18.04. Onneksi olkoon: Valto, Valdemar | Palaute
Maunulan uurnalehto

Maunulan uurnalehdon historia

16.03.2023, 10:03
Maunulan uurnalehto on Suomen ensimmäinen ja suurin pelkästään uurnahautauksia varten perustettu hautausmaa. Alueen pinta-ala on 8 hehtaaria, ja siellä on noin 11 000 hautaa, kolme muistolehtoa ja sirottelualue. Vuosittain noin 700 vainajaa saa Maunulasta viimeisen leposijansa. Kaikkiaan hautausmaalle on haudattu runsaat 22 000 vainajaa.

Maunulan uurnalehdon vaihtelevat hautakorttelit edustavat mielenkiintoisella tavalla viime vuosikymmenten suunnittelusuuntauksia. Hautausmaa-alueen rakennuksia, portteja, aitoja ja valaistusta on rakennettu ja peruskorjattu vuosien varrella 1960-luvun henkeä kunnioittaen.

Hautausmaan perustaminen

Maunulan uurnalehto vihittiin käyttöön tammikuussa 1966. Uudella tavalla toimivalle uurnahautausmaalle oli tuolloin selkeä tarve. Helsinki kasvoi nopeasti ja oli ilmeistä, että vanhat hautausmaat olivat täyttymässä varsinkin, kun suurin osa hautauksista oli arkkuhautauksia. Alkuperäisen suunnitelman hautausmaaksi laati arkkitehti Erik Sommerschield.

Ennen hautausmaakäyttöä alue oli ollut peltoa, laidunta ja metsää. Vanhoissa ilmakuvissa näkyy jäänteitä hautausmaan ja ympäristön sarkaojista.

Suunnittelun vaiheita

Arkkitehti Sommerschieldin suunnitelmassa hautakorttelit ovat säännöllisiä, neliömäisiä lohkoja. Hautarivit ovat suoria ja niitä rytmittävät pienet, suorat pensasaitaukset. Näiden suunnitelmien mukaan rakennettiin hautakorttelit 1–2 sekä 21–41.

Vuonna 1983 puutarha-arkkitehti Maj-Lis Rosenbröjer laati suunnitelman ensimmäiseksi muistolehtoalueeksi. Tämä toteutettiin korttelina 2A, johon tuhka haudataan anonyymisti ilman uurnaa, muistomerkkejä tai nimilaattaa. Alueelle on rakennettu vesiallas suihkulähteineen, ja se sijaitsee suuren, hautausmaata kokoavan ristin ja keskusmetsän kupeessa.

Arkkitehti Bey Heng jatkoi hautakortteleiden suunnittelua 1980- ja 1990-luvuilla. Ensin valmistuivat korttelit 38 ja 42. Niissä haudat on ryhmitelty ympyröiden ja kaarien muotoihin ja puustoa on enemmän. Myöhemmin Heng suunnitteli korttelit 12–18, joissa on pienempiä perhehautoja. Kortteleiden 13 ja 15 pyöreisiin aluspalkkeihin voi kiinnittää tavallisia hautakiviä tai vaikka luonnonkiven.

Tavanomaista hautausmaan muotokieltä uudistavat korttelit 12, 14 ja 16, joissa vuorottelevat pilarinmalliset hautakivirivit metallisten ristien ja maahan vinosti haudattujen reunakivien kanssa. Koko tämän alueen yleisilmettä hallitsevat runsaat istutukset.

Samassa lohkossa, korttelissa 17, sijaitsee muistolehto, jonka pilareihin voi kiinnittää vainajien messinkiset nimilaatat.

Metsähautakorttelit 6 ja 7 valmistuivat 1990-luvun lopulla ja 2000-luvulla. Alueelle on rakennettu kehiä suurista luonnonkivistä, joihin voi kiinnittää nimilaatan tai tuoda muistomerkiksi oman pienen luonnonkiven laattoineen. Metsäkortteli 5 valmistui 2012 edellisten viereen alueen täyttyessä. Metsäkortteleihin toivotaan kesäkukkaistutusten sijaan leikkokukkatervehdyksiä, jotta metsän luonne säilyisi.

Korttelit 9–11 hautausmaan lounaislaidalla valmistuivat 2005. Niiden suunnittelussa palattiin suorempiin linjoihin, jotka tuovat tilan ja avaruuden tuntua. Alueen keskus on korttelin 10 takaosassa sijaitseva muistolehto. Siellä on liuskekivistä ja graniitista muurattu valaistu muistomuuri, johon voidaan kiinnittää hopeanvärisiä merivesialumiinilaattoja. Aita rajaa nämä korttelit takana olevasta keskuspuistosta.

Vuonna 2012 valmistunut kortteli 3 on sirottelualue. Muistokivenä on massiivinen graniittilohkare, johon voi kiinnittää tumman alumiinimuistolaatan. Lammen ja metsän välissä sijaitseva kortteli on erityisen luonnonkaunis paikka.