumalan läsnäololle omassa olemuksessa ja koko tässä todellisuudessa.

Millaiset ihmiset hakeutuvat hengelliseen ohjaukseen?

-Heidät voisi jakaa kolmeen ryhmään. Ensinnäkin sellaisiin, joille kristillinen usko on ollut tärkeä, mutta jotka tulevat elämässään kohtaan, jossa entinen kuva Jumalasta ei enää toimi. He ovat siis tilanteessa, jossa entinen jumittaa, mutta mitään uutta ei ole löytynyt tilalle, Stina Huima kuvaa.

-Sitten on ihmisiä, joille hengellinen todellisuus ei ole ollut mitenkään tärkeää. Jossain vaiheessa he heräävät siihen, että oma maailmankuva alkaa tuntua aivan liian suppealta. He kysyvät, onko elämässä jotain muutakin? Onko olemassa jokin syvempi taso, kuin pelkkä arjessa rullaava perusketju? Muutakin, kuin jokin peruskaava, jonka mukaan asiat vain menevät elämässä?

Alkaako oma maailmankuva tuntua liian suppealta?

Kolmas ryhmä, joka hakeutuu hengelliseen ohjaukseen koostuu ihmisistä, jotka ovat kokeneet jotain niin järkyttävää, että kaikki, minkä varaan he ovat elämänsä rakentaneet, on murtunut.

-Kaikille kolmelle ryhmälle on yhteistä se, että jokin entinen elämässä lakkaa toimimasta. Tai tapa, jolla on elänyt tähän saakka ei enää tunnukaan merkitykselliseltä. Jollain hengelliseen ohjaukseen hakeutuvalla saattaa olla hyvin selkeästi hahmotettu kysymys, johon hän hakee vastausta. Toisilla taas on jollain tavalla määrittelemätön menettämisen, suunnan kadottamisen ja hukassa olemisen tunne. Sen kanssa sitten lähdetään liikkeelle.

Miten voi löytää itselle sopivan ohjaajan?

Stina Huima näkee, että hyvä vuorovaikutussuhde on ohjauksen onnistumisen kannalta oleellinen. Siksi oma ohjaaja kannattaa valita itseään tarkasti kuunnellen.

-Se on aina alussa tunnustelua. Sanon aina, että täytyy kuunnella itseään, koska pysähdymme ihmisen elämän äärelle. On tärkeää, että hänellä on tilaa omien tunteidensa ja kysymystensä käsittelyyn. Mitä enemmän ihminen uskaltaa pysähtyä sen äärelle, mikä itselle on totta, sitä enemmän hänelle tulee tilaa ja mahdollisuus avautua Pyhän Hengen ohjaukselle. Syvin identiteettimme on Jumalan läsnäolo meissä, Kristus meissä.

Hengellinen matka vie pintapolskuttelua syvemmälle

Stina Huiman mukaan yhteiskunta ja arki ei juuri tue syvemmän todellisuuden kohtaamista.

-Olemme vahvasti kuluttajia tai suorittajia, joiden tarpeita ohjataan, mutta se on sellaista pintapolskuttelua. Hengellinen ohjaus vie syvemmille poluille, jotka ovat inhimillisesti totta. Kun pääsemme käsiksi syvempiin tasoihin, tulemme väistämättä myös sen äärelle, mikä elämässä on keskeneräistä ja kipeää. On asioita, jotka ovat herättäneet häpeää, torjuntaa tai mitä emme ole saaneet olla. Merkityksellisyyden kokeminen vaatii sitä, että pystytään katsomaan niitä asioita, mitä olemme aiemmin työntäneet pois. Vastaan saattaa tulla kipeitä asioita, joita ei ole aiemmin kyennyt lähestymään, hän varoittaa.

