Olkinuora kertoi häneltä kysytyn, kun hän meni nelikymppisenä opiskelemaan teologiaa, miten noin järkevä ihminen voi ryhtyä papiksi? Olkinuora viittasi Lutheriin ja totesi tämän asettaneen uskolle ja järjelle rajat – usko alkaa siitä, mihin järki loppuu:

”Kuoleman jälkeen olemme Jumalan äidinsylissä. Mutta tiedon tai järjen raja loppuu siihen, mihin maallinen raja loppuu”, Olkinuora sanoi.

Olkinuoran mukaan elämän ja kuoleman syvimpiin kysymyksiin saadaan vastauksia vasta silloin, kun emme niitä enää tarvitse.

”Uskon, että taivaassa vielä tavataan – ilman, että minulla on sitä mitään todistetta”.

Heprealaiskirjeen sanoin: ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä”. Usko on tunnetta, uskonto taas on järkeä.

Tunne opettaa meille itsestämme

Kaisa Raittila tunnusti olevansa tunneihminen. Kysymys siitä, onko elämässä mieltä, liittyy hänellä vahvasti tunteeseen, ei niinkään järkeen. Raittilasta kirkossakin tunnetta on väheksytty ja sen sijaan korostettu oppijärjestelmää.

Tunteeseen ei yleensä liitetä viisautta, vaan se yhdistetään järkeen. Raittilasta tunne on viisaampi kuin järki, koska tunne ilmaisee meille jotain itsestämme ja suhtautumisestamme elämään.

Olkinuora oli samaa mieltä tunteiden viisaudesta. ”Meillä on erikoinen tilanne, kun Arkadianmäellä sanotaan, että politiikkaa ei johdeta tunteella. Samaan aikaan taas sijaan bisnespuolella myydään koko ajan tunneälyä ja empatiaa. Ihmisiä ei sitouteta tiedolla, vaan tunteella.”

Raittilasta kirkossa ei kuitenkaan ole keksitty tunteisiin vetoamista. ”Ei kutsuta fiilistelemään kirkkoon, vaan kirkon viestintä on hyvin järkevää.”

”Esimerkiksi minut pitää kirkossa tunne”, Raittila tiivisti, johon Olkinuora lisäsi: ”Tämä ei ole kirkko vaan koti.”

Raittilasta on järjen asia muun muassa määrittää, ketkä ovat sorrettuja ja mikä on oikeudenmukaista. ”Tätä tarvitaan kirkossakin.”

Molemmat ajattelivat, että Raamatuntulkinnassakin pitää pelottomasti tarttua myös tietoon ja järkeen. Olkinuorasta mitä kriittisempi usko on, sitä vahvempi se on.

Jumalan poissaolon tunnekin on Jumalasta

Vaikka kumpikaan ei ole kyseenalaistanut Jumalan olemassa oloa, on molemmilla ollut elämänsä vaikeissa vaiheissa aikoja, jolloin Jumalan läsnäolo on puuttunut. Tästä mystiikot puhuvat tästä uskon pimeänä yönä.

”Voi olla lohduttavaa ajatella, että sekin on kuitenkin Jumalan luoma tila”, Olkinuora sanoi.

Monesti Jumalan johdatuksena tai siunauksena koetaan vain ne asiat ja ajat, jolloin kaikki menee hyvin. Mutta kun Jumala tuntuukin poissaolona, järjellä voi kuitenkin todeta olevansa Jumalan lapsi silloinkin.

”Tunteiden kautta käymme mystiikkaan ja syvimpiin syvyyksiin. Armo on luonteeltaan niin järjenvastaista, että sen takia se selitetään rikki”, Olkinuora tiivisti.

Teksti ja kuva: Sirpa Patronen

Kuvassa: Torstaina iltapäivällä -tilaisuudessa keskustelivat Kaisa Raittila (vas), Hilkka Olkinuora ja tilaisuuden juonsi kirkkoherra Riikka Reina (oik).

‍