19.04. Onneksi olkoon: Pilvi, Pälvi | Palaute
Mikaelinkirkko

Lastenohjaaja Auli Karhu on halunnut tarjota lapsille syliä: "Tarve aikuisen läsnäoloon on ennallaan"

25.05.2023, 14:50 /  päivitetty 25.05.2023, 16:07
Mikaelin seurakunnan lastenohjaaja Auli Karhu päiväkerhotilassa kädessään keltaisessa mekossa oleva nukke ja lammas

Mikaelinkirkon päiväkerhossa on vastassa nainen, joka on tehnyt unelmiensa työtä melkein 32 vuotta.

-Tässä työssä olen saanut olla lasten ja perheiden tukena. Olen halunnut tarjota lapsille sylin. Jokainen on voinut aamuhetkessä valita vaikka pehmolelun ja tulla syliini sen kanssa, esitelläkseen sen toisille. Olen huomannut lasten rohkaistuvan olemaan keskipisteenä ja iloitsevansa onnistumisestaan. Pidän tärkeänä, että lapsi saa kokea päiväkerhossa iloa ja hyväksyntää omana itsenään. Olen kova hassuttelemaan, leikin varjolla arki on monesti sujuvampaa. Joku lapsi kerran kysyikin, onko sun äiti ja isä antanut sulle luvan tehdä jotain höpsöä.

Muuan päiväkerholainen oli kotona ilmoittanut, että Aulilla on pehmeä syli ja hän osaa hyvin puhaltaa pipin pois.

Kun päiväkerhoon tullaan ja lähdetään yhtaikaa, ei kenellekään jää leikit kesken.

-On tärkeää, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja vanhemmat myös kokevat niin. Siksi haluankin sanoa vanhemmille KIITOS luottamuksesta, että olette antaneet lapsenne seurakunnan päiväkerhoon. Kiitos, että olen saanut olla kertomassa Taivaan Isän rakkaudesta ja huolenpidosta lauluin, leikein, kertomuksin sekä rukouksin. Onnea ja siunausta tärkeässä sekä vaativassa kasvatustehtävässänne vanhempina.

Parhaimpana aikana Mikaelinkirkolla on ollut 4 päiväkerhoryhmää, Mustikat, Mansikat, Puolukat ja Vadelmat, yhteensä 56 lasta.

- Alkuaikoina seurakunnalla oli vielä monta toimipistettä, minäkin aloitin Vesalan nuorisotalolla. Olen ollut myös Laakavuoressa ja vuodesta 1999 Mikaelinkirkolla. Niihin on mahtunut kerhoja, puuhapäiviä, perhemessuja, kesäpäiväleirejä, ensivauvaryhmiä ja paljon muuta, josta saan olla kiitollinen.

Auli Karhu on voinut toteuttaa omaa luovuuttaan lasten ehdoilla. Jos hartaushetken on keskeyttänyt lähipuussa asustava orava, niin sitten on lasten kanssa iloittu siitä. On kerhoon rakennettu joskus oravanpesäkin ja tehty luontohavaintoja karttaan.

-Jos lapsi on kiikuttanut vaikka kiviä ja keppejä kerhoon, ne ovat olleet aarteita tai askartelumateriaalia. Kulkusilla on kepeistä koristeltu satusauvojakin, hän näyttää.

Lasten löytämät kivet ja kepit ovat aarteita ja askartelumateriaalia.

Pitkään lasten kanssa työskennelleenä Auli Karhu on havainnut, että lasten leikkeihin heijastuu aikuisten kiire ja älylaitteet, mitkä vievät usein aikuisten huomion.

-Kotileikeissä se näkyy niin, että ollaan aikuisen roolissa kännykkä kädessä, katse kännykässä: ”Voitteks te olla hiljaa”, ”ei mul oo nyt aikaa”, ”odota nyt”. Tarve aikuisten läsnäoloon on lapsilla kuitenkin sama kuin aina ennenkin, hyväksyvä katse ja lämmin syli.

Seurakuntaan Auli hakeutui töihin, kun hänen oma kuopuksensa oli 5-vuotias ja mukana kerholaisena. Nyt Auli on jo kymmenen lapsenlapsen Nalle-mummi. Lapsenlapsistakin on ehättänyt päiväkerhossa olla mukana seitsemän poikaa. Silloin muutkin lapset kutsuivat Aulia mummiksi ja näin on jatkunut edelleenkin.

-Kun pitää seurakunnan tiloissa kerhoa, niin sinne on mahdollista kutsua myös isovanhemmat, läheiset ja muut mukaan juhlimaan. Käsityökerholaiset eli ”meidän omat mummot” osallistuvat myös juhliimme ja he ovat tehneet meille satupeiton. Olemme nauttineet puolin ja toisin toistemme tapaamisista ja esimerkiksi yhteisistä satuhetkistä, jollaisia kaikki ”mummot” eivät aiemmin ole saaneet kokea.

Käsityökerhon "mummot" tekivät meille satupeiton, me kutsuimme heidät juhliin. Olemme nauttineet tapaamisista puolin ja toisin.

Myös oma perhe on saanut iloita Aulin työstä.

-Usein kun tulin kotiin töistä, omat lapset pyysivät kertomaan, mitä hauskaa oli ollut kerhossa. Isäni sorvasi puusta pylväitä, joita sain käyttää esimerkiksi hartauksissa temppelin pylväinä ja teki hän pajupillitkin kerran kerholaisille. Hänen mielestään kenenkään toisen unelmat eivät olleet toteutuneet elämässä niin kuin minun. Pienenä halusin tarhan tädiksi, haaveilin ottavani toisen huoneen täyteen omia lapsia ja toiseen vieraita.

Lopuksi runo, jolla Auli haluaa hyvästellä ihanan työyhteisön, perheet ja lapset jäädessään eläkkeelle:

Olkoon myötätuuli takanasi, aurinko edessäsi
ja ystävät vierelläsi sekä enkelit suojanasi.

Teksti ja kuva: Outi Jaakkola

Lasten tuomista kivistä rakennettu kirkko pöydällä sekä höyhenen vieressä oleva runo
-Tämä hieno kivikirkko syntyi aikoinaan Laakavuoren kerhossa työkaverini Ritva Viermaan ja lasten kanssa metrosillan alta kerätyistä pikku kivistä, Auli Karhu kertoo.