-Ohjattavina voi olla esimerkiksi ihmisiä, joille usko on ollut merkittävä asia elämässä, mutta kuva Jumalasta on vain järjen tasolla. He eivät ole koskaan pystyneet ilmaisemaan pettymystä tai raivoa Jumalaa kohtaan tai edes kysymään, miksi olet antanut tällaista minun elämääni. Jossain syvällä ihmisessä voi uida tunne, että Jumala on kohdellut minua väärin.

Uskaltaako hengelliseen ohjaukseen lähteä, jos se voi tehdä kipeää?

-Se sopii ihmisille, joka haluaa syventää ihmisenä kulkemisen matkaa. Mutta matkalla myös avartuu, se kulkee käsi kädessä kivun kanssa. Mitä syvemmälle uskaltaa mennä, sitä avarammaksi todellisuus käy. Matka ei siis ole pelkästään kivussa möyrimistä vaan myös avartumista, hän lupaa.

Hengellinen ohjaus ei ole terapiaa, vaan matkakumppanuutta.

Yksi hengellisen ohjauksen periaate on siinä, että mennään vain sinne, minne ihminen on itse valmis kulkemaan – ketään ei työnnetä tai pakoteta yhtään mihinkään. Ohjaaja kulkee rinnalla ja voi ehdottaa asioita, mutta jokainen aina määrittelee itse mihin suuntaan ja millä syvyydellä on valmis etenemään.

-Ohjaukseen voi tulla yhden kerran, useampia kertoja tai se voi kestää vuosia. Yleensä se ei ole kovin tiivistä, vaan tavataan vaikka kerran kuussa. Pitkässä ohjaussuhteessa saatetaan nähdä neljä kertaa vuodessa, koska hengellistä matkaa tehdään arjessa ja elämässä. Ohjaaja voi antaa tekstejä, lukuvinkkejä tai harjoitteita tai suositella esimerkiksi retriittiä, joka voi jossain kohtaa elämässä olla hyvin merkittävä kokemus. Joskus elämässä saattaa tarvita tiiviimpää tukea, mutta periaatteessa hengellisessä ohjauksessa voi pitää pitkiäkin välejä, Stina Huima kuvailee.

- Kyse ei ole kuitenkaan terapiasta, vaan mahdollisuudesta peilata omia kysymyksiä kokeneemman matkakumppanin kanssa. Kuunteleminen ja herkkyys onkin hengellisen ohjaajan merkittävin työväline. Tietä etsitään yhdessä, ja myös matkakumppanuuden ryhmiä löytyy.

Mitä matkakumppanina toimiminen on opettanut?

-Ei kannata jäädä yksin, koska silloin jää helposti pyörimään aika suppeisiin maisemiin. Kaikki ihmisyyden kysymykset ovat hengellisiä, ja kaikesta voi puhua. Kristillisestä perinteestä löytyy todella syvää ymmärrystä matkanteosta, ihmisyydestä ja jumalasuhteesta. Samoja kysymyksiä on käyty läpi vuosisatoja. Todella resonoivia tekstejä löytyy esimerkiksi keskiajalla eläneistä Avilan Teresalta tai Ristin Johannekselta.

On olemassa sielun pimeä yö, jossa mikään vanha ei toimi.

-On ihmisiä, jotka ovat kokeneet sielun pimeän yön. He tietävät kokemuksesta, millaista se on. Mikään vanha ei toimi, mutta se ei ole kaiken loppu. Jumala tekee elämässämme sitä kautta jotain, joka avaa ihan uusia ikkunoita. Voi löytyä monia tai sitten yksi iso. Pääsiäismysteerikin kertoo, että kuolemasta syntyy elämä. Kun kaikki on menetetty, sinussa onkin syntymässä jotain uutta. Hengellinen ohjaaja voi pitää yllä toivoa siinä kohdassa matkaa, jossa toinen ei ole ennen ollut, Stina Huima kuvaa.

Kiinnostaako hengellinen ohjaus? Materiaalia ja ohjaajia löydät sivustolta www.hiljainentila.fi