Diakoniatyössä olemme työkavereiden kanssa jo pidempään seuranneet kehitystä, joka vie valmiiksi vaikeissa tilanteissa eläviä ihmisiä yhä ahtaampiin rakoihin. Taloudellinen niukkuus, pitkittynyt työttömyys tai vaikka sairastuminen luo olosuhteita, joissa on vähän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Sosiaaliturvaa heikennettäessä on otettu vähäkin pois heiltä, joilla ei ole, ja annettu heille, joilla on yli oman tarpeen. Haluan korostaa, että inhimillisyyden alasajossa ja ihmisen ohi katsomisessa ei ole mitään kristillistä.

Pari nostoa diakoniatyöntekijöiden kohtaamista ilmiöistä, joiden keskellä osa naapureistamme elää:

Asuminen on Helsingissä edelleen kallista, vaikka uutiset kertovat vuokrien kääntyneen laskuun. Asuntomarkkinoilla kaikilla ei ole mahdollisuutta valita samoista vaihtoehdoista. Kaupungin vuokra-asunnoissa vuokrat ovat viime vuosina nousseet ja samanaikaisesti asumiseen tukea saavien omavastuuta kustannuksista on nostettu.

Työttömyyden ollessa ennätyslukemissa työttömyysturvaa on muokattu useissa kohdissa tavalla, joka kaventaa työttömän mahdollisuuksia pysytellä lähellä työelämää.

Näyttää siltä, että toimeentulotukea saavien perheiden 18 vuotta täyttävät nuoret joutuvat kantamaan vastuuta, jota samanikäiset paremmin toimeentulevien perheiden nuoret eivät joudu samanikäisinä kohtaamaan.

Kovat arvot ja niiden ohjaamina tehdyt päätökset ovat ajassamme vaikuttava voima, joka aiheuttaa monenlaista kärsimystä, eikä pelkästään inhimillistä. Samalla näyttää siltä, että valitsemme yhä uudelleen tärkeysjärjestyksen, jossa luonnon ja maapallon tarpeet jäävät toisarvoisiksi taloudelle ja voimankäytölle.

Inhimillisyyden alasajo ja luonnon toisarvoisuus ei onneksi ole kokonainen kuva siitä, mitä on meneillään. Ihmisten välillä sekä ihmisten suhteessa luontoon ja kotiplaneettaamme tapahtuu samaan aikaan paljon kaunista ja hyvää. Naapurit, ihan tavalliset ihmiset, rientävät toistensa avuksi kriisin ja menetyksen hetkellä. Tästä tuore paikallinen esimerkki on se, miten Pukinmäki-Savelan asukkaat ovat keränneet tulipalossa kotinsa menettäneiden naapureidensa välittömään tarpeeseen vaatetta ja välttämättömiä kodin tarvikkeita. Monissa paikoissa on istutettu niittyjä, jotta pörriäisillä olisi edellytyksiä hoitaa meille kaikille elintärkeää pölytystehtäväänsä. Eri puolilla Helsinkiä taistellaan lähiluonnon puolesta. Aktiiviset ryhmät keräävät adresseja valtakunnallisesti merkittävien luontokohteiden puolesta, jotta päättäjät muistaisivat, mikä on myytävänä ja mikä ei.

Elämän ja oikeudenmukaisuuden puolesta taisteleminen on myös ajassamme vaikuttava voima. Vastavoima, joka luo toivoa ja vahvistaa uskoa hyvään, uskoa rakkauteen.

Millä tavalla minä voin toimia vastavoimana koville arvoille? Millä tavalla sinä haluat olla mukana? Miten vahvistamme toisissamme uskoa inhimillisyyteen? Miten rohkaisemme toisiamme elämään arjessa tavalla, joka lisää toivoa ja toimintaa?

Olen kiitollinen kaikista sekä sanallisista että toiminnallisista vastauksista näihin kysymyksiin.

Kirjoittaja on yhteiskunnasta ja ihmisistä kiinnostunut Malmin seurakunnan diakoniajohtaja, joka saa voimansa luonnosta ja musiikista.

Katson ihmistä -blogin kirjoituksia voi kommentoida Malmin seurakunnan Facebookissa blogipostauksen alla.

‍